Runokirjastani

Sunnuntai 15.6.2008 klo 11.43 - Tuula Paasivirta

Testasin iltayöstä runokirjani saatavuutta. Näyttää siltä, että osa verkkokirjakaupoista on vetänyt Pilotkustannuksen kirjat pois myynnistä. Osa myy edelleen. Nimittäin kirjoja toki saa edelleen Pilot Kustannuksesta normaalisti.

Osa myy kirjaa alennusmyynnissä hintaan 13,50 euroa. Minulta kitjaa Elämää Vuodenkierrossa saa 10 euron hintaan + toimituskulut. 

Tekniikkaa moneen junaan

Keskiviikko 11.6.2008 klo 20.20 - Tuula Paasivirta

Viime päivät ovat sisältäneet paljon uutta tietotekniikkaa sekä uutta että vanhaa. Tänään olen opiskellut profolion tekoa ohjelmalla, joka jo on ollut käytössäni hetken aikaa. Tänään siitä selvisi monta asiaa. Profolio on sähköinen portfolio.

Voisi luulla, että olen ATK-ammattilainen enkä vain pappi ja toimittaja. Tosin osan taiteestani teen tietokoneella. Kaikenlaisia ohjelmia olen opetellut käyttämään.

Myös näkövammaisten uusia kuuntelutekniikoita saan olla testaamassa. Tällä hetkellä kuuntelen kirjoja ns. internetin yli. Olen testiryhmän jäsen. Eli kirjota ei lähetetä kotiin vaan ne haetaan internetsivulta ja kuuluvat hyvin.  Toinen testi on kone ääniset kirjat. Näkövammaiset kuuntelevat muutoinnkin puhesyntetisaattoreita.

Videopätkiä opettelen myös käsittelemään tietokoneella. Kiinnostavaa.

Eilen huomasin, että Facebook toimii viimein Suomeksi. Ei tietenkään kaikki siellä.

Eräs työni on nettiauttaminen. Se vaatii myös teknisiä taitoja.

Myös televisiossa on uutta tekniikkaa, jotta elämä ei käy tylsäksi. Kuvien käsittely Corellilla on vielä uutta. 

 Kauhun tasapaino on vakaa. Mutta ihmisen täytyy olla ennakkoluuloton, muutoin ei pysy ajassa kiinni.

Runokirjastani ja Pilotkustannus OY:n konkurssista

Tiistai 10.6.2008 klo 22.28 - Tuula Paasivirta

Runokirjaani saa allaolevista nettikaupoista ja hinnat vaihtelevat

www.suurikuu.fi
www.adlibris.com
www.bookplus.fi
www.kotisatama.net

Nyt en sen sijaan vielä tiedä, mitä saatavuudelle merkitsee Pilotkustannus OY:n tänään Tampereen Käräjäoikeuteen jättämä konkurssihakemus. Kenelle virtuaalivarasto siirtyy jne. 

Nythän kustannusmaailmassa  ja kirjakauppa-alalla on tapahtunut ja tapahtumassa muutoksia koko ajan.

Pistekirjoja ja isotekstisiä kirjoja saa minulta itseltäni tilata.

Ilmoittelen, kun saan lisätietoja. Olen asiaa tänään sulatellut.

Kirkon edustajaksi Vammaisjärjestöjen naisverkostoon.

Torstai 5.6.2008 klo 22.46 - Tuula Paasivirta

 Kirkkohallitus on valinnut minut toukokuisessa kokouksessaan Kirkon edustajaksi vammaisjärjestöjen naisverkostoon. Toivomuksena oli, että Kirkon edustaja on vammainen nainen.

Ja Kirkolle taas tärkeätä on, että heidän edustajansa tuntee Kirkkonsa ja Kirkko Kaikille ohjelman periaatteet ja tavoitteet.

Päätöksen teki Evankelisluterilaisen Kirkon kollegio ja asiaa hallinnoin KDY eli Kirkon Diakonia ja yhteiskunnallinen työ.

