Kuvablogi

Perjantai 29.2.2008 klo 12.48 - Tuula Paasivirta

Kuvablogi

20 000 kävijän merkeissä ajattelin laittaa tänne muutaman kuvan.

Kiinaruusu on vaikea saada kukkimaan. Kuluvana talvena onnistuin siinä useaan kertaan. Keskimmäinen kuva on syys kuva maalta ja kolmas kuva on henkilön XX kiitoskukat eräässä tilaisuudessa viime vuonna.

Valokuvaaminen on kiinnostava harrastus. Se tuo iloa otto hetkellä ja myöhemmin kuvia katsellessa. Värit ja muodot ilahduttavat ja mielikuvitus saa virikettä.

Kiinnostavaa ja haastavaa on, että muokatessa sivu näyttää vähän erilaiselta, kuin millaisena sivu todellisuudessa näyttäytyy. Muokatessa kolme kuvaa mahtuu rinnakkain, mutta ei enää lopullisessa versiossa. 

Vaaleanpunainen kehäkukka on otettu viime kesänä Eduskunnan portailta. Muistateko

hienon kehäkukkameren Eduskunna portailla kesältä? Kävin siellä pikaisesti valokuvaamassa.

Uri Kellerkö? Erään valokuvauskurssin satoa.

Saarnan tekemisestä

Torstai 28.2.2008 klo 0.28 - Tuula Paasivirta

Taannoin kysyttiin Hesarin Kesustelupalstalla: Kirjoittavatko kaikki papit todellakin koko saarnansa paperille? Lukevat suunnilleen kaiken paperista?

Se on niin, että toiset kirjoittavat saarnansa paperille toiset eivät. Itse kirjoitan saarnan A 5 kokoon isolla tekstillä. Iso koko osittain siksi, että olen näkövammainen (ensimmäinen näkövammainen naispastori EVL -kirkossa) Tämä nyt on tekniikkaa, mutta iso koko ja lyhyet kappaleet auttavat siinä, ettei saarna ole niin paperinmakuinen, kun tekstin silmäily käy nopeasti samalla, kun puhun. Olen saanut tavastani puhua melko paljon hyvää palautetta samoin kuin saarnojen sisällöistä. Saarna on oikeastaan saarna vasta pidettynä aidossa tilanteessa.

Hartaustilaisuukssa saatan puhua ilman paperia useinkin.

Saarnan valmistelussa on tärkeätä, että saarnan pohjana olevan tekstin lukee hyvissä ajoin. Lukee kommenttaareja ja pohtii, mitä evankeliumitekstissä todella sanotaan. Valmistellessä voi lukea eri raamatunkäännöksiä, alkutekstiä jne. Netistäkin nykyään on paljon apua.  Minulle tärkeätä on, että pysyn tekstissä paljon, vaikka muutakin puhun. Tällöin saarnan erityisyys säilyy.

 Joskus on hyvä lukea postilloja ja muuta kirjallisuutta. Opettajani, pastori Kai Vahtola sanoi aikanaan käytällisissä harjoituksissa, että pastorin tulee lukea jatkuvasti sekä tietokirjoja että kaunokirjallisuutta. Tämä siis raamatun lukemisen lisäksi.

Kun saarna on pidetty, mapitan saarnani vuosikerroittain ja kalenterivuosittain kansioon. Joidenkin pappien saarnoja löytyy postilloista, saarnakokoelmista toisten taas SKS:n arkistosta yms. Ei kai ole ohjeita niiden arkistoinnista olemassa.

"Sekahedelmäkeittoa"

Keskiviikko 27.2.2008 klo 23.29 - Tuula Paasivirta

Tänään elämä on ollut melkein kuin sekahelmakeitto, paloja sieltä täältä. Lehtijuttuja olen kirjoittanut ja Tuntematonta Sotilasta olen kuunnellut äänikirjana. Kyseessä on muinainen nauhoite, jossa Kaukovalo Ylänne lukee ilmeikkäästi kyseistä kirjaa.  Huomattavasti ilmeikkäämmin, kun äänikirjoja nykyään luetaan. Hän ei unohda edes murteita tai lauluja, vaan tulkitsee ne todella elävästi.

