Naispappeja 20 vuotta Suomessa

Keskiviikko 5.3.2008 klo 17.17 - Tuula Paasivirta

Huomenna torstaina tulee 20 vuotta, ensimmäisten naisten pappisvihkimyksestä täällä Suomessa. Silloin 20 vuotta sitten tämä juhla oli suuri kirkkohistoriallinen juhla.

Katselin äsken Yle Areenalta lyhyttä pätkää tästä tapahtumasta. On se ollut suuri juhla. Tasa-arvo pääsi toteutumaan kirkossamme vihdoinkin.  Ajattelen, heitä, jotka silloin vihittiin papeiksi. Heillä ei aina ollut helppoa. Monenlaisia uhkauksia tuli ja oli tuolloin. Toki uhkauksia saattaa tulla yhä edelleen, vaikka ei samassa mittakaavassa, onneksi. Naispastorin puhelinvastaajat täytettiin tuolloin monenlaisilla uhkauksilla. Ikävää postia tuli postiluukusta. Kaikkea tapahtunutta ei ilkeä edes kirjoittaa tätän blogiin.

Ihmettelen, kuitenkin, kuinka syvästi kristitityt ihmiset voivat olla, niin ilkeitä ja pahansuopia toinen toisilleen. Onneksi itse olen kokenut vain siedettävän lievää syrjintää naiseuteni ja pappeuteni vuoksi. Tai mikä nyt sitten on minkin asian mittapuussa lievää.

Sitä en muistanut, että ainakin Helsingin vihkimyksessä oli poliisejakin turvana, jotta tilaisuus saatiin toimitettua. Kuitenkin, onneksi aika oli kypsä naisen papiksi vihkimiselle ja se totetui tuolloin 20 vuotta sitten.

Piispa Eero Huovinen sanoi tänään keskiviikkona aamukahvilla:
"Olen kiitollinen ammattitaitoisista, sitoutuneista naisista, jotka ovat ottaneet kutsumuksensa vakavasti."  Helsingin hiippakunnassa on 20 vuoden aikana vihitty 414 henkilöä pappisvirkaan. 

Emeritus arkkipiispa J.Vikström puhui siitä, kuinka  nainen ja mies yhdessä ovat Jumalan kuva. Vikström jatkaa pohdintaansa ja sanoo, että naiset ovat kirkon voimavara jo olemassaolollaan. Sillä, että nainen ja mies ovat yhdessä alttarilla, on perustansa luomiskertomuksessa ja siten kristillisessä ihmiskäsityksessä.
Kirkon tiedotuskeskuksen mukaan Vikström painotti vielä.
"Yhdessä mies ja nainen ovat Jumalan kuva", painotti Vikström.

 katso jatkosivu

Lue lisää »

Loppiaistunnelmia

Sunnuntai 6.1.2008 klo 23.44 - Tuula Paasivirta

Loppiaistunnelmia

Tänään on lähes tulkoon jouluajan loppu, Itämaan tietäjiäkin on tänään muisteltu.   (Vanha joulu, kuten tavattiin sanoa).

Olin tänään myös Paavalin seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden juhlassa. Mikä mukavinta, paikalla oli myös perheenjäseniä. Enää ei voi puhua pikkujoulusta, mutta sitä vastavasta työpaikan juhlasta voi puhua. 

Tunnelma oli mukava, söimme hyvin ja kanttorimme Sanna-Maarit Hakkarainen perheineen musisoi upeasti.

Esimiehemme Jorma oli nähnyt paljon vaivaa, kun hän halusi sanoa, jokaiselle meistä jotain positiivista ja hän oli miettinyt kotikirjastonsa äärellä, mikä kirja tai levy sopisi hänen laajasta kirjastostaan meidän kunkin työ- tai elämäntilanteeseen.

Hän oli nähnyt paljon vaivaa. Se oli hienoa. Tosin omalla kohdallani oli hieman jännitystä, kun hän oli yllättäen ottanut lainauksen täältä blogistani tuohon tilanteeseen. En edes tiennyt hänen täällä käyneen. Sinänsä on hauskaa kuulla aina jossain tilanteessa, että on tätä luettu. Tosin eipä ole juolahtanut mieleen, että tätä siteerattas jossain. No blogihan on nimenomaan julkinen juttu.

Tänään olen pohtinut näkövammaisten kanssa virsien kuuluttamista jumalanpalveluksissa. Sitä toivotaan, mutta eihän se tahdo mennä läpi meidän pappien ja kanttorien maailmassa. Sokea tai heikkonäköinen ei näe virsitaululle.

Olen muutenkin lähiaikoina paneutumassa eri tavoin vammaisten huomioon ottamiseen jumalanpalveluksissa.

Toinen juttu mitä pohdin on näkövammaiset taiteen harrastajina. Siitä olen kirjoittamassa lehtijuttua.

Tuula

 

kirjoittamisesta, nettiauttamisesta ja valokuvauksesta

Tiistai 27.2.2007 klo 0.59 - Tuula Paasivirta

KIRJOITTAMISESTA JA VALOKUVAUKSESTA

Eilen maanantaina postiluukusta kolahti uunituore Kajastus -lehti. Se on kulttuurin- ja näkövammaisasioiden aikakauslehti. Tämän vuoden ensimmäisessä numerossa on paljon näkövammaisten itsensä kirjoittamia juttuja kulttuurin eri sektoreilta.

