Seuraavan nettikolunnin aihe: Hautarauha ja julkisuus

Sunnuntai 4.2.2007 klo 1.00 - Tuula

Hei,

Tiedoksi!

Seuraavan nettikolunnin aiheena Hautarauha ja julkisuus. Nimittäin en hyväksy iltalehtien viime päivän juttuja Kirkan hautajaisita sekä paperilla että netissä. Tosin olen katsomut vain nettijutut.

 Jos omaiset tahtoo, että haudataan hiljaisuudessa ei silloin pidä olla kuvia lehdessä, eikä varsinkaan Paulan viimeisen tervehdyksen tekstiä Kirkalle. Olen ihan pöyristynyt viimeksi mainitusta ja että Isä Mitro puhuu julkisuuteen Paulan kommentteja. Pappilla on vaitiolovelvollisuus piste.  Olkoonkin, että kyse on julkisuuden henkilöstä.

Sen jotenkin ymmärrän, että suuri yleisö käy haudalla hautajaisten jälkeen, vaikka ihmiset voisi vähän odottaa. 

Mutta palaan asiaan piakkoin. Olen ollut kiireinen ja siksi täällä ei ole ollut juttuja vähään aikaan, mutta kyllä niitä taas tulee tänne.

ystävällisesti Tuula

Talvelle

Lauantai 13.1.2007 klo 3.08 - Tuula Paasivirta

Talvelle

Kiitos unelmien talvi.

Olit kaukana.

Silloin luistelin

järvenselälle.

Nyt katson ikkunasta.

Maa musta on.

Nyt kävelen kanavalle,

kaipaan jäätä ja

lunta kuin unta.

Kirpeä pakkanen

kipristi varpaita.

Kiperä päivä euroopassa.

Kiperästi pelastui 

väki laivassa.

Myrsky mylvi satamassa.

Se suotta haittaa toi.

Elämä monimutkikasta

ain on, kun talvi valtaa

maan.

Talvipäivä

Lauantai 13.1.2007 klo 2.52

Talvipäivä

Kaunis lumivalli -

unelma vai tosi?

vesisade - se

totta lie?

Niin ikävä kyllä.

Ihanasti askelet

lumessa ennen kulkivat.

Nyt vain vettä - siellä ja täällä.

Mustaa jäätä -salakavalsti,

jalka luistaa.

Kipsi tulee - tuumaa tohtori.

Nyt lepo syntyy pakollinen.

En kuulunut Mä kaupungin

säästöihin - vesisade talvena.

Hyvää uutta vuotta 2007

Torstai 4.1.2007 klo 20.31 - Tuula Paasivirta

Hyvää uutta vuotta Sinulle sivuillani vieraileva!

Hyvää ja siunattua uutta vuotta 2007 kaikille näillä sivuilla käyville.

Paljon näyttää maailmalla tapahtuvan monella rintamalla ja monessa maassa.  Oma vuosi on alkanut ihan mukavasti. Olen suunnitellut tulevia töitä ja opintoja sekä hoitanut iänikuista virastobyrokratiaa.

Lämmintä ilmaa saa kyllä ihmetellä.

Palataan asiaan, nyt alkaa oopperailta TV:ssä

Tuula 

Hyvää uutta vuotta - pohdintaa vuoden vaihteessa

Sunnuntai 31.12.2006 klo 2.17 - Tuula

Hyvää uutta vuotta!

Yksi vuosi on taas kääntynyt kohti loppuaan. Toivottavasti tuleva vuosi tuo jotain hyvää ja rauhaisaa tullessaan.

Ainakin pahaa tekee katsella Saddamin teloituskuvia.  Ottamatta kantaa itse teloitukseen, niin en tiedä pitäisikö netissä näyttää moisia kuvia.  En hyväksy kuolemantuomioita sinänsä. Enkä usko, että tästäkään hyvää seuraa.  Aina maailmasta löytyy uusia Sadam Husseneita, jotka ottavat vallan.

Jo vanhan testamentin ajoilta saakka on, etenkin lähi-idässä, sodittu yhtenään.  Olisi ihanaa, kun joskus uusi vuosi pääsisi alkamaan, siten ettei maailmassa  olisi käynnissä yhtään sotaa.

