Kuka on arvokas? Kellä on oikeus olla?

Tiistai 22.5.2007 klo 18.22 - Tuula Paasivirta

 Kuka on arvokas, kellä on oikeus olla olemassa?

Olen miettinyt maailman menoa viime aikoina monesta näkökulmasta. Mitkä on meidän kunkin arvostukset arjessa? Miksi, me niin helposti ali-arviomme sairasta ja ns. erilaista ihmistä?

Mikä on se illuusio, että me olemme hyviä ja parempia kuin nuo muut? Kuitenkin aidon oikeasti, kuka tahansa voi sairastua, läheinen voi sairastua milloin vain. Kenen tahansa elämä voi koska tahansa kapeutua pitkäaikaissairaalan vuoteeseen. Kuka tahansa voi sokeutua jne.

Silti sairas ja vammainen on ihminen, persoona loppuun saakka, viimeiseen henkäisyyn saakka.  Näin ollen sekin on merkityksellistä, miten yhteiskunta kohtaa sairaan, heikon,  "epäonnistuneen" ihmisen. Kuka muuten määrittele, sen kuka on epäonnistunut?

 Miten yhteiskunta eli me suhtaudumme toisen ihmisen avun tarpeeseen, tarvitsevuuteen? Annetaanko tarvittava viranomais- palvelu ystävällisesti ja asiallisesti vai epäystävällisesti?  Ystävällinen asenne ei vie rahaa, mutta tuo iloa elämään. Vapaaehtoisapu on usein ystävällistä, onneksi.

On muistettava sekin, että monet meistä kykenemme olemme oman elämämme subjekteja. Ja siihen tulisi pyrkiä, että mahdollisimman moni ihminen saisi todella olla oman elämänsä subjekti. Ei meidän aina tarvitse olla palvelujen kohteita tai muuhun asiaan nähden objekteja.

 Voimme käydä töissä, tuottaa taidetta tai vain olla lähimmäisiä, isiä, äitejä, veljiä siskoja. Olla ihmisiä omassa ympäristössämme. Elämä on vuorovaikutusta, kahden suuntaista liikettä, monen suuntaista liikettä. Tapa olla vuorovaikutuksessa tulee ymmärtää laajasti.

Tuula Paasivirta 

Kesän kynnyksellä elämä puhkeaa uudeksi

Tiistai 1.5.2007 klo 16.46 - Tuula Paasivirta

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kuitenkin on melko kylmä. Luonto alkaa viheriöidä. Elämä voittaa lyhyen talven jälkeen.  Ilo voittaa mieleeni, kun aurinko hymyilee minulle ja vihdoin on vapaapäivä. Vapaa siitä huolimatta, että työpöydällä on pitkä lista tekemättömiä töitä. Kysymys on mielen vapaudesta ja ettei tarvitse lähteä minnekään.

Iloitsen keväästä, taimista, jotka kasvattavat vartta keittiössäni. Vihdoin tein unelmista totta, nimittäin yritän kasvattaa vihdoinkin rasseja kesäksi parvekkeelle. Niitä oli meillä maalla, kun olin lapsi,  aina keittiön portaiden äärellä kasvamassa. Vieläkin ne ovat minulle  kukista kauneimpia, sireenien ja juhannusruusujen rinnalla.

Tuleva kesä on työntäyteinen seurakuntapappina, silti odotan sitä ja toivon siltä lämpöä ja valoa.  Ja että pääsen piirtämään parvekkeelle ja nauttimaan kauniista parvekkeestani, luonnosta, metsistä ja merestä.

Minuun vaikuttanut kirja:Kaijan kirja

Sunnuntai 22.4.2007 klo 21.56 - Tuula Paasivirta

Minuun vaikuttanut  kirja: Kainulainen Martti, Kaijan kirja.

Olen kuluneena viikonloppuna lukenut kahteen  kertaan Martti Kainulaisen Kaijan kirja, kertomus vaimon sairastumisesta aivoverenvuotoon, liikuntavammaisuudesta, mutta ennen kaikkea afasiasta. Kaiken tämän lisäksi suurin puhuttelun aihe on ollut, miten terveydenhuolto kohtelee vakavasti sairastuneita ja heidän omaisiaan.

