Tekniikan kiemuroissa

Perjantai 4.4.2008 klo 15.44 - Tuula Paasivirta

Tällä viikolla olen ihmetellyt maailmaa tekniikan kiemuroiden seassa. Olen saanut ihmetellä uuden kovalevyaseman (ulkoinen) muuntajan toimimattomuutta. Se ei tuonut sähköä laitteeseen halusi tai ei.

Nyt täytyisi lähteä uudelleen Verkkokauppaan. En viitsisi millään lähteä. Jotenkin vastenmielistä mennä uuden ostoksen kanssa takaisin kauppaan. Sitä harmittelee, että miten tulinkaan ottaneeksi juuri sen viallisen kappaleen siitä laitepinosta. 

Matka kauppaan ei ole pitkä, mutta vastenmielinen asia on saanut tekemään koko päivän muita asioita ja sen vuoksi joutunen nenemään ko. paikkaan vasta ruuhka-aikana, vaikka ei olisi ollut tällä kertaa ihan pakko tehdä niin.

Digiboksi on tempukas, vaikka sen piti olla hyvänlaatuinen. Se on tosin jo vuoden vanha. Asun kaapelitaloudessa ja analogiset lähetyksekset loppuivat vasta tämän vuoden puolella.  Analogisten lähetysten loputtua laite on alkanut käyttäytä entistä vikuroivammin, jos teknisestä laitteesta voidaan ylipäätään puhua vikuroivana laitteena. 

Nykyään, lähes aina avatessani TV:n, tulee ensin esiin pysähtynyt, vähän väpättävä kuva ja digiboksi pitää ottaa pois päältä ja kytkeä uudelleen päälle. Vasta tämän jälkeen pääsee katsomaan television ohjelmia.

Olen ymmärtänyt, että tämä on laitteeni (laitemerkin) tyyppivika ja sen vuoksi en ole sitä minnekkään kiikuttanutkaan, vaan painelen näppäimiä, jotta pääsen katselemisen alkuun. Minulle ei ole vielä selvinnyt, mitä erilaista on tilanteissa, joissa laite toimii normaalisti ja pääsen heti aloittamaan katselun. Näyttää siltä, että nauhoittamista laitteen tyyppivika ei haittaa. Olen kiitollinen myös hollannin kielestä laitteessani. Sen valitsemalla pääsen nauttimaan Yleisradion tarjoamista näkövammaisten palveluista.

Lue lisää »

Tasa-arvon päivänä

Keskiviikko 19.3.2008 klo 11.24 - Tuula Paasivirta

Tänään vietetään Minna Canthin juhlapäivää ja tasa-arvon päivää. Canth on saanut oman juhlapäivänsä. On liseistä sanoa, että maailman on muuttunut paljon sitten Minnan aikojen, mutta sanon kuitenkin, sillä tottahan se on. Enää naisen ei tarvitse pyytää vapautusta sukupuolestaan opiskellakseen, monet ammatit ovat auenneet naiselle, nainen voi hallinnoida pankkitiliään ihan itse, tehdä sopimuksia, päättää parisuhteestaan jne.

Silti edelleen tasa-arvo on muuan keskustelun aiheista, joka pysyy pinnalla, aina vaan. Miehen ja naisen euro ei ole sama edelleenkään, mies valtaa johtopaikat firmoissa,avoinna on ajoittain kysymys, kuka hoitaa lapset... Näitä kysymyksiä on lopputtomasti.

Olisi kysyttävä, paitsi miehen ja naisen tasa-arvoa, myös eri ihmisryhmien välistä tasa-arvoa. Olisi kysyttävä tärkeä kysymys, tasa-arvo suhteessa mihin ja keihin nähden? Olisi muistettava sukupuolten erilaisuus ja hyväksyttävä se määrättyyn rajaan saakka. Samoin tulisi muistaa, että kaksi naista ovat keskenään erilaisia, samoin 2 miestä. Tasa-arvo ei voi eikä saa olla synonyymi tasapäistämiselle. Täytyy myöntää, etten pane pahakseni miehen avatessa minulle oven jne.

Viime sunnuntain Hesari kirjoitti ansiokkaasti Vircinia Websteristä, CP -vammaisesta keski-ikäisestä naisesta, josta tuli ruotsalaisen sairaalaan ja koko Ruotsin  ensimmäinen ensihoitoon ja päivystystoimintaan erikoistunut erikoislääkäri. Tämä suurestä vastustuksesta huolimatta. Onneksi olkoon hänelle, tälle lahjakkaalle naiselle.