Kiinnostavaa ja haastavaa on päästä pohtimaan naisten omia kysymyksiä naisnäkulmasta.

Vammaiset ja kirkko I

Maanantai 2.6.2008 klo 15.11 - Tuula Paasivirta

Tulin käymään kotona ja postinjakaja oli pudottanut luukustani uuni tuoreen Crux -lehden. Se on Kirkollisen Aki -liiton jäsenlehti. (Akavan kirkolliset ammattiliitot). Lehdessä on juttuni  Vastaanottajasta toimijaksi. Kirkko Kaikille.

Samasta aiheesta kirjoitin myös Diakonia -lehdessä tässä menneenä keväänä. Molemmissa aiheena oli erityisesti näkövammaiset, koska juttu pohjautuu pieneen käytännön tutkimukseeni. Cruxin juttu on vähän laajempi kuin Diakonialehden juttu.

Aihe on tärkeä, sillä mikäli Kirkko Kaikille (Kirkon Diakonia- ja yhteiskuntatyön ohjelma) ei toteudu, niin ei toteudu evankeliumikaan täydelleen todeksi kirkossamme.

Tässä hiljan kuulin, että näkövammaisten pistevirsikirjoja ei pidetä esillä kirkoissa, koska ovat kuulemma niin rumia. Hatara perustelu. No tosiasia on, että niitä ei edes ole kaikissa seurakunnissa olemassa.

Toisaalta runsas viikko sitten Äänekosken seurakunnassa oli Lapuan hiippakunnan näkövammaisten kirkkopyhä. Virsiä ei oltu painettu pisteillä. Perusteluna tähän oli: Olemme valinneet tuttuja virsiä laulettavaksi, ette tarvitse kirjoja. Voi, että olen vihainen. Näkövammaisille kohdennetussa tilaisuudessa näkövammaisia ei kohdella tasaveroisesti.

 Mitä tämä viestittää, kun Kirkossakaan ei ote vammaisia huomioon tasaveroisesti, niin ei kai muidenkaan tarvitse ottaa??? Miten voidaan ajatella muualla tasa-arvon totetuvan, kun ei se toteudu kirkossa? Usein kysymys on hyvin pienistä asioista.

Miten sen evankeliumin voisi välittää toisin, kun käytännön asiat toimisivat. Kun ihmisen saisi kokea, juuri sinua me odotimme. Olet tervetullut. Sinut ja sinun tarpeesi on huomioitu.

Vapaapäivä - Mikä se on?

Sunnuntai 1.6.2008 klo 20.01 - Tuula Paasivirta

Tänään olen viettänyt kunnon vapaapäivää -hyvin ansaittua sellaista. Tässä jo alkaa kysyä, mikä se sellainen on kuin vapaapäivä? Viime ajat ovat olleet kovin kiireisiä. Hommaa on piisannut suuntaan ja toiseen. Toki Louhisaaren retki oli vapaapäivä, mutta minulla ei ole aikoihin ollut koti vapaapäivää. Se on suurta ylellisyyttä.

Osa viime aikojen hommista ovat  olleet sellaisia, mistä kukaan ei maksa mitään, mutta ne vain täytyy tehdä. Osa tietysti tavanomaisia töitäni kirkollisista toimituksista toimittajan töihin. Tässäpä hauska sanaleikin, minä siis toimitan, teen toimituksia, kun olen siunauskappelilla, kastekodissa tai vihkimistä aloittamassa, mutta toimittajanakin tavallaan toimitan toimittajan töitä. Eli ota siitä sitten selvää.

Tänään ole katsonut televisiosta tietysti Matti Revon piispaksi vihkimisen, levännyt, syönyt vähän piirrellyt pitkästä aikaa. Olisin mennyt valokuvaamaan luontoa, mutta taivas meni pilveen illan suussa. Toki pilvisenäkin päivänä voi kuvata. En kuitenkaan lähtenyt. Toisaalta eipä ihmisen tarvitse aina olla suorittamassa jotain.

