Asiakkan oikeudet ja velvollisuudet viranomaisissa

Keskiviikko 28.2.2007 klo 17.24 - Tuula Paasivirta

Asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet viranomaisissa

Olen viime päivinä  asioinut paljon eri virastoissa. Tuntuu, että asiakkaalla ei ole enää mitään oikeuksia, mutta velvollisuuksia senkin edestä.

Erityisen ongelmallista asiakkaan kannalta on se, että monissa asioissa asiakkailla on loputon todistustaakka. Samaa asiaa vatkataan vuosi tolkulla.

Toivoisin avoimenpaa keskustelua, silloin, kun on kyse asiakkaan  henkilökohtaista, tärkeistä asioista. Asiakkaan tulisi voida kokea, että hänelle on tilaa.  

Viranhaltijaa, joka pystyy asiakkaan avoimeen kohtaamiseen, ilman arvo -asetelmia, pystyy asiakas arvostamaan paremmin kuin puolustusasemissa olevaa viranhaltijaa.

Eikö pitäisi olla yhteisenä asiana, asiakkaan mahdollisimman suuri hyvinvointi. Pystyttäessä avoimeen keskusteluun, ei jää epäselvyyksiä vaan voidaan päästä yhteisiin johtopäätöksiin. Kun asiat ja päätökset ovat perusteltuja, oikeudenmukaisia, on kielteinenkin päätös helpompi hyväksyä, vaikka myönteistä päätöstä odotettaisiin.

Nykyään tästä ollaan kaukana. Toisinaan näyttää myös siltä, että viranomaispäätöksiä tekevät työntekijät että asiakkaat ovat saman kasvottomuuden puristuksissa, ainakin jossian mielessä. Säästötavoitteet ovat niin suuria, että tehdään hölmölästä kotoisin olevia päätöksiä, joka kostautuu esim. laitoshoitona.

Tämä saattaa johtaa melkoiseen syöksykierteeseen. Ja paluu on vaikeata.  Menetykset voivat olla liian suuria.

Tuula

kirjoittamisesta, nettiauttamisesta ja valokuvauksesta

Tiistai 27.2.2007 klo 0.59 - Tuula Paasivirta

KIRJOITTAMISESTA JA VALOKUVAUKSESTA

Eilen maanantaina postiluukusta kolahti uunituore Kajastus -lehti. Se on kulttuurin- ja näkövammaisasioiden aikakauslehti. Tämän vuoden ensimmäisessä numerossa on paljon näkövammaisten itsensä kirjoittamia juttuja kulttuurin eri sektoreilta.

Juhlallista oli nähdä oma, itse kirjoittama, aukeaman artikkeli "Valokuvausta oppimassa" kyseissä lehdessä.  Aihe oli vaikea. Kirjoitin ensimmäisestä valokuvauskurssista, jossa oli myös näkövammaisia osallistujia. 

Istuin jutun kimpussa useita iltoja, sillä pelkkä valokuvauksen tekninen hallinta vaatii jo paljon paneutumista ja tarkkuutta. Tulee tunne, että on ylittänyt itsensä, kun on saanut tuon jutun kirjoitettua ja se on vieläpä julkaistu.

 Nimittäin, kyllähän tätä blogia ja kolumneja vielä kirjoittaa, mutta tekniseltä erikoisalalta kirjoittaminen on eri juttu, se on jo iso haaste.

Valokuvaan mielelläni. Se on kiinnostavaa. Digikuvaus vaatii uusien tekniikoiden opiskelua ja hallintaa. Tuntuu, että kaiken maailman megapikselit ja valkotasapainot ovat vaikeita, mutta kiehtovia asioita. Sinänsä on tärkeätä, että voi pysyä vielä keski-ikäisenä uudessa tekniikassa mukana.

Tekniikkahan on päivän sana; on digikameraa, digipoxia, uusia tietokonesovelluksia pilvin pimein.  Ensi kuussa opiskelen nettiauttamisen tekniikkaa, sillä myös mielenterveysalan ammattilaiset siirtyvät ja ovat siirtyneet jo monella tavalla nettiin, koska asiakkaatkin liikkuvat täällä. Kuitenkin inhimmillyys tulisi säilyttää niin valokuvauksessa kuin nettiauttamisessakin.