Martti Kainulainen (1927-2000) on edesmennyt näyttelijä ja kirjailija, joka on tehnyt tarkat muistiinpanot yhdessä erityisesti Tiina tyttärensä kanssa, ja sen pohjalta nyt puheena olevan kirjan.

 52 -vuotias toimittaja Kaija Kainulainen saa perheen kesämökillä vakavan sairaskohtauksen ja joutuu sitä myöten suomalaisen sairaanhoidon ja kuntoutustoimenpiteiden rattaisiin.  Pahinta on, että esitteen ja lehtijutut afasiasta kertovat ihan jotain muuta, kun, mitä todellisuus on kuntoutuslaitoksissa on.

Kun kirjaa lukee tuntee monessa kohtaa voimatonta raivoa, epätoivoa ja surua siitä, miten ihminen on vain numero, miten ihmisen arvo muuttuu, kun hän sairastuu.

Toisaalta ihailee Martin hyvää huumorintajua, puolisoiden välistä rakkautta, hellyyttä sekä sitkeyttää, mutta myös rehellisyyttä, vaikeatkin asiat puhutaan sellaisenaan.

Lukijana toivoisi, että perhe olisi otettu hoitoon mukaan ja Kaija saanut ihmisarvoisen kohtelun.  Vaikka tiedän, että se ei vieläkään toteudu monessakaan paikoissa ja toisissa paikoissa taas toteutuu hyvinkin.

Itse työskentelen tällä hetkellä ikäihmisten kanssa ja minusta tärkeintä on kunnioittaminen ja arvostaminen. He ovat rakentaneet tätä maata, kuten Kaija ja Marttikin aikanaan.  Puhevammaisenkin puheesta oppii saamaan selvää, kun malttaa pysähtyä ja tutustuu ihmiseen.  

Omassa yksityiselämässäkin olen törmännyt monenlaisiin lääkäreihin, terveydenhuollon henkilöihin, hyviin ja huonoihin. 

 Martin kirjasta vielä. Jäi askarruttamaan, miten Kaijan kävi myöhemmin, onko hän vielä elossa ja jos on, miten hänen kävi Martin oman sairauden pahetessa ja hänen kuoltua.

Tuula 

Nainen pappina

Torstai 19.4.2007 klo 9.02 - Tuula Paasivirta

Naisesta pappina 

Minulle pappeudessa olennaista ei ole valta. En ole vallanhaluinen, vaikka olen nainen ja pappi. Kysymys on kutsumuksesta. Aika paksu väite tämä johtajahaluisuus ja etenkin vallanhalu, mikä joillakin on vastuksen syynä. Ei päde ainakaan minuun. Ehkä johon kuhun muuhun henkilöön, mutta miksei nainen voisi johtaa siinä, kun mieskin? Se on taitokysymys, ei sukupuolikysymys.

Minulle papin työ on syvästi kutsumustyötä ja palvelutehtävä. Nyt saan saattaa seurakuntalaistani vauvasta vaariin ja mammaan vaikkapa haudanlepoon. Minulla saattaa olla pitkä ja syvä kontakti perheeseen ja olisi hassua sanoa, etten saa vihkiä, hautaan siunata, vaan heidän pitäisi pyytää itselleen vieras pastori, jonka persoona ei ehkä edes miellytä, joka ei ole sielunhoidollinen. Toki suuri osa miespapeistakin taitaa sielunhoidon jalon taidon.

Uskon syvästi Jumalan johdatukseen ja kun minut on monen mutkan kautta johdatettu papiksi, uskon sen olevan oikea paikka minulle palvella seurakunnassa, sairaalassa jne.

Eikö ole olennaista, että uskoa pidetään esillä, ei se puhuuko ja opettaako mies vai nainen? Eikö olennaista ole kirkon sanoma? Miksi kirkko on syntynyt ja olemassa? Kirkon perustehtävä on pitää esillä pääsiäistapahtumaa, Kristuksen ylösnousemusta, syntien sovitusta .
Sen tehtävä ei ole taistella miehen ja naisen vallasta tai muusta vastaavasta. Kirkon tulee olla heikkojen puolella, muistaa Jeesuksen vuorisaarnan opetukset. Papin tulee olla paitsi asiantuntija teologiassa, lähimmäinen, välittäjä.