Vapaapäivään tietysti kuuluu järjestelypuuhiakin, mutta sunnuntaina ei sentään siivousta. Hyvä syy siirtää varsinainen siivous tuonnemmaksi, vaikka aihetta siivoukseen olisi toki, ainakin minulla tällä kertaa.

LOUHISAARESSA

Maanantai 26.5.2008 klo 21.01 - Tuula Paasivirta

Olimme lauantaina 24.5. Espoon seudun Näkövammaisten kanssa kevätrekellä Louhisaaren kartanossa ja Askaisten pitäjässä. Kartanon lisäksi kävimme Askaisten kirkossa. Se on aikanaan ollut Louhisaaren kirkko. Nykyisin se on Lemu-Askaisten seurakunnan kirkko.  

Olen kauan haaveillut käyväni tuolla Louhisaaressa. Muistan kouluajalta, 40 vuoden takaa, kuvan koulun historian kirjasta. Siinä kartanon päärakennus on kuvattu edestä päin. Syystä eli toisesta tämä kuva on syöpynyt tajuntaani.

 Olen lukenut paljon Mannerheim suvusta. En vain marsalkasta, vaan muistakin sisaruksista. Heistä moni muukin kunnostautui omalla alallaan. Minuahan on aina historia ja elämänkerrat kiehtoneet.

Meitä retkeläisiä sää suosi. Käyskentelimme myös kartonon avarassa puistossa. Mikä ihanuus, minulle, joka asun Helsingin keskustassa. 

Saimme hyvän opastuksen. Koska Louhisaari on yksi Museoviraston saavutettavuuskohteista, siellä on mm. kartanon pohjapiirroksissa pistetekstit. Liikuntavammaisille on sisäänkäynti ensimmäiseen kerrokseen ja siellä on DVD esitys hyvän kokoisen laajakulma tv:n kautta katsottavissa, erityisesti heille, jotka eivät pääse kerroksiin.

Portaissa on toisella puolella ohut valkoinen kaide ja portaat ovat yllättävän matalat ja loivat, joten kyllä sinne meikäläinen saattoi kävellä ylös.

Kirkossa saimme myös seurakuntamestarilta hyvän esittelyn ja lauloimme Suvivirren.

Louhisaaressa söimme hyvin ja mennen tullen kahvittelimme matkan varrellla. 

Lue lisää »

Onneksi olkoon Sarianna Mankki 9 ällän ylioppilas

Lauantai 17.5.2008 klo 2.54 - Tuula Paasivirta

Onnea ja siunausta elämääsi Sarianna Mankki! Kerrassaan upea suoritus, 9 ällää ylioppilaskirjoituksissa. Loistavaa!

Iloitsin tänään Sariannan puolesta, kun luin netistä, että hän on tänä vuonna kirjoittanut Suomalaisnuorten parhaan tuloksen ylioppilaskirjoituksissa.

Sarianna on nuoruudenystäväni tytär. Viimeksi tapasin hänet nuorimman kummilapseni vanhempien häissä, joten siitä on hetki aikaa.  

Lämpimästi onnitellen Tuula

Suomi pronssiotteluun

Lauantai 17.5.2008 klo 2.43 - Tuula Paasivirta

Harmillinen takaisku Suomen jääkiekolle, vaikka onhan sekin hyvä saavutus, että pääsee pronssiotteluun. Suomi vain on tottunut menestynään. Olemme pieni maa ja siinä suhteessa hyvin menestyneet. 

Menestyksen makuun päästessä, mikään ei riitä. Eikö se ole tyypillistä ihmiselle laajemminkin?

Tuo ottelu on ainoa, jonka ehdin katsoa kokonaan, mutta ei syntynyt sellaista jännittävää fiilistä, kuin monessa muussa ottelussa.  Johtuiko siitä, että Suomen peli on vähän hukassa?

