Huomenna torstaina tulee 20 vuotta, ensimmäisten naisten pappisvihkimyksestä täällä Suomessa. Silloin 20 vuotta sitten tämä juhla oli suuri kirkkohistoriallinen juhla.
Katselin äsken Yle Areenalta lyhyttä pätkää tästä tapahtumasta. On se ollut suuri juhla. Tasa-arvo pääsi toteutumaan kirkossamme vihdoinkin. Ajattelen, heitä, jotka silloin vihittiin papeiksi. Heillä ei aina ollut helppoa. Monenlaisia uhkauksia tuli ja oli tuolloin. Toki uhkauksia saattaa tulla yhä edelleen, vaikka ei samassa mittakaavassa, onneksi. Naispastorin puhelinvastaajat täytettiin tuolloin monenlaisilla uhkauksilla. Ikävää postia tuli postiluukusta. Kaikkea tapahtunutta ei ilkeä edes kirjoittaa tätän blogiin.
Ihmettelen, kuitenkin, kuinka syvästi kristitityt ihmiset voivat olla, niin ilkeitä ja pahansuopia toinen toisilleen. Onneksi itse olen kokenut vain siedettävän lievää syrjintää naiseuteni ja pappeuteni vuoksi. Tai mikä nyt sitten on minkin asian mittapuussa lievää.
Sitä en muistanut, että ainakin Helsingin vihkimyksessä oli poliisejakin turvana, jotta tilaisuus saatiin toimitettua. Kuitenkin, onneksi aika oli kypsä naisen papiksi vihkimiselle ja se totetui tuolloin 20 vuotta sitten.
Piispa Eero Huovinen sanoi tänään keskiviikkona aamukahvilla:
"Olen kiitollinen ammattitaitoisista, sitoutuneista naisista, jotka ovat ottaneet kutsumuksensa vakavasti." Helsingin hiippakunnassa on 20 vuoden aikana vihitty 414 henkilöä pappisvirkaan.
Emeritus arkkipiispa J.Vikström puhui siitä, kuinka nainen ja mies yhdessä ovat Jumalan kuva. Vikström jatkaa pohdintaansa ja sanoo, että naiset ovat kirkon voimavara jo olemassaolollaan. Sillä, että nainen ja mies ovat yhdessä alttarilla, on perustansa luomiskertomuksessa ja siten kristillisessä ihmiskäsityksessä.
Kirkon tiedotuskeskuksen mukaan Vikström painotti vielä.
"Yhdessä mies ja nainen ovat Jumalan kuva", painotti Vikström.
katso jatkosivu
Jatkosivu 1. alku:
Tähän en blogin kirjoittajana voi sanoa muuta kuin aamen, sillä ajatus Jumalan kuvaksi luodusta ihmisestä on minulle rakas ja teologisestikin tärkeä. Minulle myös vammainen ihminen on Jumalan kuvaksi luotu ihminen. Siinä täyttyy jotain rosoisuudesta. Sillä, vaikka Jumala on pyhä, korkea, suveriini, niin Jumalan kuvaksi luotu ihminen on rikkonainen. Näin Jumala lähetti Jeesuksen ihmiseksi, jotta Hän saattoi solmia uudelleen yhteyden ihmisen ja Jumalan välillä. Hän Kristus on meidän rikkonaisten ihmisten Vapahtaja.
Aamukahveilla oli puhetta myös pienestä naispappeuden vastustajien ryhmästä.Tämä ryhmä on pieni, mutta tiukka. Minusta tuntuu, että tämä pieni ryhmä on myös äänekkäämpi, kuin kokoonsa nähden sen olisi syytä olla.
Kirkon Tiedotutuskeskuksen mukaan Vikström muistutti, että vaikeita ongelmia naispappeuskysymyksessä on ollut vain kahdessa prosentissa seurakunnista.
"Vastustajien määrä vähenee, mutta heidän pieni joukkonsa on sitä tiukempi. Lähellä on ajatus, että Luther-säätiö organisoituu ennen pitkää omaksi kirkokseen", totesi puolestaan piispa Eero Huovinen.
Huovinen korosti, ettei seurakunnissa pidä toimia omien vaan yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan. Niinpä niin, missä muussa työpaikassa voi sooloilla vastoin yleisiä sääntöjä ja ohjeita.
Itse kaipaan Irja Askolan lailla lisää johtajanaisia. Onhan heitä, jopa lähimmässä ystäväpiirissäni useita, mutta kirkkoon mahtuu toivottavasti monta naisjohtajaa lisää.
Itsekin olen vähän kuin osa eteenpäin kulkevaa kirkkohistoriaa, sillä olen ensimmäinen näkövammainen naispastori koko kirkossa ja luultavasti ainakin lähes ensimmäinen CP -vammainen nainen pappina. Tie on ollut kiintoisa, mutta ei aina ihan helppo. Toukokuussa tulee 8 vuotta, kun olen tällä tiellä kulkenut rukoillen.
Lähteet: www.evl.fi (KT 5.3.2008 kh)
http://www.naisteologit.fi/
Noilta sivuilta löytyy myös historiaa aiheesta.
Hei! Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmistä. Paavali antoi selkeät ohjeet seurakunnan paimenesta. Koko Raamattu on Jumalan sanaa. Nainen on heikompi astia. Allekirjoitan tämän. En hyväksy naispappeutta. Naiset sopivat erityisesti diakoneiksi, perhetyöntekijöiksi yms. empaattisiksi kuuntelijoiksi. Älä lipsu liberaaliuteen, sisko!