Tuula 

Ihmisen sielu, oikeus elämään

Torstai 19.4.2007 klo 1.23 - Tuula Paasivirta

Elämä, ihmisen  oikeus elämään,ihminen, sielullinen olento persoonaltaan ihminen

Viime aikoina Helsingin Sanomissa on ollut pari kirjoitusta ihmisen sielusta ja vakavasti sairaalaan oikeudesta elämään.

 Pyhässä kirjassa sanotaan, että ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho tai tuuli, kun tuuli puhaltaa, ihmistä ei ole enää täällä maan pinnalla. Ruoho kukoistaa hetken, sitten se lakastuu ja kuolee.

Ihmisen elinpäivät ovat määrätyt. Ihminen on rodultaan nisäkäs, eläin, mutta samalla ainutlaatuinen olento, jolla on fyysinen olemus, henkinen puoli ja vieläpä sanotaan ihmisen olevan sielullinen ja persoonallinen olento.

Dementiassa ihmisen persoonallisuus saattaa kadota sairauden loppuvaiheessa. Tämä on omaisille varsin raskasta. Jotenkin uskon, että sielu ihmisellä säilyy kuoleman porteille saakka ja siten jokainen ihminen, vakavasti sairaskin on oikeutettu elämään. Ihmisellä ei ole oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä. 

 Uskon vakaasti, että sielu erkanee ihmisestä vasta kuoleman yhteydessä.  Ihmistä riisutaan monin, kun hänestä tulee vanha ja sairas. Kuitenkin ihminen sellaisenaan on arvokas ja rakastettava.

Siunattua pääsiäistä

Lauantai 7.4.2007 klo 1.13 - Tuula Paasivirta

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Pitkäperjantain synkkyys on

muuttunut lauantain levollisuudeksi.

Odotus mielenvireessä!

Kohta koittaa riemu, Luona Kristuksen. 

Pääsiäisaamun aurinko paistaa tyhjälle haudalle!

Riemu on suuri, elämä voittaa synkkyyden,

luona Kristuksen.

Kipu sisimmässä on lientynyt!

Kristus ei jäänyt hautaan. Sydämeni punaisuus

valkeudeksi muuttuu luona Kristuksen.

Vaikka en ansainnut ois,

armon sain luona Kristuksen.

Kirjoittanut Tuula 15.4.2006

Lämpimin ajatuksin ja viime vuotisen pääsiäisrunon 

sanoilla toivotan sinulle siunattua pääsiäistä. 

Tuula

Kevätaurinkoinen

Tiistai 3.4.2007 - Tuula Paasivirta

Kevätaurinkoinen

 Pilkisti pikkarainen aurinko,

nyt mä tahdon iloa tuottaa.

Vaan kuljet vielä alhaalla,

häikäisten silmäni arat. 

Silti tahdon ilonvaloa

jakaa tupaan jokaiseen.

 Kulman takaa aamulla

aikaisin pilkistätkin herätellen

uuteen aamuun.

Keskipäivästä muistuttaa

tahdon maan kansaa, sillä

elämä muuttuu, kuin minun

nousuni ja laskuni päivästä toiseen.

Keskipäivästä tahdomme 

iloita me maan asukkaat,

jos tilaa meille annetaan.

Eikä syysrouta meitä pois

kuljeta. 

Niin minä vasta kevään ilo,

tänään olla tahdon, vaikka

matalla pilkistän. Toimin siis päin

vastoin, kuin ihmisen mieli

masentuva.

Ikävää, että valoni mun ihmisen

mielen näyttää niin synkkänä,

vaikka on kasvun aika,

vanha pannaan pois, eikö niin?

Ikävä, että valoni mun, talven

roskaamisen näyttää. 

Siivota ihmisen täytyy maansa

ja mielensä, vastuu on itsestä ja muista.

Kevätillassa valoa tuottaa tahdon,

kuin iloa surun keskelle.

Minun valoni alla kevätvauvat syntyvät.

Muistatko, he saivat alkunsa yöttömänä

yönä Aavasaksalla? 

VIERASKIRJA PERUSTETTU

Maanantai 2.4.2007 klo 0.31 - Tuula Paasivirta

Tuulan Tuoli avattu. Kirjoita vieraskirjaani. Pääset sinne alla olevien linkkien kautta.