Lienee toiveajattelua.  Ihminen on jotenkin itsekäs olento. Se lienee meissä kaikissa jonkinlainen osa meitä. Valitettavaa, mutta totta.

Paukuttelijat ovat paukutelleet jo puoli viikkoa. Ensi yönä taitaa olla todellinen paukutteluyö. Koirat ja kissat pelkää, niin kuin aina.

Toivon ja rukoilen, ettei kukaan menettäisi näköään näissä kekkereissä, mutta se lienee liian hurskas toive. Joka uusi vuosi, joku pääsee näkövammaisten kirjoihin. Ikävä kyllä.  Eihän sitä kukaan toivo.

Uuden vuoden lupauksia en tee, koska  en kuitenkaan pidä niitä.

 KAIKESTA HUOLIMATTA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2007

Tuula Paasivirta

Muistoja Tsunamista

Lauantai 23.12.2006 klo 0.51 - Tuula Paasivirta

LÄHES KAKSI VUOTTA TSUNAMISTA

 Tällä kertaa en ollut henkisen huollon (HeHun) mukana lehtokentällä.  Akuutissa kriisikeskuksessa olostakin minulla on kuitenkin kokemuksia. Myyrmannin räjähdyksessä olin läheisellä koululla kirkon tehtävissä.  Olen niin kauan työskennellyt kriisityössä, että suurien ja kauhistuttavien uutisten vyöryessä uutisvälineistä ja puhelimen kautta, tietää kutsun käyvän työhön johonkin suuntaan. Pää käy jo läpi peruutuksia ja aikataulun muutoksia.

  Näin isoissa asioissa ihminen on niin pieni ja avuton, kuitenkin on tärkeä, että voi toimia korvana ja tukena, pienenä lenkkinä auttamassa ihmistä askeleen eteenpäin, kun hänellä on kaikkein vaikeinta. Voi vain toivoa, että Isä Jumala johdattaa ja antaa oikeat sanat ja teot oikealla hetkellä.

Lue lisää »

Melkein ahdistuneena, vaikka hitusen ymmärränkin

Keskiviikko 20.12.2006 klo 10.16 - Tuula Paasivirta

Netistä luettua: Kolmen lapsen äiti ei luovu väkivaltaisesta suhteesta.

Iltapäivälehden lööppi  tuo esille jälleen väkivallan kasvot monella tavalla. Kolmen lapsen äiti ei luovu väkivaltaisesta suhteesta lasten takia. Vaikka juuri heidän vuokseen hänen tulisi luopua suhteesta.

 Toki ymmärrän, senkin että pelko menettää lapset isälle erossa on kova, mutta pystyykö hän puolustamaan ja suojaamaan lapsia isän väkivallalta? Saako hän ja perhe muuta apua?  Pitäisikö lastensuojelun puuttua, jos kukaan ei kykene suojaamaan lapsia?

Mikä on totuus juuri tässä perheessä, mikä iltapäivälehtien myyntiä lisäävää lisäväriä? Ei niin etteikö väkivaltaa ole kyseisessä perheessä. Se voi olla pahempaakin, kun lehdesssä kerrotaan, valitettavasti. 

Ahdistus, alistuminen on syvä, jos odotetaan mielummin Paula B:n kohtaloa, jolloin oma arvokas ja tärkeä elämä on kadonnut. Tällöin lapset täysorpoja, käytännössä; äiti kuollut ja isä vankilassa.

 Kuka auttaa äitiä tässä ja nyt pohtimaan näitä asioita? Mistä hän saa lepoa ja voimia? Miten perhe selviää joulun yli?  Ilmoittaako kaikki vähänkin isommat tai pienemmät väkivallan teot poliisille, lääkärille?

Helppoja vastauksia ei ole. Sitä en luulekaan.  Mutta jotain pitäisi löytää.

Mitä on taustalla hänellä, joka pahoinpitelee entisen esimiehen? Mitä muuta kuin epäonnistunut työsuhde.

