Nuorisotyö ja sosiaalitoimi jalkautukaa jo tänään enemässä määrin nettipalveluihin!!!

Torstai 31.1.2008 klo 14.12 - Tuula Paasivirta

Tässä taas kirjoitus, jonka julkaisin ensin Kotimaan lukijablogissani. Pidän tätä tärkeänä, joten laitan myös tänne tämän.

Viime aikaisiin tapahtumiin liittyen jopa Hesari kirjoittaa, että nuorisotyön pitäisi jalkautua nettiin. Olen samaa mieltä. Kirkon pitää olla siellä missä ihmiset ovat. Ja yhteistyötä toki pitää olla kirkon ja kunnan nuorisotyöllä. Varmaan jotain yhteistyötä jo onkin, vaikka kunnan nuorisotyön tulee olla neutraalia.

Nuorisotyön lisäksi kunnan sosiaalityön tulisi "jalkautua" nettiin. Kuulen jo korvissani lauseen, "Ei ole rahaa", mutta auttamis- ja yhteistyötahojen tulee olla siellä, missä ihmiset ovat. Meidän nuoriimme satsaaminen on tulevaisuuteen satsaamista.

Netin ongelma on tietenkin laajuus ja kasvottomuus. Mutta nuorisotyö ja sosiaalitoimi voivat profiloitua omalla tavallaan. Vertaa Palveleva netti, Nettipappi, erilaiset muut verkkoauttamispalvelut kuten Tukinet.

Tiedän, että nuorisotyö ja kirkon tahot ovat yrittäneet rantautua ainakin johonkin palveluun, liekö ollut happohotelli, mutta sieltä tämä kirkon rakentaja poistettiin perusteella, että palvelun po. neutraali. En ole IRK Gallerian, happohotellin yms. asiantuntija, mutta eikö olisi tärkeä, että siellä olisi aikuisia tarjolla? Tarjolla tulisi ainakin olla tieto, miten hyvin ja helposti netin kautta saa apua, jos siellä on hälyyttäviä ilmiöitä.

Jossain määrin ymmärrän ettei haluta uskonnollista ja polittista käännytystä ja erilaisia lahkoja. En itsekkään pidä vahvasta käännytysmenttaliteetista, vaikka katsonkin, että evankeliumin asiaa on pidettävä esillä ja se on osa papin tehtävääni. Sen voi tehdä toista kunnioittavasti. Auttaminen ilman käännyttämistä voi olla osa merkittävää työtä. Ja kirkko keskellä kylää on osa suomalaista elämää. Kirkko voi olla turvapaikka elämän myrskyissä.

Erityisen tärkeätä on, että kirkon ja kunnan nuorisotyö sekä auttava sosiaalityö näkyvät nuorille myös netissä. Jos erilaisissa netissä olevissa Gallerioissa saa vapaasti kertoa ja suunnitella murhia ja muita kauheuksia, ilman valvojien puuttumista asiaan, niin paljon pienempi paha on, jos kirkko ja uskonto siellä näkyvät. Tässä haluan haastaa palvelun tuottajia ja tarjoajia uuteen ajatteluun. Ei vain raha voi olla motiivi toimia.

Kannatan vastuun teologiaa, välittämisen teologiaa. Se on löydettävissä suoraan Jeesuksen puheista. Silloin olemme erään asian ytimessä: "Te kävitte katsomassa..., Te välititte... ". Siis emme saa kääntää selkäämme nuortemme hädälle. Nuoriin panostaminen on tulevaisuuteen panostamista. Se kuuluu niin seurakunnalle kuin kunnallekin. Tässä ei voi vedota rahaan ja sen puutteeseen. Hoitamatta jättäminen maksaa paljon enemmän.

Oma kokemukseni nettiauttamisesta on pientä, mutta sitäkin minulla kuitenkin on. Olen kokenut, että vaikeitakin kysymyksiä voidaan käsitellä rakentavasti. Ja hyvin vaikeissa kysymyksissä saattaa olla helpompi lähestyä netin kautta, kuín muulla tavalla. Se on usein ensimmäinen kontakti auttajiin. Sen jälkeen saattaa olla helpompi lähestyä kasvokkain auttajia.

Mutta tärkeimpänä näen, että me olemme siellä missä ihmiset ovat. Netissä ehkä on mahdollista tuoda myös esiin näitä ongelmia, joita netissä eläminen tuo. Aikanaan Helsingin Sanomien Nuorten Postin kautta tarjottiin nuorille tapaamispaikka ja-mahdollisuuksia Paulingin Huvilalla Helsingissä. Käsittääkseni siellä moni yksinäinen tapasi toisen nuoren, joka ei viihtynyt diskoissa yms. Voisiko jotain vastaavaa kehitellä lisääntyvässä määrin netin kautta? Siis ei deittipalstoja vain parin hakuun, vaan tapaamisia isommalla porukalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuorisotyö, netti, sosiaalityö, auttaminen, "jalkautuminen", läsnäolo, vastuu

Lapsuusmuistoja

Perjantai 25.1.2008 klo 3.32 - Tuula Paasivirta

Lapsuusmuistoja

Selasin loppuillasta Ylen elävää arkistoa ja löysin sieltä Mamstenin Lasten liikennelaulun. Tuli mieleen monet nostalgiset muistot ja viisas kansakoulunopettaja, joka antoi minulle erityisen tehtävän hankkia nuo sanat luokallemme, vaikka olisi varmaankin ne sanat muutoinkin saanut.