On hyvä kysyä, miksi vastuttettiin? Yllättävää oli, että hän ei tuntunut löytävän tukijoita Ruotsissa. Muualta kyllä.  En ole ikinä kokenut noin suurta vastustusta, kuin Vircinia, opiskellessani eri oppilaitoksissa. Toki minullakin on kokemusta syrjinnästä pienessä mittakaavassa. Sitä ei voi kieltää, siis opiskeluaikana olen joissakin tilanteissa havainnut syrjintää. Se ei ole ihme, koska olen vuosien varrella paljon opiskellut. Olen myös vammaiselle poikkeuksellisessa ammatissa. En täysin ensimmäinen, mutta ensimmäinen näkövammainen nainen tässä ammatissa. Juuri tällä hetkellä teen kylläkin vähintään kolmea erilaista työtä. Olen siis akateeminen sekatyönainen. 

Olen opiskellut psykiatriaa kymmenisen vuotta sitten, joten minullakin on siivun verran kokemusta lääkiksessä opiskelusta. Sinänsä jo teologi on siellä talossa vähän kummajainen. En päässyt enää humaanin Kalle A:n oppiin vaan minulla oli juutalainen professori, joka ei korkeita arvosanoja meille teologeille antanut. Lääketentistä kuten muistakin tenteistä pääsin kumminkin läpi ensi yrittämällä.

Vammaisten työllistymistä tulisi edistää. Moni meistä pystyy ainakin apuvälinein ja pienin muutoksin tekemään yllättävän hyvän  panoksen työelämässä. Yhtä lailla meissä, kuten muissakin ihmisissä on lajakkaita ja vähemmän lahjakkaita. Monet meistä ovat oppineet kompensoimaan vammaansa. Muuan tärkeä asia, jossa vammaisuus muuttuu vahvuudeksi. Vammainen ihminen joutuu suunnittelemaan ja organisoimaan elämäänsä paljon tarkemmin kuin monet vammattomat ihmiset. Tämä organisointi taito on suureksi eduksi työelämässä.

 

Tasa-arvon päivänä Kotisivuni täyttää kaksi vuotta

Keskiviikko 19.3.2008 klo 10.55 - Tuula Paasivirta

Tänään Kotisivuni täyttää tasan 2 vuotta. Kaksi vuotta sitten julkaisin pienen alun näille sivuille. Hyvä juhlia sivuja tasa-arvon päivänä.

Näitä sivuja on kiinnostavaa suunnitella ja toteuttaa. Aina oppii uutta. 

Viimeisen puolen vuoden aikana käyntimäärät ovat lisääntyneet täällä huomattavasti.  Koko aikana yksittäisi käyntejä on lähes 22 000 ja sivulatauksia paljonkin enemmän.

Pääsiäisrunoni kahden vuoden takaa  näyttää olevan edelleen näin pääsiäisen alla suosiossa ja samoin kirkolliset värit ja symbolit -sivusto, joka on vielä kesken.

Viime viikonloppuna niin Hesarissa kuin pitkin nettin blogistoja keskusteltiin blogien sisällöista ja merkityksestä. Minullahan tässä on yhdistelmä sekä kotisivut, että blogi. Se tuntuu hyvältä ratkaisulta, ainakin toistaiseksi. Voi toteuttaa monipuolisemmin juttu ja jaotella asioita.

MInusta blogit ovat mielenkiintoinen osa nettiä. Monen tasoisiahan näitä on, mutta sittenhän on valinnan varaa.  

 

 

 

 

 

 

Muuan kommentti, jonka olen Antanut Kotimaa -lehden blogi-alueella

Torstai 13.3.2008

Tämä on tullut puolivahingossa tänne, mutta olkoon nyt täällä. 