Nyt pitäisi nollata tilanne ja huomenna, oikeammin tänään, on jännittävä prossiottetu. Eikös se ole taas kerran Pohjolan maaottelu?

Taiderintamalta

Maanantai 12.5.2008 klo 21.17 - Tuula Paasivirta

Tänään meitä oli kuuntelemassa pieni porukka Eija Paasun kuvailutulkkausta näyttelystäni.  Täytyy sanoa, että on se hienoa, kun sen osaa. Eija kuvasi taulujani valoisasti, lämmöllä ja tarkasti. Pidin kuulemastani. Sain itsekin uutta omista töistäni.

Seuraava kuvailutulkkaus näyttelyssäni on 21.5. klo 15.15.

Avajaissa kävi muutamia sukulaisia, ystäviä, työtovereita ja tuttuja. Mukava, haastava päivä.  Mutta kyllä viime tiistaina olin väsynyt, mutta onnellinen.

Näyttely on tuonut kiinnostusta ja uusia yhteyksiä.   Tänään pyydettiin näyttelyä Taiteiden yöhön, erääseen seurakuntaan. Kyse on pari viikon näyttelystä.  Mutta siitä myöhemmin.

Kirkko ja kaupunki -lehteen tulee pieni juttu ensi viikolla. Toimittaja oli mukana tänään näyttelyssä.  Invalidityö -lehteen ehtii myös pieni mainos tai sponsaus.

Ilouutinen, Kirjaani saa nyt Kotisataman nettikaupasta

Torstai 1.5.2008 klo 19.39 - Tuula Paasivirta

Googletin äsken huvikseni omalla nimelläni. Joskus teen huviseni ja mielenkiinnosta näin, sillä netistä löytyy tietojani monilta sivuilta.

Tänään paljastui kaksikin kiinnostavaa asiaa. Näyttelyni löytyi, joiltakin menovinkki -listoilta. Se on hyvä juttu. Galleria on lähettänyt tiedotetta lehdistölle. Gallerian tiedotteeseen ei ehtinyt kuvailutulkkaus asia, joten olen itsekin lähettänyt tiedotusvälineille informaatioita näyttelystäni.

Mutta suuri iloinen yllätys oli, että Kotisataman  nettikauppaan on otettu runokirjaani myyntiin.

 http://www.kotisatama.net/kauppa/

 Suora linkki kirjaani oli niin pitkä etten sitä tänne laittanut. Kirja löytyy nimelläni Kotisataman nettikaupasta. Ylläolevasta linkistä pääset tähän nettikauppaan.

Joten sieltäkin sitä runokirjaani saa nyt ostaa. En ole vielä käynyt uusitussa myymälässä, enkä tiedä saako kirjaa myös myymälästä suoraan ostettua. Jossain vaiheessa Helsingin myymälästä on tulossa nettikaupan noutopiste.

Todella mukavaa, kun KirjaKotimaa ei myy enää kuin omia kirjojaan.

Sillisalaattia näin Vappuna

Torstai 1.5.2008 klo 12.03 - Tuula Paasivirta

Näin Vapun kunniaksi voisi vähän kertoilla sillisaattia eli vähän sieltä ja täältä kuulumisia.

Pääasiassa viime päivät ovat kuluneet taidenäyttelyäni valmistellen. Kiinnostavaa puuhaa, mutta aina tulee yllätyksiä vastaan, kun ensimmäistä kertaa valmistelee taidenäyttelyä. Ihmiselämä on niin perin inhimmistä. 

En kuitenkaan kirjoita toistaiseksi tänne hauskoista saati ikävistä kommelluksistani juurikaan, koska olen kirjoittamassa lehtijuttua kulttuurilehti Kajastukseen taidenäyttelyyn  valmistautumisesta. 

Eipä silti, ei minulle kovin ikäviä kommelluksia toistaiseksi ole tapahtunutkaan. Ikävin lienee se, että en ollut yhtä tiedotetta lukenut tarpeeksi tarkkaan ja omissa yhteystiedoissani oli pari hassua kömmähdystä. Sen se tekee, kun myöhään iltayöstä valmistelee asioita.