Vanhat laulut ovat osa hyviä koulumuistoja, kuten ihanat lasten kirjat, kertomuksetkin. Luin oma toimisesti paljonkin. Hyvä niin.

Ilmeisesti sitä alkaa olla vanha, kun muistot ovat nostalgisia, maisemat kauniita, nimittäin silloin ennen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elävä arkisto, Yle, lasten liikennelaulu

Keskeiset asiat papin ja maallikon elämässä?

Torstai 24.1.2008 klo 14.40 - Tuula Paasivirta

Tämä on julkaistu myös Kotimaa lehden lukijablogissani, mutta pidän asiaa tärkeänä ja laitan myös tänne, koska kaikki lukijat eivät välttämättä käy Kotimaa -lehden sivuilla. Tässä on osa samaa, kun edellisessä tekstissäni.

Keskeiset asiat kirkossa papin ja maallikon elämässä?

Tuula Paasivirta

24.01.2008

Lukiessani lehtiä, tutkiessani nettiä tai seuratessani mediaa kirkon ja sen sanoman näkökulmasta, tulee tunne, että kirkon keskeiset asiat ovat suhde homo- ja lesbo -kysymyksiin ja naispappeuteen. Eikö herätyskellojen pitäisi soida, jos nämä kaksi kysymystä ovat kirkossa sen elämässä tärkeimmät kysymykset? Missä ovat kysymykset uskosta, kristittynä elämisestä, lähetyskäskystä?

Eikö meidän tulisi keskustella enemmän Kirkon keskeisestä olemuksesta, perustasta, uskontunnustuksesta? Missä kysytään, mitä Sinulle merkitsee pääsiäinen, Jeesus syntisen ystävänä ja syntien sovittajana?

Papin keskeinen tehtävä on kertoa armollisesta Vapahtajasta, joka antaa syntimme anteeksi, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja uskoo synnit anteeksi saaneensa, kun ne on hänelle anteeksi annetukseksi julistettu.

Tämä ei estä papilta järjen käyttöä. Jumala on järjen luonut ja sitä käytettäköön. Järjen käyttöön liittyy kyky toimia asiallisesti sielunhoitajana, raamatuntuntemus. Ei tarvitse olla fundamentalisti, vaan voi elää ihmisenä tässä ajassa, unohtamatta raamatun perustotuuksia. Silti on hyvä tuntea ajan antama tieto ihmisestä. On hyvä omata kyky kunnioittaa toista ihmistä Jumalan luomana ihmisenä.

Minulle raamatussa tärkeitä ovat Vanhassa testamentissa Degalogi, kymmenen käskyä, samoin Jesajan ennustukset Messiasta ja Jobin kirja kärsimyksestä ja se mitä juutalaisten historiasta kerrotaan.

Uudessa testamentissa taas Vuorisaarna, Jeesuksen elämä ja puheet ovat kskeisiä asioita. Kaiken kaikkiaan neljä evankeliumia ristiriitaisuuksineen ovat erittäin tärkeitä raamatussa. Sieltä se uskon perusolemus löytyy. Kristus kirkon Herrana. Joulu ja pääsiäinen ovat keskeiset asiat. Golgata on keskeinen paikka kristitylle ihmiselle. Mutta kaikkein keskeisntä on tyhjän haudan ihme. Niitä saa pohtia ja ihmetellä. Ei ole naivia uskoa raamattuun. Mutta uskominen ei merkitse lekalla päähän lyömistä, vaan perusasian esillä pitoa.

Papin keskeiset tehtävät ovat sakramenttien jakaminen, syntien anteeksi julisminen (Jumalan palvelijana ) sielunhoito sekä oman työnanatajan ja työtehtävän tuomat lukuisat tehtävät. Esimerkiksi seurakuntapastorin tehtävissä riittää työ poikineen ja ne on tehtävä hyvin.

Kirkon opissa Vähä Katekismus riittää hyvin pitkälle tavalliselle ihmiselle. Toki en kiellä maallikkoa lukemasta isoa katekismusta ja iloitsen, että meidän kirkossamme maallikkokin voi lukea raamattua omalla kielellään. Meidän pappien lienee syytä lukea enemmän opillisia kirjoja ja rukoilla niiden äärellä ja etsiä sitä, miten sanoman voi kirkastaa ja miten voi elää aidosti yhtä aikaa pappina ja ihmisenä, sydän taivaassa ja jalat maassa. Sekä muistaen, että samaan sydämeen mahtuu usko ja järki.