Timolle! Kiitos kommentistasi.Puhuit tai kirjoitit hyvin oivaltavasti. Siinä kai on se salaisuus, että tahtoessamme tunnustaa tyhjän ristin ihmeen todeksi, niin juuri se kätkee lopulta sekä naisen että miehen synnit, avuttomuuden ja kärsimyksen, ja sellaisenaan tuo mahdollisuuden iankaikkisuuteen. Meillä ihmisillä vain on niin kummallinen tapa osoitella toinen toistamme sormella ja luetella toinen toistemme syntejä. Kuitenkin meidän pitäisi katsoa, rikkaa, roskaa, hirssiä omassa silmässämme, ei niinkään toistemme silmässä. Tavatan puhua kunnian teologeista ja heille vastakkaisesti ristin teologeista. Vaikka en tiedä onko kunnian teologia enää 'muodissa'? Ylösnousemus on toki se olennaisin asia kristillisessä uskossa. Siitä puhun mielelläni. Jeesus ei jäänyt ristille eikä kuoleman rajan taakse, vaan Hän nousi ylös kuolleista ja on meitä tukemassa ja lohduttamassa juuri tänään. Piispa Huovinen piti erittäin mielenkiintoisen saarnan sunnuntaina Vanhan testamentin tekstistä. 1. Moos.3:14-15. Saarnan teema oli Naisen suku murskaa käärmeen pään. Aika erikoinen teksti, tuo viime sunnuntain VT:n teksti. Sain Huovisen saarnan tänään postissa, kuten muutkin pastorisnaiset tässä hiippakunnassa. Piispa halusi tervehtiä meitä naisia tuolla saarnalla ja piispa Samuel Lehtosen 20 vuotta sitten pappisvihkimyksessä pitämällä saarnalla. Lämmitti mieltäni tuo tervehdys. Saarna oli viisasta pohdintaa syntiinlankeemuksesta ja sen vaikutuksista ihmiseen sekä ihmisen ja Jumalan keskinäiseen suhteeseen. Jos saarna ei vielä ole luettavissa Tuomiokapitulin sivuilla, niin varmaan melko pian kuitenkin siellä. Kiitos toivotuksista. Onnekseni olen saanut lahjaksi kyvyn iloita kulloisistakin tehtävistä. Se on suuri lahja. Oli ikävä kuulla koirasi kuolemasta. Myös eläimet ovat tärkeitä perheenjäseniä ja heitä tulee ikävä, kun he kuolevat. Onhan perheestä olennainen jäsen poissa. Tuula

MIksi kommentoin NMKY:n avioliittokoulutukseen liittyvää uutista

Torstai 6.3.2008 klo 16.36 - Tuula Paasivirta

Vaikka olen vastannut ja perustellut jo suorassa palauteosioissa täällä sivuillani, sitä miksi olen ottanut kantaa NMKY:n parisuhdekoulutusuutiseen, niin laitan aiheesta vielä erillisen blogitekstin selvyyden vuoksi tähän perään.

 Koska olen tätä aihetta omalla nimelläni kommentoinut paitsi täällä henkilökohtaisten kotisivujeni blogissa, niin olen kommentoinut sitä samoin arkumentein Kotimaa lehden uutisen perässä olevassa keskusteluosioissa. 

ystävällisesti Tuula

 

Muutos tekstissä ja muuta kommentoitavaa

Torstai 6.3.2008 klo 14.23 - Tuula Paasivirta

Korjasin hieman naispappeus kirjoitukseni teologista osuutta, sen jatko-osassa.

NMKY on vetänyt nykyisen avioliittokoulutusmateriaalinsa pois nettisivuiltaan ja kirjamateriaaliaa ei enää jaeta.

Lue uutinen www.kotimaa.fi sivuilta. 

 

 

NMKYN AVIOLIITTOKOULUTUKSESTA NOUSSUT KOHU

Keskiviikko 5.3.2008 klo 18.27 - Tuula Paasivirta

Tällä viikolla on uutisoitu NMKY:N (Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys) yhdessä Tikkurilan seurakunnan kanssa järjestämästä parisuhdekoulutuksesta. Koska ko. koulutuksesta on valitettu ja tehty aloitteita on asia tutkittavana, ja sitä käsitellään paikallisessa seurakuntaneuvostossa tämän kuun lopulla. 

 Olen kirkollisen Kotimaa lehden (http://www.kotimaa.fi/kotimaa/) sivuilla olevaan uutiseen, joka käsitteli Naisasialiitto Unionin asiaan liittyvää uutista, perään kirjoittanut alla olevan lukija kannanoton. Julkaisen sen myös täällä kotiblogissani, koska asia on tärkeä. 

Kiitos Tikkurilan aloitteentekijälle Sari Roman-Lagerspetzin ja naisasialiitto Unionille aloitteista ja kannanotoista NMKY:n parisuhdekoulutukseen liittyen. 

Korostan, etten ole kyseistä koulutusmateriaalia nähnyt ja olen julkisen sanan sekä muutamien keskustelujen varassa. Olen huolestunut naista alistavasta asenteesta mainitussa koulutuksessa.

Nyky avioliitossa voi lähtökohtana olla vain ja ainostaan tasa-arvo ja toinen toisensa kunnioittaminen. Se mitä olen lukenut sieltä täältä tästä puheena olevasta asiasta, on huolestuttavaa.

Erityisen suurta huolta tunnen, jos koulutuksessa oikeasti kehotetaan naista kestämään väkivaltaa. Sille pitää sanoa piste ja olla nollatoleranssi. Toki meillä Suomessa on paljon henkistä, hengellistä ja fyysistä väkivaltaa ihmissuhteissa, mutta seurakunnan antama avioliittokoulutus ei voi eikä saa tukea perhe- ja parisuhdeväkivaltaa. Vaan tulee tukea kehitystä, joka johtaa sen vähenemiseen ja poistamiseen parisuhteissa ja suhteessa lapsiin.