Hauskinta on ollut keksiä nimiä tauluille. Jossin vaiheessa tuntui, että mielikuvitus loppuu, vaikka aluksi nimiä syntyi oikein hyvin.

On todella ollut ilo viettää Vappua upeassa säässä täällä Helsingissä. Nyt ei voi ainakaan valittaa sään suhteen. Tänään  on myös kristiillinen juhla eli Helatorstai. Viimeksi vuonna 1913 oli Vappu ja Helatorstai samana päivänä.

Vihainen nainen

Maanantai 21.4.2008 klo 23.18 - Tuula Paasivirta

Ei olisi oikein aikaa kirjoittaa, mutta minua pistää vihaksi, kun luen iltapäivälehden lupaavan toista tonnia palkkioita, jos ilmoitetaan päivän uutinen ja 50 euroa, jos lähetät hyvän kuvan uutisesta. Näin syntyy väärin tavoin "uutisia". Tällöin helposti hämärtyy se, mikä oikeasti on uutinen, "hyvä uutinen". Näin liian helposti rikotaan yksityisyyden rajat, tarkoitus pyhittää keinot väärin perustein.

Kun vielä samaan hengen vetoon kirjoitetaan, että Malagan onettomuuden osalliset tai omaiset eivät anna kommentteja, ovat vaitonaisia, niin väkisin syntyy mielikuva, että uutisia tehdään väärin motiivein. Menkää nyt hyvät toimittajat itseenne. Miettikää itseänne vastaavassa tilanteessa?  Tiedän todella tarkoin, että toimittajien tenttaaminen on ärsyttävää tallaisessa tilanteessa, kun oma elämä ja läheisen elämä kriisissä. Tällöin toimittajien harrastama surevien kuvaaminen ja kommenttien pyytäminen on täysin väärin ja anteeksi antamatonta. Olen tästä asiasta ennenkin kirjoittanut.

Antakaa ihmisten palata koteihinsa rauhassa, hoidattaa vammansa, kaivata kuoleitaan, asettua kotiin ja hoitaa läheisiään ja itseään. Asiantuntijahaastattelut hyväksyn, mutta  en asianosaisten haastatteluja.

Onneksi en tee päivittäislehtien toimittajan töitä. Sahaan ehkä omaa oksaani tällä kirjoittelulla, mutta en voi hyväksyä sitä, että  ihmiset eivät saa palata kotiin omissa oloissaan ja ammattiapuun tukeutuen, vaan heiltä kärtetään kommentteja. Voin itse menettää joitakin toimittajan töitäni, mutta en silti voi hyväksyä ihan mitä vaan toimittajan työn nimissä.

Asiaan liittyvä asiatieto tulee välittää ja jutut taustoittaa. Sitä en halua kieltää missään tapauksessa. Tietoja tarvitaan tiedon itsensä vuoksi ja tapahtuneen jäsentämisen vuoksi. Monet ovat tiedotusvälineiden tiedon varassa. Siksi on hyvin tärkeätä, mitä välitetään ja miten tuo tieto välitetään.

Asianosaisten suorat, shokkivaiheen haastattelut täytyisi kieltää. Ei shokkitilassa olevaa ihmistä saa haastatella. Eri asia on, jos ihminen vuosien päästä haluaa kertoa hänelle tapahtuneesta murheesta ja siitä mikä on auttanut elämässä eteenpäin.

Monen perheen murheen päivä

Maanantai 21.4.2008 klo 1.43 - Tuula Paasivirta

Taas on ollut monen murheen viikoloppu. Espanjan Malakassa lähes 10 suomalaista on kohdannut elämänsä määränpään ja moni on loukkaantunut. Ihminen joutuu todella lujille näissä tilanteissa.  Spyyke on ollut ja tulee olemaan onettomuuden osallisilla lujilla. Murhellista. Tuntuu, että alkoholilla pitäisi olla nollatoleranssi liikenteessä. Ei yhtään alkoholia, ei promilleakaan. Alkoholi ja liikenne ei kerta kaikkiaan sovi yhteen. 