Mutta vain vähän on tarpeen, jotta sana ja sagramentit toteutuvat. Kun ilosanoma on kerrottu, synnit julistettu anteeksi ja ehtoollinen annettu ja vastaanotettu, ollaan jo pitkällä. Kun ihminen on osoittanut halunsa uskoa, pysyä tällä tiellä. Viime sunnuntain aiheena oli "Ansaitsematon armo". Armo tulee ihmiselle Jumalan tahdosta, ei ihmisen ansioista. Ihmisen tehtävä on vastaanottaa armo. Jumala ei pakota. Ihmisellä on vapaa tahto. Ihmisellä on lupa epäillä, kuten Tuomas epäili aikanaan. Siinä on jotain rehellistä. Se kertoo, että pohdinta on meneillään, asiat eivät ole yhden tekeviä.

Jos palaan papin ja kirkon tehtäviin vielä.Toki myös sielunhoito, keskustelu ovat tärkeitä ja keskeisiä asioita papin työssä. Niin pitää ollakin. Siinäkin pitää olla järki mukana, kuuntelemisen taito, suuret korvat, rukoileva mieli, toki myös ymmärrys ihmisestä, hänen erilaisista tarpeistaan, kyky ohjata eteenpäin, kun omat taidot ja tiedot eivät riitä.

Maallikolle tärkeitä ovat usko Kristukseen syntien sovittajana, ehtoollinen, seurakunta. Minulle sopii hyvin maallikko toimimaan papin rinnalla tietyissä tehtävissä. Se elävöittää seurakuntaa. Myös vammaiset ja sairaat voivat olla toteuttajia, ei vain kohteita. Helsingin Tuomasmessussa usein eräs kehitysvammainen on iloisesti antamassa kirjoja tulijoille. Se on upeaa. Olen iloinen, että hänet on otettu mukaan. Kristuksen kuva on kaikissa ihmisissä. Tähän liittyy sekin, että maalikot eivät voi olla vain kohteita seurakunnassa, vaan täysivaltaisia jäseniä.

Uskon keskeisyydestä vielä. En usko, että Jeesus viimeisellä tuomiolla kysyy sinulta, toimiko Jumalan palvelijana nainen vai mies (= hän joka kertoi hyvän sanoman papin tai maallikon asemassa sinulle, vaan uskoitko todeksi sen,mitä sinulle julistettiin Kristuksesta ja Kristuksen nimeen? Ei sekään ole olennaista oletko hetero vai homo, vaan, mikä on suhteesi uskon peruskysymykseen.)

Näin ollen kysynkin, miksi askartelemme epäolennaisuuksien kanssa jatkuvasti? Ne eivät ole pelastuskysymyksiä. Näin ainakin olen uskoni ymmärtänyt.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maallikko, lappi, usko, keskeiset asiat, kirkko, usko, elämä

Mikä on kirkossa ja sen sanomassa keskeistä?

Keskiviikko 23.1.2008 klo 17.10 - Tuula Paasivirta

Mikä on kirkossa ja sen sanomassa keskeistä?

Kun lukee lehtiä, tutkii mediaa kirkon ja sen sanoman näkökulmasta, tulee tunne, että kirkon keskeiset asiat ovat suhde homo- ja lesbo kysymyksiin ja naispappeuteen.

Missä on kysymykset kirkon keskeisestä opista ja opinkappaleista? Missä kysytään, mitä Sinulle merkitsee pääsiäinen, Jeesus syntisen ystävänä ja syntien sovittajana?

Vanhassa testamentissa Degalogi, kymmenen käskyä ovat tärkeitä, samoin Jesajan ennustukset Messiasta ja Jobin kirja kärsimyksestä.

Uudessa testamentissa taas Vuorisaarna, Jeesuksen elämä ja puheet ovat kskeisiä asioita. Kaiken kaikkiaan neljä evankeliumia ristiriitaisuuksineen ovat erittäin tärkeitä.

Kirkon opissa Vähä Katekismus riittää hyvin pitkälle tavalliselle ihmiselle, papin lienee syytä lukea enemmän opillisia kirjoja.

Mutta vain vähän on tarpeen, jotta sana ja sagramentit toteutuvat. Kun ilosanoma on kerrottu, synnit julistettu anteeksi ja ehtoollinen annettu ja vastaanotettu, ollaan jo pitkällä.

Toki myös sielunhoito, keskustelu ovat tärkeitä ja keskeisiä asioita papin työssä.

Maallikolle tärkeitä ovat usko Kristukseen syntien sovittajana, ehtoollinen, seurakunta jne.