Olen pappina ja kriisityöntekijänä syvästi huolissani tästä asiasta. Olen myös iloinen, että perheasian johtaja Martti Esko korostaa tasa-arvoa ja muita lakeja, joita meidän tulee noudattaa.

Sinänsä tiedän, että suuressa osassa seurakuntia ja kristillisiä järjestöjä tehdään hyvää ja arvokasta parisuhdetyötä.  Mutta ylilyöntejä ei tule sallia tälläkään sektorilla.
Tuula Paasivirta
pastori, kriisityöntekijä
 

Naispappeja 20 vuotta Suomessa

Keskiviikko 5.3.2008 klo 17.17 - Tuula Paasivirta

Huomenna torstaina tulee 20 vuotta, ensimmäisten naisten pappisvihkimyksestä täällä Suomessa. Silloin 20 vuotta sitten tämä juhla oli suuri kirkkohistoriallinen juhla.

Katselin äsken Yle Areenalta lyhyttä pätkää tästä tapahtumasta. On se ollut suuri juhla. Tasa-arvo pääsi toteutumaan kirkossamme vihdoinkin.  Ajattelen, heitä, jotka silloin vihittiin papeiksi. Heillä ei aina ollut helppoa. Monenlaisia uhkauksia tuli ja oli tuolloin. Toki uhkauksia saattaa tulla yhä edelleen, vaikka ei samassa mittakaavassa, onneksi. Naispastorin puhelinvastaajat täytettiin tuolloin monenlaisilla uhkauksilla. Ikävää postia tuli postiluukusta. Kaikkea tapahtunutta ei ilkeä edes kirjoittaa tätän blogiin.

Ihmettelen, kuitenkin, kuinka syvästi kristitityt ihmiset voivat olla, niin ilkeitä ja pahansuopia toinen toisilleen. Onneksi itse olen kokenut vain siedettävän lievää syrjintää naiseuteni ja pappeuteni vuoksi. Tai mikä nyt sitten on minkin asian mittapuussa lievää.

Sitä en muistanut, että ainakin Helsingin vihkimyksessä oli poliisejakin turvana, jotta tilaisuus saatiin toimitettua. Kuitenkin, onneksi aika oli kypsä naisen papiksi vihkimiselle ja se totetui tuolloin 20 vuotta sitten.

Piispa Eero Huovinen sanoi tänään keskiviikkona aamukahvilla:
"Olen kiitollinen ammattitaitoisista, sitoutuneista naisista, jotka ovat ottaneet kutsumuksensa vakavasti."  Helsingin hiippakunnassa on 20 vuoden aikana vihitty 414 henkilöä pappisvirkaan. 

Emeritus arkkipiispa J.Vikström puhui siitä, kuinka  nainen ja mies yhdessä ovat Jumalan kuva. Vikström jatkaa pohdintaansa ja sanoo, että naiset ovat kirkon voimavara jo olemassaolollaan. Sillä, että nainen ja mies ovat yhdessä alttarilla, on perustansa luomiskertomuksessa ja siten kristillisessä ihmiskäsityksessä.
Kirkon tiedotuskeskuksen mukaan Vikström painotti vielä.
"Yhdessä mies ja nainen ovat Jumalan kuva", painotti Vikström.

 katso jatkosivu

Lue lisää »

Tekijänoikeusasioista

Maanantai 3.3.2008 - Tuula Paasivirta

Olen tänään selvittänyt tekijänoikeuslakia ja tekijänoikeusasioita eri reittejä. Kiinnostava ja tärkeä, mutta samalla vaikea ja monimutkainen asia.

Asia kiinnostaa minua, koska olen kirjoittava ja kuvaava ihminen. Olen myös törmännyt tilanteeseen, jossa eräs henkilö on siirtänyt omaan blogiinsa sellaista tekstiä, jonka minä olen julkaissut Kotimaa -lehden lukijablogistipalstalla. Hän sanoo, että Tuula Paasivirta kirjoittaa hänen blogipalstallaan, vaikka en ole koskaan antanut hänelle lupaa julkaista tekstiäni hänen blogissaan. No onneksi oli edes nimi mainittu, että teksti on minun eikä hänen. Tämä tekstini käyttö omin luvin selvisi, kun googletin omalla nimelläni, täällä netissä

Olen tänään soitellut tekijänoikeusjärjestöihin, kysellen yleisiä asioita ja henkilökohtaisia asioitani. Eri järjestöihin liittytään eri periaatteilla ja toimintatavat ovat erilaisia. Toisissa annetaan välitysoikeudetkin ko. järjestölle. 