Tuula Paasivirta

Pohdintaa perheväkivallasta

Sunnuntai 17.12.2006 klo 16.56 - Tuula Paasivirta

POHDINTAA ALISTAJISTA JA ALISTETUISTA

Ikkuna elämään

Sunnuntai 10.12.2006 klo 21.42 - Tuula Paasivirta

Ikkuna elämään

Mitä blogien kirjo ja määrä kertoo Sinulle? Ovatko ne erilaisia ikkunoita erilaiseen elämään, kuin omasi on? Ovatko blogit hyviä vai hyödyttömiä ja huonoja? 

Entä ovatko ne tirkistelyä naapurin elämään? Voiko se olla sitä, kun bloggaajalle tarjoillaan vapaaehtoisesti näitä sivuja?  Miten on objektiivisuuden laita?  Tuntuu, että nykyään vähänkin itseään kunnioittavalla henkilöllä tulee olla vähintään omat kotisivut, miellään myös oma blogi.

 Kukin meistä kertoo blogissaan omista näkökulmistaan asioihin ja elämään. Se on melkein kuin lukisi trendikästä mielipidesivua tai toisinaan päiväkirjaa.

Jotkut blogin kirjoittajat nousevat suuren kansan tietoisuuteen, kun uutisissa kerrotaan esim. ulkonisterin kertoneen blogisivullaan kirjoittaneen jostain tietystä asiasta. Tuntematonkin voi päästä julkisuuteen, jos kirjoittaa tosi räväkästi tai brovosoivasti jostain asiasta.

Sinänsä tietokone on tuonut eräälle ryhmälle eli näkövammaisille tervetulleen mahdollisuuden tiedon valtaväylille. Erilaiset apuvälineet auttavat sokeaa kollegaa tai kanssaihmistäni pääsemään netin maailmaan, varsinkin, jos nettisivuja rakennettaisiin   näkövammaisystävälliseen suuntaan.  Katso vinkkejä http://www.nkl.fi/ tai www.arlainstituutti.fi  eli katso, miten näkövammaisystävällisiä sivuja rakennetaan.

Itsenäisyys

Torstai 7.12.2006 klo 4.52 - Tuula

Itsenäisyydestä

Itsenäisyyttä juhlittiin torstaina. Hieno juttu.  Vaikka kuulostaa kliseeltä, niin arvostan itsenäisyyttä syvästi. Isäni oli sotainvalidi. Hänen veljensä eli setäni kuoli sotasairaalassa 6.12.1942 sodassa saamiinsa vammoihin, sellaiisin, jotka tänään pystyttäisiin parantamaan.

Katson aina itsenäisyyspäivänä tuntemattoman sotilaan mikäli mahdollista TV:stä. Edvid Laineen tuntematon on se ainoa oikea.

Pukuloistoakin tuli katsottua, mutta minua kiinnostaa eniten haastattelut, joita toimittajat tekevät. Kaipasisn vähän Mannerheim ristin ritari Iisalon tai vastaavan haasttelua.

On iloa asua vapaassa maassa, siis siitä huolimatta, että kuulumme EU:n.  Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ja enemmän sitä arvostaa.

Se ei ole itsestään selvää. Se on kalliisti hankittu. Kuka meistä nykyihmisistä osaa edes kuvitella, mitä on rämpiä soilla, lumessa ja pakkasessa.

Me olemme saaneet pitää kauniin äidinkielemme. Kielen, joka ei ole maailman helpoimpia, mutta meille puhujilleen ja taitajilleen rakas kieli.

Tuula 

Kotsivuistani

Perjantai 1.12.2006 klo 3.03 - Tuula

Saarnoja lisätty pari kappaletta

Olen tänään lisännyt onnistuneesti 2 saarnaa.

Se on edistystä se.  Eli en ole toivoton vaan kehityskelpoinen henkilö.

Tuula

Kiitos kommenteista ja palautteista

Tiistai 28.11.2006 klo 19.02 - Tuula

Hei,

Kiitos kommenteista ja palautteesta, jota olen saanut kotivuista eri reittejä.  On mukava tietää, että täällä on lukijoita.  Yritän kirjoittaa taas ahkerammin.