En usko, että Jeesus viimeisellä tuomiolla kysyy sinulta, toimiko Jumalan palvelijana nainen vai mies (= hän joka kertoi hyvän sanoman papin tai maallikon asemassa, vaan uskoitko todeksi sen,mitä sinulle julistettiin Kristuksesta ja Kristuksen nimeen?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirkko, sanoma, keskinen, olennainen, pelastus, armo, iankaikkisuus, usko

Sillisalaattia

Sunnuntai 13.1.2008 klo 23.38 - Tuula Paasivirta

Sillisalaattia

Viikonloppuna olen ollut tekemässä toimituksia ja sen lisäksi olen paneutunut aiheeseen Vammaistet messussa ja aivan erityisesti näkövammaisiin. Teen yhtä pohjatekstiä ja samalla erään koulutuksen kehityshanketta. Ensi vaiheessa käsittelen näkövammaisasiaa ja sen jälkeen muita vammaisryhmiä.

Sinänsä kiinnostavaa. Hanke pohjaa ajatukseen, että kirkko on tarkoitettu kaikille. Kasteessa ei kysytä ihmisen terveyyttä. Vanhemmat tuovat lapsen kasteelle niin halutessaan ja erityisesti tietenkin silloin, jos ovat itse kirkon jäseniä. Aikuiset tulevat omasta halustaan kasteellle, jos heitä ei ole aikaisemmin kastettu. Hyvä niin.

Äsken katsoin tämän sivun kävijätilastoja. Sinänsä kiintoisaa. Perjantaina oli paljon selauksia. ja kävijöitä oli eniten joulukuussa joulupäivänä.

Talvi ei sitten oikein tule tänne rannikolle. On kummallista tämä maailman meno.

Levylautasella soi Hanna Ekola kun pidän tässä raportin kirjoitustaukoa. Hanna on kovin persoonallinen laulaja. Tänään on ollut puhelimeton ja televisioiton päivä, kun on niin monenlaista puuhaa.

Tuula

Kommentoi kirjoitusta.

Bogin kirjoittamisesta

Keskiviikko 9.1.2008 klo 15.31 - Tuula Paasivirta

Blogin kirjoittamisesta

Tulee tätä blogia kirjoiteltua muutaman kerran kuukaudessa. Välillä kevyttä asiaa, mutta toisinaan vakavampaa.

Viime aikoina näkyy tuleen tavaksi, että toiseen blogiini Kotimaa -lehden lukijablogistina ole kirjoittanut keskimäärin kerran kuussa. Ehkä pitäisi kirjoittaa sinnekin hieman useammin.

Kotimaa -lehden blogeihini osoite on:

http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=category&id=78&Itemid=141

ja tänne, missä parhaillaan olet osoite on

http://www.tuulapaasivirta.fi/blogi.html

Sinänsähän tämä on kiinnostavaa, vaikka aina ei tiedäkkään ketkä täällä käy lukemassa. Sekin olisi kiinnostavaa tietää. Jonkin verran palautetta tulee toki, aivan yllättävissäkin tilanteissa.

Minulla nämä aiheet täällä ovat melko kirjavia, ehkä se kuvastaa omaa elämäntilannetta ja toisaalta kiinnostuksen kohteitani. Joskus, mutta kuitenkin aika harvoin kirjoitan pyydetystä aiheesta. Enimmäkseen aiheideat tulevat ja syntyvät paitsi niistä kiinnostuksen kohteista, työstä ja vapaa-ajasta, harrastukista, muusta elämänpiiriini kuuluvista asioista, niin myös pienistä sattumuksista, kysymyksistä, joita on tullut eteen päivien mittaan jne.

Toisinaan aiheidioita olisi enemmän, kun ehtii kirjoittaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Blogit, kirjoittaminen, osoitteet

LISÄYS, jouluyön saarna

Keskiviikko 9.1.2008 klo 1.22 - Tuula Paasivirta

LISÄYS; jouluyön saarna

Olen lisännyt sivuilleni jouluyön saarnan. Saarna on pidetty Paavalin kirkossa jouluyönä 2007. SE löytyy saarnat osiosta.

Se käsittelee joulun perusasiaa Jeesuksen syntymistä ihmiseksi, Vapahtajaksi, syntisten auttajajaksi.

Tuula Paasivirta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jouluyö, saarna, Jeesus, Vapahtaja, Maria, Joosef, lapsi, paimenet, pyhäyö

Loppiaistunnelmia

Sunnuntai 6.1.2008 klo 23.44 - Tuula Paasivirta

Loppiaistunnelmia

Tänään on lähes tulkoon jouluajan loppu, Itämaan tietäjiäkin on tänään muisteltu. (Vanha joulu, kuten tavattiin sanoa).

Olin tänään myös Paavalin seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden juhlassa. Mikä mukavinta, paikalla oli myös perheenjäseniä. Enää ei voi puhua pikkujoulusta, mutta sitä vastavasta työpaikan juhlasta voi puhua.