No tekijänoikeuder kuuluvat minulle kaikkeen mitä tuotan ja teen, kuulun järjestöön tai en. Hyvä niin. Tämä usein unohtuu, kun täällä metissä liikutaan ja eletään. Eräs kollega käyttää paljon runoja kotisivuillaan.  Se on hiuksen hienoa, missä menee sitaattioikeuden raja. Siitaattaioikeus on olemassa, jos sitä, asianyhteydessä tarvitaan, mutta kokonaista runoa ei saisi lainata, ilman kirjailijan lupaa.

Sain paljon ensikäden tietoa ja ja vinkkejä. Samalla totesin, että järjestöjä on paljon ja momma on kallista. Sabastossa vahditaan tätä nettiäkin sen verran, kun kyetään.

Lain lukeminen ja uudistusten seuraaminen ovat tärkeitä, jotta pysyy ajantasalla.

 

 

 

Kuvablogi

Perjantai 29.2.2008 klo 12.48 - Tuula Paasivirta

Kuvablogi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

20 000 kävijän merkeissä ajattelin laittaa tänne muutaman kuvan.

Kiinaruusu on vaikea saada kukkimaan. Kuluvana talvena onnistuin siinä useaan kertaan. Keskimmäinen kuva on syys kuva maalta ja kolmas kuva on henkilön XX kiitoskukat eräässä tilaisuudessa viime vuonna.

Valokuvaaminen on kiinnostava harrastus. Se tuo iloa otto hetkellä ja myöhemmin kuvia katsellessa. Värit ja muodot ilahduttavat ja mielikuvitus saa virikettä.

Kiinnostavaa ja haastavaa on, että muokatessa sivu näyttää vähän erilaiselta, kuin millaisena sivu todellisuudessa näyttäytyy. Muokatessa kolme kuvaa mahtuu rinnakkain, mutta ei enää lopullisessa versiossa. 

Vaaleanpunainen kehäkukka on otettu viime kesänä Eduskunnan portailta. Muistateko

hienon kehäkukkameren Eduskunna portailla kesältä? Kävin siellä pikaisesti valokuvaamassa.

 

 

Uri Kellerkö? Erään valokuvauskurssin satoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saarnan tekemisestä

Torstai 28.2.2008 klo 0.28 - Tuula Paasivirta

Taannoin kysyttiin Hesarin Kesustelupalstalla: Kirjoittavatko kaikki papit todellakin koko saarnansa paperille? Lukevat suunnilleen kaiken paperista?

 Vastailin siihen minäkin jotain ja ajattelin tuosta muokata siitä jutusta tänne pienen tekstin.

Se on niin, että toiset kirjoittavat saarnansa paperille toiset eivät. Itse kirjoitan saarnan A 5 kokoon isolla tekstillä. Iso koko osittain siksi, että olen näkövammainen (ensimmäinen näkövammainen naispastori EVL -kirkossa) Tämä nyt on tekniikkaa, mutta iso koko ja lyhyet kappaleet auttavat siinä, ettei saarna ole niin paperinmakuinen, kun tekstin silmäily käy nopeasti samalla, kun puhun. Olen saanut tavastani puhua melko paljon hyvää palautetta samoin kuin saarnojen sisällöistä. Saarna on oikeastaan saarna vasta pidettynä aidossa tilanteessa.

 Ainakin oma saarnani sisältää kolmenlaista asiaa, joista osa vaatii tekstin olemista paperilla, nimittain faktat Jeesuksen ajalta, raamatun lainaukset. Sovelluksen meidän arkeen voi puhua vapaasti niin halutessaan. Virtuoosipuhujat voivat puhua ilman paperia. Ja jo pidempään pappina olleet, mutta virkaiässä nuoret, ehkä tarvitsevat paperia tuekseen.

Hartaustilaisuukssa saatan puhua ilman paperia useinkin.

 Muu työmäärä, vaikuttaa siihen, kuinka saarnan valmistaa, paljonko on aikaa valmisteluun ja saarnan opetteluun. Oikeastaan koskaan ei ole niin paljon aikaa, kun meille yliopistolla opetettiin, että  saarnan valmistamiseen tulisi olla.  Seurakuntapastorin työmäärä on melkoinen, päivät ovat pitkiä. Saarnan valmistuksen vaikeus on juuri siinä, että seurakuntalaiset ovat kukin yksilöitä omine tarpeineen ja odotuksineen. Saarnan pitäisi antaa jokaiselle jotakin.

Saarnan valmistelussa on tärkeätä, että saarnan pohjana olevan tekstin lukee hyvissä ajoin. Lukee kommenttaareja ja pohtii, mitä evankeliumitekstissä todella sanotaan. Valmistellessä voi lukea eri raamatunkäännöksiä, alkutekstiä jne. Netistäkin nykyään on paljon apua.  Minulle tärkeätä on, että pysyn tekstissä paljon, vaikka muutakin puhun. Tällöin saarnan erityisyys säilyy.