Toki ulkomailla ja Suomessa maanteillä kuolee ihmisiä muistakin syistä kuin rattijuopon päälle ajamana. Nyt viikonloppuna on Suomessakin kuollut liikenteessä ihmisisä, eikä kaikissa tilanteissa liene kyse rattijuoppoudesta. Mutta valitettavasti on niin että, kyllä meillä täälläkin on omat rattijuoppomme.

Juuri lauantaina aamulla töihin mennessäni, keskustelin erään taksinkuljettajan kanssa siitä, että liian vähäinen valvonta tekee rattijuoposta uhkarohkean, en jää kiinni, kun en koskaan ennekään ole jäänyt kiinni. En jää kiinni, kun valvonta puuttuu melko suurelta osalta.  Onko poliisin katsaukset väärin painotetut?

  Mutta mitä poliisin yllättämäksi tuleminen ja kiinni jääminen on sen rinnalla, että on niin suuri onnettomuuden riski, kun lähtee alkoholia nauttineena tienpäälle? Kun syyttömiä kuolee rattijuopon uhrina, on siinä vitsit vähissä. Ihmistä ei saa takaisin elämään kuoleman tuolta puolen. Murhe on kova ja syvä. Sellaista on vaikea antaa anteeksi.

Kun pappina ja kriisityöntekijänä kohtaan viikoittain surevia ja läheisiään kaipaavia, en todellakaan toivo, että lisää kuoleman surua tulee välinpitämättömyyden ja alkoholin vuoksi.

Taas pitää kysyä piispa Eeron lailla, minne käänsit kasvosi Jumala? Missä olivat enkelit? M I K S I?

Vaikka hyvin tiedän iltapäivälehtien tekevän vain työtään toivoisin, että ei kuvattaisi lehtokentällä järkyttyneitä ihmisiä, ei pyydettäisi uutiskuvia kännykällä tai muutenkaan. Ei mentäisi haastattelemaan uhrien omaisia, ystäviä. On varmaan niinkin, että joskus omaiset ottaa itse yhteyttä. Siinä toimittajan täytyy käyttää järkeään, etiiikkaanssa ja moraliaan pohdinnan pohjana.

Onnettomuudesta, etenkin isoista onnettomuuksisita sinänsä pitää kertoa, mutta millä tavalla, se onkin eri asia. Taustoittava työ on tärkeää. Sensuuria en kaipaa, mutta hyvää eettistä toimittajuutta. Jokelasta pitää oppia jotain.  Ihmiset etsivät tietoa ja siten vastuu on suuri.

Osanottoni uhrien omaisille. Keväinen päivänne muuttui murheeksi, lohduttomuudeksi.

"Onko yötyöllä siunausta?"

Perjantai 18.4.2008 klo 18.11 - Tuula Paasivirta

Otsikkoni on vähän profosoiva. Ei tahallisesti eikä tarkoituksellisesti. Huomaan vain, että kirjoittaessani yön tunteina näitä sivuja (en toki aina sentään yöllä), niin kirjoitusvirheitä tulee normaalia ennemmän ja niitä pitää paikkailla myöhemmin. Kieltämättä se ärsyttää. Mutta illan kukkujalle on niin lumoavaa tutkia iltayöstä vaikkapa taitto-ohjelmia, kirjoittaa runoja, maalalta jne.

 Siitä johtui äsken mieleeni, että yötyöllä ei taida olla siunausta ainakaan minun elämässäni. Ei ainakaan, jos päivän aherrettuaan jatkaa päivää vielä yöstä.

Sinänsä minullakin on kokemusta pienessä mittakaavasta kolmevuorotyöstä ja kyllä se vaikuttaa ihmiseen ja hänen elämänpiiriinsä. Muutoinkin perustyössäni olen lähes aina töissä, kun muut ovat vapaalla.