Tunnelma oli mukava, söimme hyvin ja kanttorimme Sanna-Maarit Hakkarainen perheineen musisoi upeasti.

Esimiehemme Jorma oli nähnyt paljon vaivaa, kun hän halusi sanoa, jokaiselle meistä jotain positiivista ja hän oli miettinyt kotikirjastonsa äärellä, mikä kirja tai levy sopisi hänen laajasta kirjastostaan meidän kunkin työ- tai elämäntilanteeseen.

Hän oli nähnyt paljon vaivaa. Se oli hienoa. Tosin omalla kohdallani oli hieman jännitystä, kun hän oli yllättäen ottanut lainauksen täältä blogistani tuohon tilanteeseen. En edes tiennyt hänen täällä käyneen. Sinänsä on hauskaa kuulla aina jossain tilanteessa, että on tätä luettu. Tosin eipä ole juolahtanut mieleen, että tätä siteerattas jossain. No blogihan on nimenomaan julkinen juttu.

Tänään olen pohtinut näkövammaisten kanssa virsien kuuluttamista jumalanpalveluksissa. Sitä toivotaan, mutta eihän se tahdo mennä läpi meidän pappien ja kanttorien maailmassa. Sokea tai heikkonäköinen ei näe virsitaululle.

Olen muutenkin lähiaikoina paneutumassa eri tavoin vammaisten huomioon ottamiseen jumalanpalveluksissa.

Toinen juttu mitä pohdin on näkövammaiset taiteen harrastajina. Siitä olen kirjoittamassa lehtijuttua.

Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Loppiainen, Itämaan tietäjät, juhla, työ, yllätyksiä, näkövammaisasiaa, suunnitelmia

Hyvää uutta vuotta

Keskiviikko 2.1.2008 klo 1.07 - Tuula Paasivirta

Hyvää uutta vuotta

Vuosi on alkanut Halosen puheella, jota tosin en tällä kertaa kuunnella. Ehkä sen voi katsoa Ylen sivuilta. Vietin rauhallisen lepopäivän kotona ihan vain itseni seurassa. Harvinaista herkkua. Joitakin dokumentteja katsoin ja Yle Teemalta lahjapaketista valikoiden muutamia ohjelmia. Tosin Yle oli piilottanut muutaman mutkan taakse ohjelmien nimet ja aikataulut.

Uutta vuotta otin vastaan errään ystäväni luona hyvästä ruuasta nauttien ja paukuttelua katsellen. Mitä tuokin alkava vuosi tullessaan. Sitä ei voi tarkkaan koskaan tietää.

Työt vaihtuvat Paavalin seurakuntapastorin työstä taas kirjoitushommiin ja free lancerin ihmeelliseen maailmaan.

Hyvää uutta vuotta toivottaen Tuula

Kommentoi kirjoitusta.

Siunausta jouluusi

Lauantai 22.12.2007 klo 21.45

Siunausta jouluusi

Toivon kaikille hyvää joulua. Oikeasti joskus toivoisi, että toivotukset jo sinänsä saisi jotain aikaan. Mutta niinhän se ei ole. Mutta sillä voi osoittaa kuiten hyvää tahtoa ja mieltä.

Ulkona taitaa olla melko pimeää. Tuntuu hassulta mennä töihin kävelykengät jalassa jouluna, niin, että vielä tarkeneekin hyvin.

Haluan toivottaa kaikille sivuillani kävijöille hyvää ja siunattua joulua.

Savolainen maisema syksyllä.

Hyvää joulua terv. Tuula

Kommentoi kirjoitusta.

Lapset ja koti -tutkimuksesta hälyyttäviä tietoja

Lauantai 15.12.2007 klo 13.27 - Tuula Paasivirta

Lapset ja koti-tutkimuksesta hälyyttäviä tietoja

Kuuntelin äsken Radio DEI:n ohjelmaa, jossa kerrottiin lapsiin ja perheeseen liittyvästä tutkimuksesta.

1990 -luvulla 10 -vuotiailta kysyttiin, mikä on heille koti, niin he vastasivat, että siellä on vanhemmat ja sisarukset ja he itse. Kun nyt toteutettiin sama tutkimus tehtiin nyky 10 -vuotiaille, niin he vastasivat samaan kysymykseen, että koti on oma huone ja siellä Tv ja tietokone.

Kuulostaa aika kammottavalta. Vaikka eihän se onneksi kaikissa perheissä näin ole. osalla ei edes ole rahaa tähän. Ehkä onneksi niin. Jos lapsi saa kaiken mitä haluavat, he eivät enää anna arvoa millekkään asialle. Mutta surullisinta on, jos he jäävät vaille hellyyttä, vanhempien aikaa ja rakkautta.