 Joskus on hyvä lukea postilloja ja muuta kirjallisuutta. Opettajani, pastori Kai Vahtola sanoi aikanaan käytällisissä harjoituksissa, että pastorin tulee lukea jatkuvasti sekä tietokirjoja että kaunokirjallisuutta. Tämä siis raamatun lukemisen lisäksi.

Kun saarna on pidetty, mapitan saarnani vuosikerroittain ja kalenterivuosittain kansioon. Joidenkin pappien saarnoja löytyy postilloista, saarnakokoelmista toisten taas SKS:n arkistosta yms. Ei kai ole ohjeita niiden arkistoinnista olemassa.

"Sekahedelmäkeittoa"

Keskiviikko 27.2.2008 klo 23.29 - Tuula Paasivirta

Tänään elämä on ollut melkein kuin sekahelmakeitto, paloja sieltä täältä. Lehtijuttuja olen kirjoittanut ja Tuntematonta Sotilasta olen kuunnellut äänikirjana. Kyseessä on muinainen nauhoite, jossa Kaukovalo Ylänne lukee ilmeikkäästi kyseistä kirjaa.  Huomattavasti ilmeikkäämmin, kun äänikirjoja nykyään luetaan. Hän ei unohda edes murteita tai lauluja, vaan tulkitsee ne todella elävästi.

Kodin lehtipinoja olen saanut siivottua taloyhtiön roskikseen. Hyvä niin. Se on aina suuri saavutus. Eikä ollenkaan itsestään selvä. Siivoaminen ei ole unelmapuuhaani. Silti se on siitä mukavaa, että saa näkyvää jälkeä. Sitä puhe- ja sielunhoitotehtävissä ei läheskään aina saa nähdä näyvää jälkeä, vaikka osapuolet tyytyväisiä olisivatkin.

Tulevaa naisten ts. Marianpäivän saarnaa pitäisi miettiä, sillä minulla on Paavalin kirkossa tuolloin työvuoro. Ensi viikolla on naispappeuden 20 -vuotisjuhla. Hieno juttu.

 

 

 

 

 

 

Tietokone -ohjelmia ja Ylen TVlupailtaa

Keskiviikko 27.2.2008 klo 0.04 - Tuula Paasivirta

Tänään (Tiistaina) olen ottanut töissä ja kotona mittaa jälleen kerran erilaisista tietokoneohjelmista. Yritän saada profolioita taiteestani aikaiseksi. Kyllä edistyikin hieman tämä hanke.

Toinen hanke on editointi, jossa yhdistän valokuvia ja tekstiä tauluiksi. Tietokone ja nettienglanti on ihan oma maailmansa, kuten monet meistä tiedämme. Pitäisi hallita usean eri alan sanastot ja uudet tekniikat. Kiehtovaakin tämä on. On ilo oppia uutta, kunhan kaikki eri ohjelmat pysyvät hallinnassa ja kun niitä ensin oppii käyttämään.

Ylen TV-lupailta TV 2:lla ei tuonut paljonkaan uutta. Ehkä olisi aika luopua Tv-luvista ja siirtyä muihin ratkaisuihin rahoituspohjassa.

 Television lähetystekniikat muuttuvat niin usein, ainakin tulevaisuudessa.

 

 

 

 

 

Yhteisvastuukeräyksestä saarnassani 3.2.2008

Tiistai 26.2.2008 klo 4.54 - Tuula Paasivirta

Jotain lupaamiaini ajatuksia Yhteisvastuukeräyksestä on saarnassani 3.2.2008. Sen voi lukea nyt täältä sivuiltani.

linkki mainittuun saarnaan

Kyse on mitä suuremmassa määrin välittämisen ja vastuun teologiasta, kirkollisesti ajatellen. Kun Sinä ja minä välitämme kaukaisesta ja lähellä olevasta lähimmäisestä, silloin me täytämme Kristuksen lain.

Liperian sodan runtelemat ihmiset pääsevät uuteeen alkuun. Heille menee suuri osa tuesta ja keräystuotosta. Sota niin Afrikassa ja muualla on moni mutkainen asia. 

Toisaalta täällä kotimaassa voimme tuota iloa ja taloudellista hyötyäkin, auttamalla halukkaita kehitysvammaisia työllistymään.

Laitan tähän pätkän Matteuksen evankeliumista, vaikka se kuulostaakin tuomiopäivän tekstiltä:

Matt: 25:  35. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.
36. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
37. "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
38. Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?
39. Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
40. Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
41. "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.
42. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.
43. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'
44. "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?'
45. Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Raamamtun lainaus loppui.