 Tamperelainen kommentoija on oikeassa, pitäisi kirjoittaa nopadin kautta, ainakin pidemmät kirjoitukset. Täällä ei voi olla kovin kauan suoraan kirjoittamassa. Täytyy opetella tuota nopadia. Tai oikeammin siirtotekniikkaa.

Katsotaan, josko saan kolunnin uudelleen kasaan. Mulla oli ajatus, että se pitäisi tulostaa, ennen kun tallennan sen edellisen jutun. 

 Siis tämä ikuinen varmistaminen on tärkeätä täällä tietokone maailmassa.  SE usein unohtuu.  Toki CD:lle tulee talletettuja enemmän, kun tuli disketille talletettua.

Iloista marraskuuta  Tuula

koe

Lauantai 25.11.2006 klo 1.05

Harmillista, mulla on pitkä kolunni elämän arvosta ja vammaisuudesta jne. ja se ei suostunut tallentumaan vaan hävisi bittitaivaaseen.

Syksyn pimeys

Perjantai 24.11.2006 klo 2.10 - Tuula

Pimeä sade elämää sävyttää

nyt syksyn ankein hetki Helsinkiä lyö.

Kumisaappaat litisee lotisee,

kun mennä viipotan katua mustaa.

Missä on mun heijastin?

Aina liian myöhään mä

muistan sen.

Se ois turva syksyn pimetessä.

Halpa turvapoliisi.

Lämpöaalto kumma on.

Mittausvirhe? Ei toki.

Kesä keskelle syksyä

pyrkii esiin.

Valo puuttuu, mutta

 on keinovalo korvaamassa

aurinkoa. Sähköfirma omansa tahtoo.

Se 15 % korotti eilen taksojaan.

Hui surkea.

 Mutta sisäistä valoa

laskuttaa voi ei kukaan.

Mielen valoisan haluan säilyttää mä,

vaikka iltaan pimenevään riennän mä.

Tuula

SYYSKUULUMISIA

Perjantai 24.11.2006 klo 1.50 - Tuula

Syyssateisena harmaana päivänä olen ehtinyt kokea monenlaista.

Laulutunnilla kävin aamulla. Kovaa puuhaa. 

Sitten ihana kummipoikani oli isosiskonsa kera kylässä. Pikkuinen Antti on vielä "Täystuho" iässä, mutta silti suloinen ja liikuttava.  Oli kiva tutkia Tuula -kummin tavarat ja saada "Mättöä"=maitoa. Sitä olii kiva juoda pillillä 2 desin tetrasta, sellainen, kun löytyi Tuula tädin jääkaapista.

Illalla olin Puhelinauttajille tarkoitetussa koulutuksessa, jossa käsiteltiin Nuorten seksuaalista kaltoinkohtelua ja esiteltiin Väestöliiton Nuska projektia. www.vaestoliitto.fi

Niin meillä kaikilla on oikeus tulla kohdelluksi kunnioittavasti. Niin myös nuorilla ja lapsilla. Heillä ja meillä on oikeus määrätä kehostaan ja itsestään. Kirjoitinkin kai viimeksi, kun tänne kirjoitin, siitä, että on törkeää, että on niin pervoja ihmisiä, kun maailmassa on.  Mutta kaikenlainen toisen seksuaalinen häirintä on kiellettyä. Sen pitäisi olla itsestään selvää. Mutta niin ei tunnu kaikille olevan.  Meillä aikuisilla on suuri vastuu nuortemme elämästä ja turvallisuudesta. 

Tuula

Välitilitystä sukupolvien ketjussa

Lauantai 30.9.2006 klo 13.20 - Tuula

Hei,

Tänään pitkästä aikaa on melkein vapaa-päivä. Se on suuri ylellisyys. Hieman huomista työpäivää on kuitenkin valmisteltava.

Sateinen syyspäivä antaa luvan lukea ja vain olla. Elämän keskipäivä tekee mietteliääksi. Mitä odotan elämältäni ja tulevaisuudeltani? Mikä on tekemisen ja kokemisen arvoista?  Ainakin ystävät ja sukulaiset ovat tärkeitä. Samoin työ ja siihen liittyvät ihmiset.