Tuula Paasivirta 

Hyvää laskiaista, paastonaikaa

Keskiviikko 21.2.2007 klo 18.55 - Tuula Paasivirta

LASKIAINEN

Eilen vietettiin laskiaista pakkasen piinatessa suomalaisia.

Laskiaissunnuntai, laskiaistiistai on paitsi iloista mäenlaskua, myös paastoon laskeutumista. Tämä taas liittyy kirkollisesti pääsiäiseen.

Me luterilaiset emme paastoa kovin sananmukaisesti, kuitenkin jotkut jättää kahvin tai makeiset pois paaston aikana, joku toinen taas jonkin tavan, josta toivoisi muutoinkin  pääsevänsä eroon.

Olemme kirkollisessa elämässä matkalla kohti Kristuksen kärsimystä, pitkäperjantaita, mutta myös iloista pääsiäisaamua, jolloin Kristus nousi haudasta. Meidän syntimme on sovitettu ristillä. Se on syvällinen ja hieno asia, uusi mahdollisuus meille. Sitä on vaikea älyllisesti ymmärtää, mutta se onkin uskon asia.

Hyvää paastonaikaa sinulle. 

Tuula Paasivirta

Elämää arjessa ja julkisuudessa

Lauantai 10.2.2007 klo 2.26 - Tuula Paasivirta

Elämää arjessa ja julkisuudessa

 Useimpien meidän elämä on silkkaa arkea. Ja niin on lopulta hyvä. Arjen keskeltä löytyy ne valopilkut, hienot hetket. Viivähdys hyvän kirjan äärellä, kynttilä palaa pöydällä. Jokin työ tuli valmiiksi, kaunis kukka ikkunalla, pihalla ja aurinko paistaa, lapsen hymy.

Jonkun tehtävänä on tuottaa meille taidetta, kulttuuria ja suurimmat tarat ovat sitten julkimoita. Mutta uskotaan tai älkää, harvan julkisuuden ihmisenkään elämä on pelkkää glamouria. Kyllä arki omalla tavallaan koskee heitä myös. 

  Hampaat on pestävä, lapsille annettava ruokaa, pyykin pesun voi ehkä ostaa, jos on hyvät tulot. Taiteilijalla tosin on harvoin hyvät tulot.

Julkisuutta koskee myös ikävät lainalaisuudet; nimittäin tekemisiäsi tarkkaillaan suurennuslasilla. Jonain päivänä löydät itsesi ehkä lööpeistä ja se ei läheskään aina ole kovin riemullista. 

Tai on tietysti ihmisiä, joilla on pyrkyä julkisuuteen mitä erilaisemmista syistä. Toisaalta katsottaessa esim. netistä iltapäivälehtien kestojulkkiksia, tulee monia heistä sääli (esim. Matti Nykänen, "pääministerin morsian", monet USAn näyttelijät, laulajat). Osalle näistä ihmisitä elämä on julkisuuden takana kovaa, alkoholia huumeita. Onko se onnellista?

 Jatkuu jatkosivulla

Lue lisää »

Hautarauha pitäisi olla julkisuuden henkilöilläkin

Perjantai 9.2.2007 klo 1.27 - Tuula Paasivirta

Hautarauhasta ja hiljaisuudessa hautaamisesta!

Viime viikolla monien rakastama Kirka saavutti määränsä pään ja hänen siunattiin haudan lepoon. Isä Mitro toimitti hautaan siunauksen.

Ihmettelen kovasti joidenkin lehtien kulttuuria, ilmapiiriä, ihmisen kunnioittamattomuutta. Sillä toinen iltapäivälehti julkaisi Paulan eli Kirkan vaimon muistokirjoituskortin, jäähyväistervehdyksen sivuillaan, heti kun se oli mahdollista. Ja molemmat julkaisivat kuvia hautajaista ja hautajaisvieraista, vaikka piti olla yksityiset, hiljaisuudessa tapahtuva tilaisuus..