Sinänsä pidän suuressa arvossa heitä, jotka tekevät yöllä arvokasta työtä vaikkapa pelastuslaitoksella ja sairaalassa. Se mahdollistaa meille muille rauhaisan yön. Se on arvokasta työtä ja parasta ihmisyyttä.

Kolmivuoron työntekijän on vaikea elää säännöllistä elämää tai harrastaa yhdessä muiden kanssa säännöllisesti juuri mitään. 

 On hienoa, että meillä on sairaanhoitajia, perushoitajia, lääkäreitä palvelemassa meitä hädän hetkellä.

On selvästi hyvää ja huonoa yötyötä. Sen mitä mikin on päättäköön kukin itse. Ja muistakaamme nukkua tarpeeksi.

Taidepesä

Perjantai 11.4.2008 klo 23.03 - Tuula Paasivirta

Tänään olen perustanut oman sivun tai oikeammin taiteelleni. Sen nimi on Taidepesä. Koska Tarutaide sivusto on lakkautettu on hyvä kertoa täällä omilla kotisivuillani, jotain myös omasta taiteestani ja  vammaistaiteesta yleensä.  

On tietysti vaateliasta kertoa hyvin monista elämänalueista täällä sivuillani, niin kuin minä olen pyrkinyt tekemään. Se tarkoittaa sitäkin, että keskeneräisyyttä on siedettävä. Ennen kaikkea itse joutuu sietämään omaa keskeneräisyyttään ja toisinaan myös aikapulaa. Sehän on osa ihmisyyttä laajemminkin ajatellen.

On siis vammaisten itsensä tekemään taidetta. Sinänsä se ei aina ole vammaistaidetta. Hyvä kysymys onkin se mikä on vammaistaidetta? Pitääkö sen esitellä vammaisuutta jollain tavoin vai ei? Vammaiset itse voivat tuoda esille elämänpiiriään taiteen keinoin. He tai oikeammin me voimme antaa vammaisuuden tuoman rosoisuuden näkyä taiteessamme. Se on osa meitä.

Tämähän riippuu vamman laadusta ja ilmenemisestä, näkyykö se taiteessa vai ei. Tosin olen sitä, mieltä, että kyllä se näkyy joko henkisenä tai fyysisenä juttuna. Eletty elämä näkyy aina. Etenkin kuvataide on lahjomaton paljastaja.

Pidän tärkeänä tavallisen tallaajan taiteen tekemistä sekä sen näkymistä taiteen kentässä. Se ei ole pois lahjakkailta, upeilta ammattitaiteilijoilta. Näin kyky lukea ja ymmärtää taidetta kasvaa taiteen ja kulttuurin kuluttajien keskuudessa. Taiteen kuluttajista tulee tietoisempia kulttuurihenkilöitä. Arkitaiteella on sijansa taiteen kentänssä ja niin tulee olla.

Vammaissivustoon ensimmäinen artikkeli luotu

Torstai 10.4.2008 klo 23.43 - Tuula Paasivirta

Olen luonut nyt ensimmäisen artikkelin vammaisivustoon, jotta Diakonia -lehden lukijat löytävät jotain katetta, että täältä löytyy lisää luettavaa nimenomaan aiheesta jumalanpalvelukset ja näkövammaiset.

Onhan blogissani vammaisuutta käsitetteleviä tekstejä siellä täällä. Aina uuden osion tuottaminen vie oman aikansa.

Vammaissivustosta

Torstai 10.4.2008 klo 18.01 - Tuula Paasivirta

Tänään posti kantoi mielenkiintoisen Diakonia -lehden numeron 2 teemaltaan Kirkko Kaikille ja siinä oli myös minun kirjoitukseni aiheeseen liittyen.

Siinä myös luvataan, että lisää tietoa löytyy täältä kotisivultani. En ole vielä ehtinyt niin pitkälle. Yritän päästä alkuun tässä huhtikuun puolella asiassa.