Kodin lehtipinoja olen saanut siivottua taloyhtiön roskikseen. Hyvä niin. Se on aina suuri saavutus. Eikä ollenkaan itsestään selvä. Siivoaminen ei ole unelmapuuhaani. Silti se on siitä mukavaa, että saa näkyvää jälkeä. Sitä puhe- ja sielunhoitotehtävissä ei läheskään aina saa nähdä näyvää jälkeä, vaikka osapuolet tyytyväisiä olisivatkin.

Tulevaa naisten ts. Marianpäivän saarnaa pitäisi miettiä, sillä minulla on Paavalin kirkossa tuolloin työvuoro. Ensi viikolla on naispappeuden 20 -vuotisjuhla. Hieno juttu.

Tietokone -ohjelmia ja Ylen TVlupailtaa

Keskiviikko 27.2.2008 klo 0.04 - Tuula Paasivirta

Tänään (Tiistaina) olen ottanut töissä ja kotona mittaa jälleen kerran erilaisista tietokoneohjelmista. Yritän saada profolioita taiteestani aikaiseksi. Kyllä edistyikin hieman tämä hanke.

Toinen hanke on editointi, jossa yhdistän valokuvia ja tekstiä tauluiksi. Tietokone ja nettienglanti on ihan oma maailmansa, kuten monet meistä tiedämme. Pitäisi hallita usean eri alan sanastot ja uudet tekniikat. Kiehtovaakin tämä on. On ilo oppia uutta, kunhan kaikki eri ohjelmat pysyvät hallinnassa ja kun niitä ensin oppii käyttämään.

Ylen TV-lupailta TV 2:lla ei tuonut paljonkaan uutta. Ehkä olisi aika luopua Tv-luvista ja siirtyä muihin ratkaisuihin rahoituspohjassa.

 Television lähetystekniikat muuttuvat niin usein, ainakin tulevaisuudessa.

Yhteisvastuukeräyksestä saarnassani 3.2.2008

Tiistai 26.2.2008 klo 4.54 - Tuula Paasivirta

Jotain lupaamiaini ajatuksia Yhteisvastuukeräyksestä on saarnassani 3.2.2008. Sen voi lukea nyt täältä sivuiltani.

linkki mainittuun saarnaan

Kyse on mitä suuremmassa määrin välittämisen ja vastuun teologiasta, kirkollisesti ajatellen. Kun Sinä ja minä välitämme kaukaisesta ja lähellä olevasta lähimmäisestä, silloin me täytämme Kristuksen lain.

Liperian sodan runtelemat ihmiset pääsevät uuteeen alkuun. Heille menee suuri osa tuesta ja keräystuotosta. Sota niin Afrikassa ja muualla on moni mutkainen asia. 

Toisaalta täällä kotimaassa voimme tuota iloa ja taloudellista hyötyäkin, auttamalla halukkaita kehitysvammaisia työllistymään.

Laitan tähän pätkän Matteuksen evankeliumista, vaikka se kuulostaakin tuomiopäivän tekstiltä:

Matt: 25:  35. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.
36. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
37. "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
38. Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?
39. Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
40. Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
41. "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.
42. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.
43. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'
44. "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?'
45. Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Raamamtun lainaus loppui.

Tässähän sitä on jo perustetta osallistua keräykseen.

"Kotisivu romantiikkaa"

Tiistai 26.2.2008 klo 4.27 - Tuula Paasivirta

Taas on päivitetty sivuja ja päihitetty muutama ongelmakin.

On niin monta yksityiskohtaa, jotka voisi tehdä toisin ja paremmin, tai yksinkertaisesti vain on monta tapaa  tehdä sama asia. Se valittu ratkaisu tietysti hieman vaikuttaa ulkoasuun yms.

Huomasin, että saarnat esim. saisi näkösälle wordin näköiseksi, mutta en pidä sitä järkevänä vaihtoehtona.