Sanotaan, että ikä parkitsee nahkaa. Näyttää pitävän paikkansa.  Tämä vapauttaa elämään tässä ja nyt. Elämän rajallisuuden ymmärtää entistä paremmin.

 Elämän myötä- ja vastamäet tuovat suhteellisuudentajua. Enää ei hätkähdä elämän ilmiöitä samalla tavoin kuin nuorempana. 

 Toivon, että voisimme kaikki elää sovussa keskenämme. Erityisesti toivon, että kunnioittaisimme lapsia ja nuoria. Heiltä olen paljon oppinut seuratessani ympäristöni ja lähipiirini lapsia.

Rippikoululaiset ovat opettaneet paljon nuoren ihmisen ajattelusta. Se on hienoa, sillä me eri sukupolvet tarvitsemme toisiamme.  

Jatkuu sivulla 2

Lue lisää »

Syksylle

Keskiviikko 20.9.2006 klo 15.29 - Tuula

Syksylle

Olet lempilapseni,

syksy pienoinen.

Uutta aloittaa

tahdon.

Vaahtera inspiroi väreillään,

omenat kuulaudellaan,

ilta pimeyden kylmenee.

Sydän sisälläni läpenee.

Sydän pienoinen, etsii uutta.

Mikä on tämän syksyn

liikuttavuus. Paikalleen

vaikea jäädä on.

Pihlajanmarjan puna,

 poskeni punaa,

talven tilhi mielessäin.

Maalaan kasvot uudet-

paperiin. 

Puhallanko marjan

puolelta toiselle?

 Miksi niin, ei kai.

Kenelle iloa se tois?

Annanko hymyn vain?

Hyvää syksyä sinulle ystäväni.

Syyskuun kuulaus

Maanantai 11.9.2006 klo 10.32 - Tuula

Kuulas syyskuu

Kuulas syyskuu

-syntymäkuu -

uusi alku elämän.

Se niin riemukas,

uusi alku elämän.

Suunnitelma

syyskuun,

auringon puna

siirtyi luo omenan.

Uusi alku elämän.

Syyskuu

harrastukset kertautuu,

touhukas on

lapsi syyskuun.

Uusi alku elämän.

Tuula

Sammalhämärän reunalla

Maanantai 28.8.2006 klo 23.42 - Tuula

Sammalhämärän reunalla

Sammalhämärä hiipi hiljaa

luo elokuun.

Pimeä maitomaisuus pyrki

luo elokuun.

Kuutamolla tyttö kurottui,

tahtoi suudelman elokuulla.

Sammalhämärässä tyttö

turvan saa, sillä ei näe

vanhemmat pojan simasuuta.

Sammalpehmeä tuo turvan

myös Simo siilille.

Sammalpehmeä kolhut vie

luona elokuun.

Simo Siili hämärään maitoon

putosi, sillä ei ollut rajaa juoman,

ilman maitomaisuuden.

elon aika

Tiistai 1.8.2006 klo 15.47 - Tuula

Elon aika

Suomen kielen hauskuus on sanojen monimerkityksellisyydessä.

Tänään on alkanut elon aika, onhan elon aika, mutta mikä on sato tänä vuonna, kun taivaan Herra ei vettä suonut ole.

Elon aikaan liittyy myös monitoimimies Aarre Elon muistelmia: Elon aika. Kiinnostava kirja tuon moniottelijan elämän taipalleelta. 

Suosittelen kirjaa. Elon ajan päähenkilön tapasin kerran taksijonossa, niin, että tämä kansakunnan AArre etuili minua Helsingin Rautatieaseman taksijonossa eli pyyhälsi taksiin liikuntavammaisen henkilön ohi ja edesta taksin takapenkille. Sanoin herralle, että herra etuili.  Hän ei reagoinut mitenkään.

Aarre Elo osaa suomen kielenhauskuudet suveriinisti.

Muutenkin suosittelen elämänkertojen ja muistelmien lukemista.

Tuula