Tänään olin köyhyysseminaarissa pitämässä alustusta ja huomenna se jatkuu tämä seninaari vielä. Erittäin kiinnostavaa, mutta vaikeata.

Köyhyydestä meillä ja muualla

Keskiviikko 9.4.2008 klo 23.57 - Tuula Paasivirta

Viime aikoina olen miettinyt erästä lyhyttä alustusta varten, mitä merkitsee olla köyhä ja eritoten köyhä suhteessa mihin? Onko siinä jotain hyvää ja jos niin mitä? 

Onko köyhyys aina osattomuutta kaikesta vai vaan jostakin osasta elämää? Hyvin harvoin kohtaa ihmistä, jolla ei elämässä olisi olemassa edes yksi hyvä asia. Se on sitten eri asia, mihin saakka vähäinen hyvä kantaa ihmistä, silloin kun elämässä kaikki muut asiat tuntuvat mättävän pahasti. Kun elämä runtelee, voi olla vaikea tarttua edes siihen yhteen hyvään asiaan.

Kun ei ole rahaa ruokaan tai vuokraan, niin ei silloin välttämättä jaksa iloita jostain muusta hyvästä elämästä. Ei silloin, kun pohja tuntuu putoavan pois kokonaan. Köydyyden pitkittyessä myös uupuminen ja turhautuminen pitkittyvät.

Onko häpeä olla köyhä ja jos on niin kenen häpeä se lopultakin on? Onko se yksilön häpeää vai yhteiskunnan häpeää?? Osaako yhteiskunta hävetä? Ja jos yhteiskunta osaisi hävetä, niin miltä se näyttäisi? Onko se vain unelma, että se osaisi? Eikö yhteiskunta ole lopultakin me itse, kukin meistä?

 Onko häpeä mennä hakemaan toimeentulotukea? Miksi niin usein nöyryytetään jo muutoinkin ahdistunutta ihmistä sosiaalibyroon kiemuroissa? Millainen on hyvä ja oikeudenmukainen sosiaalityöntekijä? Mitä on hyvä sosiaalityö? Miten kirkon diakonia peilaantuu tähän kaikkeen? Onko vain ja ainoastaan oma syy, jos on köyhä? Mitä ovat elämän kiinnostavat rajapinnat, jolloin mustavalkoisuus häviää olemattomuuteen?

Annammeko oikeuden veteen Afrikan köyhälle tai Lähi-Idän kansalaisille? Eikö meillä ole elämä luksusta, kun suurella osalla tulee puhdas vesi hanasta? Sen sijaan afrikkalaisia lapsia kuolee tänäänkin veden puutteeseen ja etenkin puhtaan veden puutteeseen.

Onko tämä aihe täysin ei-mediasekskäs? Ei todellakaan. Sillä köyhyydestään puhutaan kyllä mediassa viikoittain, mitä erilaisemmista näkökulmista. Hyvä niin. 

Tosin pitäisi puhua vielä enemmän köyhän itsensä suulla. 

Maanantaikappale

Perjantai 4.4.2008 klo 23.14 - Tuula Paasivirta

Ulkoistettu kovalevyasema tuli vaihdettua Verkkokaupassa. Sain uuden laitteen mukaani ja hommaa pelittää nyt loistavasti.  Kun vain sain johdot kiinni ja paikalleen kunnolla.

Nimenomaan näin, sillä mikäli laite on kiinni koneessa, mutta johdot eivät ole tiukasti kiinni laitteessa, niin laite estää koko koneen aukeamisen. Tämä on samanlainen tilanne, kun aikanaan käytimme diskettejä ja disketti oli jäänyt asemaan sisälle niin eihän kone auennut kunnolla tuolloinkaan.

Onneksi laitetta ei tarvinnut lähettää takuuhuoltoon, vaan sain uuden laitteen heti tilalle.  Kaveri vain tuumasi, että tai olla maanantaikappale.