Paljon on muistettavaa. Mietin huvittuneena, että onko tämä nyt niin romantista, vai tuhtia työtä. Siinähän sitä riittääkin pähkäiltävää, kun minä lasken lampaita.

Pääasia, että homma etenee, johonkin suuntaan. Hiljaa hyvää tulee vai olioko se, että hyvää kannattaa odottaa, revi siitä.... 

Näkövammaisten kulttuuria

Lauantai 23.2.2008 - Tuula Paasivirta

Posti pudotti toissapäivänä Näkövammaisten Kajastus -lehden. Kyseessä on monipuolinen lehti käsitellen näkövammaisten omaa kulttuurin tekemistä, kokemista melko laajasti. Tämän vuoden ensimmäisessä numerossa tavanomaisen kulttuurin lisäksi lisänäkökulmaa tuovat matkakuvaukset ja muu osallistuminen yleensä kulltturelleihin asioihin.

Suosittelen tilaamaan ja lukemaan.  

http://www.kulttuuripalvelu.fi

Viime vuoden viimeisessä numerossa kirjoitin papin joulusta ja tämän vuoden ensimmäisessä numerossa Kirjoitan taiteen tekemisestä otsikolla: Rohkeasti taidetta tekemään.  Jutussa kerrotaan neljästä näkövammaisesta eli minä käyn debattia kolmen muun näkövammaisen kanssa taiteen tekemisestä. Ideana on rohkaisu, kyllä mekin voimme ja osaamme.

Sinänsä lehteen kirjoittaminen on vaativaa, koska muuten tulee kirjoitettuja paljon juttuja, jossa kielioppi ei ole ohan paikallaan. Täällä blogissakin kielioppi taitaa joskus heittää häränpyllyä.

Palaan vielä näkövammaisiin taiteentekijöihin. Nykyään tosiaan on monia näkövammaisia taiteentekijöitä ja Kajatus -lehdessäkin on paljon näkövammaisia kirjoittajia, jotka kirjoittavat taiteesta ja sen vierestä.  On vakavasti taidetta tekeviä ja sitä harrastukseen ja virkistykseen tekeviä. Yhteistä meille lienee, että tekotavat ja ylitettävät kynnykset ovat vähän erilaisia kuin, mitä ne ovat normaalisti näkevillä.

Ehkä kuvaavaa taiteen laajentumisesta näkövammaisten keskuudessa on, että muutama vuosi sitten perustettiin uusikin kulttuuriyhdistys näkövammaisille:

Näkövammaiset Kulttuurin Ystävät, Näky ry.

Etsikkoaika uskontiellä

Sunnuntai 10.2.2008 klo 16.59 - Tuula Paasivirta

Päivän Luku

Perjantai 8.2.2008 klo 17.48 - Tuula Paasivirta

Tänään täällä sivuillani on tapahtunut  28888 selaus. Hauska luku. Näyttää niin tasaiselta.  Minusta tuo on aika hyvin, kun on kuitenkin kyse yksityishenkilön sivuista, jotka ovat olleet avoinna vajaa pari vuotta.

 Luvuista voisi saada monta hauskaa tarinaa. Lukuihin liittyy monia uskomuksia, jotka ovat kulttuurisidonnaisia.

Kukkien ostossa erilaiset luvut merkitsevät erilaisia asioita. Meillä itse kullakin lienee onnen lukumme jne.

Sillisalaattia

Perjantai 8.2.2008 klo 0.31 - Tuula Paasivirta

Vain pari sanaa tähän hetkeen.

Palaan toki yhteisvastuukeräykseen kuten lupasin, mutta siihen menee hetki aikaa.

Viime aikoina lehtityöt ja Kotimaan blogi ovat työllistäneet minua.

Myös vammaisten osallistuminen jumalanpalveluksiin on pohdituttanut minua. Olen työstänyt siihen liittyvää materiaalia.

On tärkeä löytää hyviä tapoja miten aistivammaiset, liikuntavammaiset, kehitysvammaiset ja monet muut henkilöt voidaan oikealla tavalla huomioida kirkon jumalanpalveluselämässä.