 Olisi kiva saada terveisiä lukijoilta, joten voit kirjoittaa ja lukea viestejä ylläolevien linkkien kautta.

Asiattomat viestit poistetaan moderoimalla, muutoin  kirja on vapaa ajatuksillesi. 

Katsotaan, miten palvelu lähtee toimimaan. Olen hankkinut palvelun freebok -palvelun kautta linkittämällä tänne sivuilleni.  Sain vinkin tänään ystävältäni Minnalta. Kiitos hänelle siitä.

Viesteilyä odottaen Tuula 

Hiljainen viikko johtaa kohtaamaan pääsiäisen surun ja ilon

Sunnuntai 1.4.2007 klo 16.27 - Tuula Paasivirta

 Kohti pääsiäistä

Tänään on palmusunnuntai ja huomenna aloitamme hiljaisen viikon. Se johtaa Jeesuksen suureen kärsimykseen, pitkäperjantaina. Tuona murheen päivänä Kristus on ristillä maailman syntien vuoksi. Minun ja Sinun vuoksi.  Jumalan poika kokee Isä Jumalan hylkäämisen, kuoleman pelon ja kuoleman kauhut.

Viikolla kirkoissa pidetään ahtisaarnoja ja muita tilaisuuksia. Seuraamme Jeesuksen vaellusta, kohti ristiä, pitkäperjantain synkkyyttä.

Koko tapahtumaa on vaikea ymmärtää, kun tietää maailman pahuuden. Miten yksi ihminen voi sovittaa koko maailman?  No ei voisikaan, ellei olisi kyse Jumalan pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta.  Niin kuin synti luikerteli paratiisiin ja maailmaan yhden ihmisen välityksellä, niin se myös sovitettiin yhden ihmisen kautta. 

Riemullista pääsiäisaamua saamme jäädä odottamaan. 

kestohanki = hankikanto, vai onko?

Keskiviikko 28.3.2007 - Tuula Paasivirta

Kestohanki =hankikanto, vai onko?

Viime viikon Ylen Sanakirja -ohjelmassa käsiteltiin kestohanki sanaa. Sellaista sanaa ei löydy Suomen kielen perussanakirjasta. Toki ymmärsin, mitä sillä tarkoitetaan.  Jäin vain ihmettelemään, miksi ohjelmaan oli otettu tuo muoto kyseisestä sanasta.

Itselleni tutumpi muoto on hankikanto. Se löytyy myös sanakirjasta. Samoin sieltä löytyy sana hankiainen. Lapsena oli hauska kelkotella pitkin peltoja ja joen rantoja sinisellä puukelkalla tai kävellä, kun lumi jalkojen alla kesti ehjänä ja aurinko paistoi.

Onkohan se niin, että lapsuudesta on niin kauan, että  kaikki kaunis muistuu sieltä mieleen, eikä niinkään ikävät asiat. Näistä mukavista asioista eräs tärkeä on lumi. Ja sitähän riitti vielä näin maaliskuussa. Teimme kotipihalla ja koulussa ihania lumilinnoja ja lumikäytäviä.

 Toki lumiukkojakin tehtiin ja porkkanasta nenä ja hiilestä niille sitten nappisilmät valmistettiin, kuten asiaan kuuluu. Suojasäällä lumisotasilla oltiin mekin, niin kuin lapset kautta aikojen.

Kuitenkin tuo ensin mainittu hankikanto oli jotain aivan riemullista ja erityistä. Silloin oikaistiin kouluunkin naapurin pellon poikki.

Kotisivujeni vuosipäivä

Maanantai 19.3.2007 klo 4.09 - Tuula Paasivirta

19.3.2007 Kotisivujeni vuosipäivä

Tänään on näiden kotisivujeni vuosipäivä. Sivut on perustettu 19.3.2006. Tämä on ollut mielenkiintoinen vuosi nettimaailmassa, uudesta näkökulmasta.

Kävijöitä on ollut runsaat 8000 ja latauksia runsaat 12000. Tämä ei tietenkään vedä vertoja huippusuosituille sivuille, mutta on ihan kohtuullinen määrä kävijöitä yksityisen kansalaisen sivuilla.