Ja mikäli lapsi joutuu itse päättämään asiansa, ei aikuinen perheessä enää merkitse mitään. Aikuisen ei kuulu antaa valtaa lapselle. Miten nyky lapsille käy, kun he ovat aikuisia? Tuntevatko he mitään? Miten he kantavat vastuuta omista lapsistaan, tulevaisuudesta?

Entä nykyaikuisille, kun he ovat vanhoja ja nykylapset aikuisia? Tuntevatko lapset mitään empatiaa vanhempia kohtaan, jotka ovat aikanaan heidät jättäneet koneen armoille. Koneet ovat olleet lapsenvahteja. Missä on empatia ja rakkaus, huolenpito? Ovatko koneet tulevaisuuden vanhusten vahteja. Siis meidän, jotka olemme nyt 30-50 vuotiaita.

pohtii Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsi, perhe, läsnäolo, koti, tutkimus, tv, oma huone, tietokone

Sillisalaattia

Perjantai 14.12.2007 klo 23.05

Sillisalaattia

Tänään tuli taas joulukortit kirjoitettua. Siinä tuli taas kerran mietittyä menneitä ja ystäviä matkan varrelta sekä sitä, mitähän kullekin kuuluu.

Elämä on jotenkin kiireistä juuri nyt, kuten usein joulun alla. Mutta on elämä kiireistä laajemminkin. Tuntuu, että aika ei tahdo kaikkeen siihen, mihin pitäisi ja tahtoisi. Tuskin lienen ainoa tämän ongelman kanssa.

Tänään aurinko paistoi pimeän syksyn keskelle. Hyvä niin.

Tänään tuli minun laatima joulutoivekonsertti Radio Dein kautta. Kappaleet piti valita heidän levylistaltaan. Ihan mukavaa sinänsä.

Kommentoi kirjoitusta.

Jouluiloa, odotusta, surua

Tiistai 4.12.2007 klo 19.25 - Tuula Paasivirta

Jouluiloa, odotusta, surua.

Taas olemme adventiajassa. Odotamme joulua. Kynttilät palavat kodeissa ja monissa yhteistiloissa. Hoosiannaa on laulettu kirkoissa sunnuntaina.

Marraskuunl loppu oli synkkä ja pimeä. Tämäkin syksy on muuttanut monien elämää peruuttamattomasti. Kaikille ei tule iloinen joulu. Monien elämä on mennyt eri syistä pirstaleiksi vuoden kuluessa. Enää ei koskaan saada perheitä eheäksi, ei mieltä eheäksi.

Monet toivoisivat saavansa takaisin huolettomat päivät, jolloin kaikki oli hyvin, perhe koossa, lapset koulussa. Miten säilyttää tasapaino ja ilo, kun sitä vielä on? Siinäpä kysymys, johon ei ole helppo vastata.

Itselleni ilo tulee hyvin yksikertaisista asioista. Olen tainnut siitä ennenkin kirjoittaa. Arkisista asioista. Voin löytää myös yksinolosta iloa. Oikeastaan tarvitsen sitä. Luovuus ei elä ainaisessa kiireessä kovin hyvin.

Suren eniten heitä, joiden elämä on mennyt monin tavoin rikki perhetragerioissa, Jokelan kouluturmassa ja monissa muissa tilanteissa. Suren myös sitä, että iltapäivälehdet repivät lisää haavoja monissa tilanteissa, kaivamalla esille asioita, jotka ei kuulu kelleen ulkopuoliselle.

Kuitenkin joulu tulee ja lapset tutkivat tonttuja ja muita joulun ihmeitä. Osallistukaamme lapsen iloon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilo, odotus, joulu, adventti, surua

RUNOKIRJAANI EDELLEEN SAATAVILLA

Lauantai 24.11.2007 klo 0.08 - Tuula Paasivirta

Runokirjaani saatavilla edelleen!

Joulu tulla jolkottaa.

Osta pukinkonttiin kirjaani

elämää vuodenkierrossa.

Eläin ja luontorunoja, mutta myös hengellisiä runoja. Eli jokaiselle jotakin.

Saatavana myös pistekirjana ja isotekstisenä.

A L E hintaan 10 euroa + postiennakkomaksu.

Tilaukset tuula.paasivirtaATpp.inet.fi AT=@

terveisin Tuula Paasivirta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ale, joulu, runot

Sanojensa peruminen ja facebook

Maanantai 19.11.2007 klo 12.22 - Tuula Paasivirta

Sanojensa peruminen ja facebook

Jokin aika sitten kirjoitin täällä, että en näe tarpeelliseksi liittyä facebookiin, mutta tulin myöhemmin vähän toisiin aatooksiin monista eri syistä.

Kuulin useita kertomuksia, miten pappi oli siellä voinut vaikuttaa jonkun ihmisen elämään. Eikä kyse ollut käännyttämisestä, vaan ihan muusta.

Toiseksi, edustan näkemystä, että pappien ja kirkon ihmisten tulee olla, siellä missä ihmiset ovat, eikä vaan kirkoissa.