Tässähän sitä on jo perustetta osallistua keräykseen.

 

 

 

 

 

 

"Kotisivu romantiikkaa"

Tiistai 26.2.2008 klo 4.27 - Tuula Paasivirta

Taas on päivitetty sivuja ja päihitetty muutama ongelmakin.

On niin monta yksityiskohtaa, jotka voisi tehdä toisin ja paremmin, tai yksinkertaisesti vain on monta tapaa  tehdä sama asia. Se valittu ratkaisu tietysti hieman vaikuttaa ulkoasuun yms.

Huomasin, että saarnat esim. saisi näkösälle wordin näköiseksi, mutta en pidä sitä järkevänä vaihtoehtona.

Paljon on muistettavaa. Mietin huvittuneena, että onko tämä nyt niin romantista, vai tuhtia työtä. Siinähän sitä riittääkin pähkäiltävää, kun minä lasken lampaita.

Pääasia, että homma etenee, johonkin suuntaan. Hiljaa hyvää tulee vai olioko se, että hyvää kannattaa odottaa, revi siitä.... 

 

 

 

 

Näkövammaisten kulttuuria

Lauantai 23.2.2008 - Tuula Paasivirta

Posti pudotti toissapäivänä Näkövammaisten Kajastus -lehden. Kyseessä on monipuolinen lehti käsitellen näkövammaisten omaa kulttuurin tekemistä, kokemista melko laajasti. Tämän vuoden ensimmäisessä numerossa tavanomaisen kulttuurin lisäksi lisänäkökulmaa tuovat matkakuvaukset ja muu osallistuminen yleensä kulltturelleihin asioihin.

Suosittelen tilaamaan ja lukemaan.  

http://www.kulttuuripalvelu.fi

Viime vuoden viimeisessä numerossa kirjoitin papin joulusta ja tämän vuoden ensimmäisessä numerossa Kirjoitan taiteen tekemisestä otsikolla: Rohkeasti taidetta tekemään.  Jutussa kerrotaan neljästä näkövammaisesta eli minä käyn debattia kolmen muun näkövammaisen kanssa taiteen tekemisestä. Ideana on rohkaisu, kyllä mekin voimme ja osaamme.

Sinänsä lehteen kirjoittaminen on vaativaa, koska muuten tulee kirjoitettuja paljon juttuja, jossa kielioppi ei ole ohan paikallaan. Täällä blogissakin kielioppi taitaa joskus heittää häränpyllyä.

Palaan vielä näkövammaisiin taiteentekijöihin. Nykyään tosiaan on monia näkövammaisia taiteentekijöitä ja Kajatus -lehdessäkin on paljon näkövammaisia kirjoittajia, jotka kirjoittavat taiteesta ja sen vierestä.  On vakavasti taidetta tekeviä ja sitä harrastukseen ja virkistykseen tekeviä. Yhteistä meille lienee, että tekotavat ja ylitettävät kynnykset ovat vähän erilaisia kuin, mitä ne ovat normaalisti näkevillä.

Ehkä kuvaavaa taiteen laajentumisesta näkövammaisten keskuudessa on, että muutama vuosi sitten perustettiin uusikin kulttuuriyhdistys näkövammaisille:

 http://www.naky-kulttuuri.fi/

Näkövammaiset Kulttuurin Ystävät, Näky ry.

 

 

 

 

Etsikkoaika uskontiellä

Sunnuntai 10.2.2008 klo 16.59 - Tuula Paasivirta

Jumala kutsuu ihmistä, etsikkoaika     Laitampa täne taas yhden Kotimaa -blogini tekstin. Kun kävin rippikoulua, vanha rovasti puhui meille nuorille etsikkoajoista. Ajoista, jolloin Jumala kutsuu ihmistä ristin tielle. Toinen kommentti, joka rippikoulusta jäi mieleen on: Synti erottaa sydämen Jumalasta. Se on hyvä määritelmä edelleen. Näitä, tuttuja ajatuksia jään miettimään. Asioita, joista itsekin pappina toisinaan puhun ihmisille. Oikeastaan, mietin Jumalan kutsua ja johdastusta ihmisen elämässä. Rukous on suuri mahdollisuus, kun ihminen tahtoo lähteä kulkemaan Jumalan osoittamaan suuntaan. Samalla mietin Lutherin pohdintoja. Siis Luther vastasi Sidottu ratkaisuvalta kirjoitelmalla tai kirjallaan Erasmus Rotterdamilaisen Diatribi eli tutkielmaan vapaasta ratkaisuvallasta.Edellä mainitut teokset ovat Reformaatioajan vapaata ratkaisuvaltaa koskevassa keskustelussa keskeisimmät teokset. Olen kyllä aina ajatellut ja ymmärtänyt, että usko on Jumalan lahja. On mysteerio, miksi kaikki ihmiset eivät kulje Jumalan tahdon tietä. Miksi Jumala ei ”pakota” ihmistä tähän, kun hän kuitenkin aikaan saa ja kutsuu uskon tielle. Tässä ymmärtääkseni tulee vastaan ihmisen oman tahdon käytön mahdollisuus, että Jumala ei pakota ihmistä kaidalle tielle, mutta kutsuu ihmistä tälle tielle. Puhutaan etsikkoajoista. Sanotaan, että kutakin meistä kutsutaan muutaman kerran elämän aikana.  Etsikkoajat ovat siis erityisiä aikoja, jolloin Jumala kutsuu ihmistä luokseen ja ristin tien seuraamiseen. Jumala kutsuu ihmistä Vapahtajan seuraan. Tätä on hyvä pohtia näin paaston aikana. Miksi nykyihminen etääntyy Jumalasta? Miten voisimme puhua sellaista kieltä, jota tavallinen ihminen ymmärtää, mistä on kyse näissä uskontien asioissa? Hyvää paaston aikaa !