Joka päivä on ollut joku kävijä ja parhaimmillaan runsaat 120 kävijää. Blogin pitäminen varmaankin vaikuttaa osaltaan kävijämäärään.

Kiitos sinulle, joka olet käynyt täällä. Ja erityinen kiitos sinulle, joka olet lähettänyt palautetta. Olen vastannut teille, jotka  olette jättäneet yhteystietonne.

Olisi tietysti hauska kuulla enemmän siitä keitä kaikkia täällä käy lukemassa sivujani. Jonkun verran siitä tiedän ihan faktaa ja jonkun verran arvelen ja osaa en edes voi tietää. 

Olisi myös mukava kuulla enemmän siitä, millaisia juttuja blogista mieluiten luetaan tai mitkä ovat olleet kiinnostavia juttuja ja mitkä vähemmän kiinnostavia. Vasemmasta sarakkeesta ts. kotisivujeni otsikoista löytyy palautelinkki, joka  tulee suoraan minulle ja sitä ei muut näe. Kunkin blogi -kirjoituksen perässä oleva kommentti osioi taas  tulee kaikkien lukijoiden  iloksi.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja jatketaan eteenpäin.

Tuula

Ajankohtaista osiosta löytyy myös uusia asioita

Torstai 15.3.2007 klo 0.05

Mielenkiintoista asiaa ja tietoja löytyy myös muualta kotisivuiltani, kuin vain blogistani.

Hei,

Mikäli olet kiinnostunut ajatuksistani, ajankohtaisista asioista ja tiedotuksistani, niin lukemista löytyy myös uutislaatikostani ja ajankohtaista osiosta ja muilta mahdollisilta sivuilta löytyy myös erilaista lukemista.

 Suosittelen lukemaan.  Viimeksi kerron tänään valokuva aiheisista jutuista.

Tuula 

Surusilmä -runon synty

Maanantai 5.3.2007 klo 9.57 - Tuula Paasivirta

Surusilmä -runon synty

Kuolema on aina arvaamaton, yllättävä, lopullinen, silloinkin kun sitä osataan odottaa ja toivoa. Äkillinen, "salama kirkkaalta taivaalta" -kuolema on usein todella järkyttävä, elämän perusturvaa muuttava, niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin.

Surusilmä

Sunnuntai 4.3.2007 klo 22.39 - Tuula Paasivirta

SURUSILMÄ

Istuit hautakivellä,

katsoit kaukaisuuteen.

Missä rakkaani?

Pilvien tuolla puolen?

Hän kaipasi ylös,

korkeuteen.

Kerroit rakkaastasi.

Kuuntelin tyynenä,

tarinaasi elämän

raitamatolla.

Rakkaasi lähti

juhannusyönä 

pilvein tuolle puolen.

Sinä ja minä,

hänen haudallaan.

Pohdimme elämää,

rakkautta.

Maton raidat punaiset ja

harmaat vuorottelivat,

kunnes musta raita

suli kuolemaan.

Hänen mattonsa valmis.

Sinun mattosi musta raita

harmaan keltaiseksi muuttuu.

Suru asuu silmissäsi.

Sinä olet surusilmä.

Rakkaasi ui ulapalle.

Rakkaasi ui pilvien

tuolle puolen.

Sieltä hän vilkuttaa,

mun hyvä nyt on.

Älkää surko mua.

Ahdistus loppui.

Sinun silmiisi muutti suru,

hautakivellä istut,

nyyhkien tarinaasi kerrot.

Piti olla häät, vaan nyt

hautajaiset tulivat

rakkaallesi. 

Tuula

Asiakkan oikeudet ja velvollisuudet viranomaisissa

Keskiviikko 28.2.2007 klo 17.24 - Tuula Paasivirta

Asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet viranomaisissa

Olen viime päivinä  asioinut paljon eri virastoissa. Tuntuu, että asiakkaalla ei ole enää mitään oikeuksia, mutta velvollisuuksia senkin edestä.

Erityisen ongelmallista asiakkaan kannalta on se, että monissa asioissa asiakkailla on loputon todistustaakka. Samaa asiaa vatkataan vuosi tolkulla.

Toivoisin avoimenpaa keskustelua, silloin, kun on kyse asiakkaan  henkilökohtaista, tärkeistä asioista. Asiakkaan tulisi voida kokea, että hänelle on tilaa.  