Onhan se niinkin, että joka asiaan kumminkaan pidä rynnätä. Ehkä se Facebook on tarkoitettu vähän nuoremmille, kun itse olen. Kuitenkin siellä on meitä keski-ikäisiäkin.

Huono puoli hommassa on, että kaikki tällainen vie aikaa monelta muulta asialta. Ja aika kuitenkin on vähän kortilla. Mutta siellä nyt olen. Harmillista systeemissä on, että sinne ei pääse vain kurkistamaan, ilman, että oma nimi jää näkyviin rekisteröitymisen yhteydessä.

Nettiosoite on:

http://www.facebook.com/

Tuula Paasivirta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pohdinta, facebook, papin paikka?,

Omatunto ja naispapit

Maanantai 19.11.2007 klo 11.58 - Tuula Paasivirta

Omatunto ja naispapit

Tässä linkki Kotimaa -lehden sivuille emeretus arkkipiispa John Vikströmin artikkeliin "Omatunto ja naispapit".

http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=3414&Itemid=38

Suosittelen artikkelin lukemista ja pohdintaa sen äärellä.

Tuula Paasivirta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naispappi, nainen, pappi, omatunto, linkki, John Vikström

Usko. toivo ja Rakkaus kampanja alkoi

Perjantai 16.11.2007 klo 23.00 - Tuula Paasivirta

Usko, toivo ja rakkaus -kampanja avattiin tänään.

http://uskotoivorakkaus.fi/

Tässä kampanja tunnus. Kampanja alkoi tänään. Kohderyhmä on nuoret aikuiset. Mutta Isä Jumala rakastaa meitä kaikkia. Toisaalta kampanjassa on aina oltava jokin ensijainen kohdeyleisö.

Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, toivo, rakkaus. kampanja, alku, Helsinki

Suuren surun päivänä

Keskiviikko 7.11.2007 klo 20.07 - Tuula Paasivirta

Suuri Suru:

Ajatukseni on tänään suuren surun päivänä Jokelan koululaisten ja vanhempien luona. Uhrien omaisten luona. Raskas ja järkyttävä tapahtuma, jolla on syvät seurauksien monien elämään.

Ammattiauttajanakin on sanaton, enkä tällä palstalla tässä vaiheessa haluakkaan enempää kantaa ottaa. Kun ei tiedä syntyjä syviä tapauksesta. Enkä tiedä, tarvitseeko tietääkkään. Fakta tietysti on hyvä tietää.

Nuoria ajatellen ja miksei meitä muitakin, läsnäolo ja keskustelu ovat tärkeitä asioita. Jutelkaa kotona, kouluissa, työpaikoilla, turuilla ja toreilla. Välittäkää toinen toisistanne. Pysähtykää, olkaa rinnallakulkijoita. Niin kuin meidän tulisi olla koko elämän ajan toisille lähimmäisiä.

Ajatukseni on kollegojen luona, kriisityöntekijöiden ja kirkon työntekijöiden, kaikkien auttajien ja vapaaehtoisten luona. Työtä on paljon. On paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia.

Syvä osanotto omaisten suureen suruun ja tuskaan on mielessäni, vaikka emme sillä ketään saakkaan henkiin.

Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suuri suru

Kristittynä elämisestä

Tiistai 6.11.2007 klo 16.58 - Tuula Paasivirta

Olen viime aikoina pohtinut, mitä on elää kristittynä länsimaisena ihmisenä ja teologina. Malleja on monia. Mikä niistä on oikea ja minulle sopiva? Mitä sitten, jos naapuri kokee ja ajattelee toisin?Onko siitä minulle haittaa tai hyötyä? Saako olla naivi, pitääkökö olla aina järkevä, perusteleva? Tai oikeammin haittaako se, jos kuulostaa välillä vähän naivilta? Miksi elämä vaikuttaa toisinaan Valintamyymälältä?

Elämme moniarvoisessa maailmassa. Mutta onko elämä sittenkään mikään Valintamyymälä? Eikö minun pitäisi ottaa kantaa maailmaan ja sen luomiin kysmyksiin? Eikö tekoni ja ajatteluni ole aina kannanotto? Valitessani jotain, jätän valitsematta toisen asian, teon tai tavaran. Jossain mielessä elämä muistuttaa valintamyymälää ulkoisesti ja joskus sisäisestikin. Mutta valinnan tehtyään, ei toivottavasti tarvitse soutaa edestakaisin. Vaikka en suosittele laput silmillä kulkemista, senkään jälkeen, kun valinta on tehty isojen ja pienten kysymysten kohdalla.