Päivän Luku

Perjantai 8.2.2008 klo 17.48 - Tuula Paasivirta

Tänään täällä sivuillani on tapahtunut  28888 selaus. Hauska luku. Näyttää niin tasaiselta.  Minusta tuo on aika hyvin, kun on kuitenkin kyse yksityishenkilön sivuista, jotka ovat olleet avoinna vajaa pari vuotta.

 Luvuista voisi saada monta hauskaa tarinaa. Lukuihin liittyy monia uskomuksia, jotka ovat kulttuurisidonnaisia.

Kukkien ostossa erilaiset luvut merkitsevät erilaisia asioita. Meillä itse kullakin lienee onnen lukumme jne.

 

 

 

 

Sillisalaattia

Perjantai 8.2.2008 klo 0.31 - Tuula Paasivirta

Vain pari sanaa tähän hetkeen.

Palaan toki yhteisvastuukeräykseen kuten lupasin, mutta siihen menee hetki aikaa.

Viime aikoina lehtityöt ja Kotimaan blogi ovat työllistäneet minua.

Myös vammaisten osallistuminen jumalanpalveluksiin on pohdituttanut minua. Olen työstänyt siihen liittyvää materiaalia.

On tärkeä löytää hyviä tapoja miten aistivammaiset, liikuntavammaiset, kehitysvammaiset ja monet muut henkilöt voidaan oikealla tavalla huomioida kirkon jumalanpalveluselämässä.   

 

  

 

Yhteisvastuulla Kehitysvammaisille töitä ja Liberian jälleenrakentamista

Torstai 31.1.2008 klo 21.26 - Tuula Paasivirta

Sunnuntaina avataan taas tärkeä yhteisvastuukeräys. Tänä vuonna

kotimaisena kohteena on Kehitysvammaisten työllistyminen ja ulkomaisena kohteena Länsi-Afrikkalaisen Liberian jälleen rakentaminen. Molemmat ovat tärkeitä aiheita.

Tällä viikolla monet  kirkolliset lehdet ovat kiitettävästi kirjoittaneet kotimaisesta kohteesta.  

Meillä Suomessa on paljon lievästi kehitysvammaisia, jotka haluavat töihin. Heillä on  ammatillinen koulutus esim. siivous- ja puutarha-alalle. 3000 haluaisi töihin ja nyt 300 on päässyt avoimille työmarkkinoille. Heille suunnitellaan esim. 4 tuntia päivässä töitä, joista saavat käyvän palkan, työtovereita, arvostusta, itsetuntoa. Hommaan kuuluu projektin kautta yhteyshenkilö ja työnohjaus työpaikalla.

Kirjoitan lähiaikoina enemmän tästä. Mutta on hieno homma, että tällainen projekti on, sillä työpaikoilla on paljon sellaista töitä, joihin voidaan palkata näitä henkilöitä ja aivan erityisesti nuorille kehitysvammaisille tämä on tärkeää ja merkittävää. Ei enää vain suojatyötä.  Kyse on ihmisarvosta.

Toivon erityisesti, että oma työnantajani kirkko palkkaisi näitä ihmisiä töihin. Minusta se olisi välttämätöntä.

 Muita vammaisia meitä on kirkossa töissä ehkä muutamia kymmeniä. Pappeina varmaan alle 20. Siis meitä, joilla on kirkollisen ammatin ammatillinen tai korkeakoulututkinto. Osalla on kirkollinen virka ja osalla ei. Itselläni ei ole virkaa eikä tällä hetkellä viransijaisuuttakaan. 

Palaan yhteisvastuukeräysaiheeseen blogissani myöhemmin.