Kuitenkin on olemassa hautarauha, jota nyt ei tarpeeksi ymmärretty? Se on tärkeä asia. Minusta se on anteeksiantamatonta. Olen huolissani myös Isä Mitron tavasta "vuotaa" iltapäivä lehdille Kirkan vaimon kommentteja. Papilla on vaitiolovelvollisuuas, nyt se ei toteutunut.  

Julkisuudenhenkilöilläkin on oikeus yksityisyyden suojaan. Vaikka olisi kysymys suosikki laulajasta.  

Ehjä lapsen mieli

Maanantai 5.2.2007 klo 23.05 - Tuula Paasivirta

5.2.2007 Yhteisvastuu keräys alkoi sunnuntaina

Rakkaat lukijat!  Nyt syön sanani ja laitan tänne ennen hautarauha kirjoitusta asiaa yhteisvastuukeräyksestä, koska se on todella tärkeä juttu.  

  Menneenä sunnuntaina avautui tämän vuoden kirkon Yhteisvastuukeräys.
Yhteisvastuukeräyksellä 2007 turvataan ehjä lapsen mieli.

Monilla psyykkisesti sairastuvilla on perheensä ja hyvä niin, mutta lapsi saattaa tarvita perheen ulkopuolisten aikuisten tukea, jäsentääkseen omalle ikäkaudelleen sopivina annoksina perheen uuden tilanteen. Jomman kumman vanhemman sairastuessa perheen tilanne ja tasapaino muuttuu.

 Lapsi tarvitsee tietoa itselleen sopivin annoksin ja tietoa siitä ennen kaikkea, että ei ole hänen syynsä, jos isä tai äiti sairastuu.

Yhteisvastuukeräys 2007 auttaa suomalaisia ja perulaisia lapsia, joiden vanhemmilla on mielenterveyden ongelmia. Keräyksellä autetaan perheitä katkaisemaan ongelmien periytymisen kierre. Keräys käynnistyi sunnuntaina 4.2.2007.

Aihe on hyvin tärkeä, voit olla auttamassa perulaisia lapsia tai suomalaisia lapsia, joiden vanhemmat ovat sairastuneer psyykkisesti. Suomessa näille lapsille rakennetaan nettiin auttamisväylä Mielenterveyden keskusliiton kautta ja Perussa rakennetaan heille sopivia järjestelmiä.

alla olevan linkin kautta saat lisää tietoa ja saat osallistumisvinkkejä. 

 http://www.yhteisvastuu.fi/

Suosittelen osallistumaan yhteisvastuullisesti. Sinua tarvitaan näissä talkoissa.

Tuula 

Seuraavan nettikolunnin aihe: Hautarauha ja julkisuus

Sunnuntai 4.2.2007 klo 1.00 - Tuula

Hei,

Tiedoksi!

Seuraavan nettikolunnin aiheena Hautarauha ja julkisuus. Nimittäin en hyväksy iltalehtien viime päivän juttuja Kirkan hautajaisita sekä paperilla että netissä. Tosin olen katsomut vain nettijutut.

 Jos omaiset tahtoo, että haudataan hiljaisuudessa ei silloin pidä olla kuvia lehdessä, eikä varsinkaan Paulan viimeisen tervehdyksen tekstiä Kirkalle. Olen ihan pöyristynyt viimeksi mainitusta ja että Isä Mitro puhuu julkisuuteen Paulan kommentteja. Pappilla on vaitiolovelvollisuus piste.  Olkoonkin, että kyse on julkisuuden henkilöstä.

Sen jotenkin ymmärrän, että suuri yleisö käy haudalla hautajaisten jälkeen, vaikka ihmiset voisi vähän odottaa. 

Mutta palaan asiaan piakkoin. Olen ollut kiireinen ja siksi täällä ei ole ollut juttuja vähään aikaan, mutta kyllä niitä taas tulee tänne.

ystävällisesti Tuula