Olen kristitty, keski-ikäinen nainen. Elän suhteellisen vapaassa maassa. Maassa, jossa on uskonvapaus. Hyvä niin. Pohjimmiltani uskon, että ihminen, jolla on elämänkatsomos tai maailmankatsomus on onnellisempi, kuin hän jolla sitä ei ole. Se tuo elämään merkityksen ja tarkoituksen. Tässä ei kuitenkaan ole kyse hukkuvan tarttumisesta oljenkorteen. Ei ollenkaan, omasta vapaasta tahdostani, olen valinnut sen kutsumuksen, jonka koen oikeaksi. Kristityn elämässäkin on epäilyn ajat. Eiköhän melkein jokainen löydä itsensä epäilevän Tuomaan paikalta ajoittain. Uskon, että meille sallitaan sekin vaihe elämässämme, syystä tai toisesta.

Enkä jonkun mielestä on naivia ja lapsellista, uskoa Jumalaan. Tosiasiaksi jää, että melkein kaikilla ihmisillä ja kansakunnilla, heimoilla on jokin Jumala. Vain hyvin pieni osa ihmisistä on ateisteja. Osa uskoo luonnonjumaliin, osa Luoja -Jumalaan ja siihen, että kaiken takana on joku, joka on luonut maailman ja sen elämän. Tosiasiassa, kaiken takana täytyy olla vain yksi ainoa Jumala.

Vanhassa testamentissa puhutaan Jumalan kuvaksi luodusta ihmisestä. Tuo ihminen ei aina ole totellut Luojaansa, vaan jo varhaisessa vaiheessa harhautui omille teilleen. Jumala halusi takaisin rikkoutuneen yhteyden ja päätti antaa ihmiselle mahdollisuuden lähettämällä Sovittajan, oman poikansa. Eikö ole aika loogista, että rikkoutuneet välit tarvitsevat Sovittajan?

Tuo Sovittaja, Vapahtaja on Jumalan Poika Jeesus Kristus. Golgatalla tapahtui jotain suurta ja mahtavaa, ainutlaatuista. Uskossa on kysymys hyvin pelkistetysti tästä tapahtumasta ja sen seurauksista. Uskonko Jeesukseen Jumalan Poikana? Uskonko Häneen syntien sovittajana? Uskonko kuoleman jälkeiseen elämään?

Ei ollut oikeastaan tarkoitus tehdä, mitään käännytyskertomusta. Kristinuskossa on pohjimmiltaan kyse siitä, että en tarvitse tikapuita taivaaseen, sillä yhteys taivaaseen on Jeesus, joka on, niin halutessamme pääsylippu taivaaseen. Hän sovittaa meidän syntimme ja on Puolustajamme.

Messussa eli ehtoollisjumalanpalveluksessa on kohokohtana ehtoollinen ja kaikissa jumalanpalveluksissa on toinen hieno asia syntien tunnustaminen, mutta papin näkökulmasta on merkittävää saada olla Jumalan palvelijan asemassa ja välittää synninpäästö, julistaa synnit anteeksi.

Koen olevani etuoikeutettu saadessani elää kristittynä naisena, kutsumustyössäni pappina ja paimenena. Teologia on hieno, mutta vaikea alue. Siinä riittää tutkimista ja pohtimista. Käytännön työssä ei voi olla koskaan kaikille mieliksi. Tärkeintä on olla käytettävissä lähimmäisenä ja ihmisenä. Etsiä yhdessä oikeaa tietä kristittynä toisen ihmisen kanssa. Mitä muuta voimme tehdä?

Vähemmän tärkeäksi koen vänkäämisen siitä, mikä on oikeaa kristillisyyttä ja mikä ei. Kun pelkitetysti uskoo Kolmiyhteiseen Jumalaan, kuten edellä kirjoitin, se on olennaisinta. Se on siinä. On armoa, jos osaa elää oikein ja välittää oikeaa elämää ja elämäntapaa muille ihmisille Kaste- ja lähetyskäskyn mukaisesti.

Teologina saan olla pyhien kysymysten äärellä ja oppia kollegoilta ja myös seurakuntalaisilta uutta.

Näin tällä kertaa pohdin, ehkä vähän naivisti ja pateettisesti, mutta todesti.

Tuula Paasivirta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristittynä eläminen, perusasiat, sovinto, sovitus, Golgata

Kotimaan lukijablogipalstan kanssa vielä ongelmia.

Maanantai 5.11.2007 klo 19.42 - Tuula Paasivirta

Kotimaan lukijablogipalstan kanssa vielä ongelmia.

Kotimaa -lehden lukijablogisti paksta on uusiutunut. Sinne on tehty uusi alusta ja on tarkoitus, että iyse päivitämme blogiamme. Mutta se ei oikein minun kohdallani vielä toimi.

En ole vielä saanut verkkotoimittajalta vastausta, mistä on kyse ja milloin ongelma ratkeaa. Toivon, että ongelma ratkeaa mahdollisimman pian.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotimaa -lehti, lukijablogi, ongelmat, verkkolehti

« Uudemmat kirjoitukset Vanhemmat kirjoitukset »