Juhlallista oli nähdä oma, itse kirjoittama, aukeaman artikkeli "Valokuvausta oppimassa" kyseissä lehdessä.  Aihe oli vaikea. Kirjoitin ensimmäisestä valokuvauskurssista, jossa oli myös näkövammaisia osallistujia. 

Istuin jutun kimpussa useita iltoja, sillä pelkkä valokuvauksen tekninen hallinta vaatii jo paljon paneutumista ja tarkkuutta. Tulee tunne, että on ylittänyt itsensä, kun on saanut tuon jutun kirjoitettua ja se on vieläpä julkaistu.

 Nimittäin, kyllähän tätä blogia ja kolumneja vielä kirjoittaa, mutta tekniseltä erikoisalalta kirjoittaminen on eri juttu, se on jo iso haaste.

Valokuvaan mielelläni. Se on kiinnostavaa. Digikuvaus vaatii uusien tekniikoiden opiskelua ja hallintaa. Tuntuu, että kaiken maailman megapikselit ja valkotasapainot ovat vaikeita, mutta kiehtovia asioita. Sinänsä on tärkeätä, että voi pysyä vielä keski-ikäisenä uudessa tekniikassa mukana.

Tekniikkahan on päivän sana; on digikameraa, digipoxia, uusia tietokonesovelluksia pilvin pimein.  Ensi kuussa opiskelen nettiauttamisen tekniikkaa, sillä myös mielenterveysalan ammattilaiset siirtyvät ja ovat siirtyneet jo monella tavalla nettiin, koska asiakkaatkin liikkuvat täällä. Kuitenkin inhimmillyys tulisi säilyttää niin valokuvauksessa kuin nettiauttamisessakin.

Tuula Paasivirta 

 

 

 

 

 

Hyvää uutta vuotta - pohdintaa vuoden vaihteessa

Sunnuntai 31.12.2006 klo 2.17 - Tuula

Hyvää uutta vuotta!

Yksi vuosi on taas kääntynyt kohti loppuaan. Toivottavasti tuleva vuosi tuo jotain hyvää ja rauhaisaa tullessaan.

Ainakin pahaa tekee katsella Saddamin teloituskuvia.  Ottamatta kantaa itse teloitukseen, niin en tiedä pitäisikö netissä näyttää moisia kuvia.  En hyväksy kuolemantuomioita sinänsä. Enkä usko, että tästäkään hyvää seuraa.  Aina maailmasta löytyy uusia Sadam Husseneita, jotka ottavat vallan.

Jo vanhan testamentin ajoilta saakka on, etenkin lähi-idässä, sodittu yhtenään.  Olisi ihanaa, kun joskus uusi vuosi pääsisi alkamaan, siten ettei maailmassa  olisi käynnissä yhtään sotaa.

Lienee toiveajattelua.  Ihminen on jotenkin itsekäs olento. Se lienee meissä kaikissa jonkinlainen osa meitä. Valitettavaa, mutta totta.

Paukuttelijat ovat paukutelleet jo puoli viikkoa. Ensi yönä taitaa olla todellinen paukutteluyö. Koirat ja kissat pelkää, niin kuin aina.

Toivon ja rukoilen, ettei kukaan menettäisi näköään näissä kekkereissä, mutta se lienee liian hurskas toive. Joka uusi vuosi, joku pääsee näkövammaisten kirjoihin. Ikävä kyllä.  Eihän sitä kukaan toivo.

Uuden vuoden lupauksia en tee, koska  en kuitenkaan pidä niitä.

 KAIKESTA HUOLIMATTA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2007

Tuula Paasivirta

 

Ikkuna elämään

Sunnuntai 10.12.2006 klo 21.42 - Tuula Paasivirta

Ikkuna elämään

Mitä blogien kirjo ja määrä kertoo Sinulle? Ovatko ne erilaisia ikkunoita erilaiseen elämään, kuin omasi on? Ovatko blogit hyviä vai hyödyttömiä ja huonoja? 

Entä ovatko ne tirkistelyä naapurin elämään? Voiko se olla sitä, kun bloggaajalle tarjoillaan vapaaehtoisesti näitä sivuja?  Miten on objektiivisuuden laita?  Tuntuu, että nykyään vähänkin itseään kunnioittavalla henkilöllä tulee olla vähintään omat kotisivut, miellään myös oma blogi.

 Kukin meistä kertoo blogissaan omista näkökulmistaan asioihin ja elämään. Se on melkein kuin lukisi trendikästä mielipidesivua tai toisinaan päiväkirjaa.

Jotkut blogin kirjoittajat nousevat suuren kansan tietoisuuteen, kun uutisissa kerrotaan esim. ulkonisterin kertoneen blogisivullaan kirjoittaneen jostain tietystä asiasta. Tuntematonkin voi päästä julkisuuteen, jos kirjoittaa tosi räväkästi tai brovosoivasti jostain asiasta.

Sinänsä tietokone on tuonut eräälle ryhmälle eli näkövammaisille tervetulleen mahdollisuuden tiedon valtaväylille. Erilaiset apuvälineet auttavat sokeaa kollegaa tai kanssaihmistäni pääsemään netin maailmaan, varsinkin, jos nettisivuja rakennettaisiin   näkövammaisystävälliseen suuntaan.  Katso vinkkejä http://www.nkl.fi/ tai www.arlainstituutti.fi  eli katso, miten näkövammaisystävällisiä sivuja rakennetaan.