Viranhaltijaa, joka pystyy asiakkaan avoimeen kohtaamiseen, ilman arvo -asetelmia, pystyy asiakas arvostamaan paremmin kuin puolustusasemissa olevaa viranhaltijaa.

Eikö pitäisi olla yhteisenä asiana, asiakkaan mahdollisimman suuri hyvinvointi. Pystyttäessä avoimeen keskusteluun, ei jää epäselvyyksiä vaan voidaan päästä yhteisiin johtopäätöksiin. Kun asiat ja päätökset ovat perusteltuja, oikeudenmukaisia, on kielteinenkin päätös helpompi hyväksyä, vaikka myönteistä päätöstä odotettaisiin.

Nykyään tästä ollaan kaukana. Toisinaan näyttää myös siltä, että viranomaispäätöksiä tekevät työntekijät että asiakkaat ovat saman kasvottomuuden puristuksissa, ainakin jossian mielessä. Säästötavoitteet ovat niin suuria, että tehdään hölmölästä kotoisin olevia päätöksiä, joka kostautuu esim. laitoshoitona.

Tämä saattaa johtaa melkoiseen syöksykierteeseen. Ja paluu on vaikeata.  Menetykset voivat olla liian suuria.

Tuula

kirjoittamisesta, nettiauttamisesta ja valokuvauksesta

Tiistai 27.2.2007 klo 0.59 - Tuula Paasivirta

KIRJOITTAMISESTA JA VALOKUVAUKSESTA

Eilen maanantaina postiluukusta kolahti uunituore Kajastus -lehti. Se on kulttuurin- ja näkövammaisasioiden aikakauslehti. Tämän vuoden ensimmäisessä numerossa on paljon näkövammaisten itsensä kirjoittamia juttuja kulttuurin eri sektoreilta.

Juhlallista oli nähdä oma, itse kirjoittama, aukeaman artikkeli "Valokuvausta oppimassa" kyseissä lehdessä.  Aihe oli vaikea. Kirjoitin ensimmäisestä valokuvauskurssista, jossa oli myös näkövammaisia osallistujia. 

Istuin jutun kimpussa useita iltoja, sillä pelkkä valokuvauksen tekninen hallinta vaatii jo paljon paneutumista ja tarkkuutta. Tulee tunne, että on ylittänyt itsensä, kun on saanut tuon jutun kirjoitettua ja se on vieläpä julkaistu.

 Nimittäin, kyllähän tätä blogia ja kolumneja vielä kirjoittaa, mutta tekniseltä erikoisalalta kirjoittaminen on eri juttu, se on jo iso haaste.

Valokuvaan mielelläni. Se on kiinnostavaa. Digikuvaus vaatii uusien tekniikoiden opiskelua ja hallintaa. Tuntuu, että kaiken maailman megapikselit ja valkotasapainot ovat vaikeita, mutta kiehtovia asioita. Sinänsä on tärkeätä, että voi pysyä vielä keski-ikäisenä uudessa tekniikassa mukana.

Tekniikkahan on päivän sana; on digikameraa, digipoxia, uusia tietokonesovelluksia pilvin pimein.  Ensi kuussa opiskelen nettiauttamisen tekniikkaa, sillä myös mielenterveysalan ammattilaiset siirtyvät ja ovat siirtyneet jo monella tavalla nettiin, koska asiakkaatkin liikkuvat täällä. Kuitenkin inhimmillyys tulisi säilyttää niin valokuvauksessa kuin nettiauttamisessakin.

Tuula Paasivirta 

Hyvää laskiaista, paastonaikaa

Keskiviikko 21.2.2007 klo 18.55 - Tuula Paasivirta

LASKIAINEN

Eilen vietettiin laskiaista pakkasen piinatessa suomalaisia.

Laskiaissunnuntai, laskiaistiistai on paitsi iloista mäenlaskua, myös paastoon laskeutumista. Tämä taas liittyy kirkollisesti pääsiäiseen.

Me luterilaiset emme paastoa kovin sananmukaisesti, kuitenkin jotkut jättää kahvin tai makeiset pois paaston aikana, joku toinen taas jonkin tavan, josta toivoisi muutoinkin  pääsevänsä eroon.

Olemme kirkollisessa elämässä matkalla kohti Kristuksen kärsimystä, pitkäperjantaita, mutta myös iloista pääsiäisaamua, jolloin Kristus nousi haudasta. Meidän syntimme on sovitettu ristillä. Se on syvällinen ja hieno asia, uusi mahdollisuus meille. Sitä on vaikea älyllisesti ymmärtää, mutta se onkin uskon asia.

Hyvää paastonaikaa sinulle. 

Tuula Paasivirta

Elämää arjessa ja julkisuudessa

Lauantai 10.2.2007 klo 2.26 - Tuula Paasivirta

Elämää arjessa ja julkisuudessa

 Useimpien meidän elämä on silkkaa arkea. Ja niin on lopulta hyvä. Arjen keskeltä löytyy ne valopilkut, hienot hetket. Viivähdys hyvän kirjan äärellä, kynttilä palaa pöydällä. Jokin työ tuli valmiiksi, kaunis kukka ikkunalla, pihalla ja aurinko paistaa, lapsen hymy.

Jonkun tehtävänä on tuottaa meille taidetta, kulttuuria ja suurimmat tarat ovat sitten julkimoita. Mutta uskotaan tai älkää, harvan julkisuuden ihmisenkään elämä on pelkkää glamouria. Kyllä arki omalla tavallaan koskee heitä myös. 

  Hampaat on pestävä, lapsille annettava ruokaa, pyykin pesun voi ehkä ostaa, jos on hyvät tulot. Taiteilijalla tosin on harvoin hyvät tulot.

Julkisuutta koskee myös ikävät lainalaisuudet; nimittäin tekemisiäsi tarkkaillaan suurennuslasilla. Jonain päivänä löydät itsesi ehkä lööpeistä ja se ei läheskään aina ole kovin riemullista. 

Tai on tietysti ihmisiä, joilla on pyrkyä julkisuuteen mitä erilaisemmista syistä. Toisaalta katsottaessa esim. netistä iltapäivälehtien kestojulkkiksia, tulee monia heistä sääli (esim. Matti Nykänen, "pääministerin morsian", monet USAn näyttelijät, laulajat). Osalle näistä ihmisitä elämä on julkisuuden takana kovaa, alkoholia huumeita. Onko se onnellista?

 Jatkuu jatkosivulla

Lue lisää »

Hautarauha pitäisi olla julkisuuden henkilöilläkin

Perjantai 9.2.2007 klo 1.27 - Tuula Paasivirta

Hautarauhasta ja hiljaisuudessa hautaamisesta!

Viime viikolla monien rakastama Kirka saavutti määränsä pään ja hänen siunattiin haudan lepoon. Isä Mitro toimitti hautaan siunauksen.

Ihmettelen kovasti joidenkin lehtien kulttuuria, ilmapiiriä, ihmisen kunnioittamattomuutta. Sillä toinen iltapäivälehti julkaisi Paulan eli Kirkan vaimon muistokirjoituskortin, jäähyväistervehdyksen sivuillaan, heti kun se oli mahdollista. Ja molemmat julkaisivat kuvia hautajaista ja hautajaisvieraista, vaikka piti olla yksityiset, hiljaisuudessa tapahtuva tilaisuus..

Kuitenkin on olemassa hautarauha, jota nyt ei tarpeeksi ymmärretty? Se on tärkeä asia. Minusta se on anteeksiantamatonta. Olen huolissani myös Isä Mitron tavasta "vuotaa" iltapäivä lehdille Kirkan vaimon kommentteja. Papilla on vaitiolovelvollisuuas, nyt se ei toteutunut.  

Julkisuudenhenkilöilläkin on oikeus yksityisyyden suojaan. Vaikka olisi kysymys suosikki laulajasta.  

Ehjä lapsen mieli

Maanantai 5.2.2007 klo 23.05 - Tuula Paasivirta

5.2.2007 Yhteisvastuu keräys alkoi sunnuntaina

Rakkaat lukijat!  Nyt syön sanani ja laitan tänne ennen hautarauha kirjoitusta asiaa yhteisvastuukeräyksestä, koska se on todella tärkeä juttu.  

  Menneenä sunnuntaina avautui tämän vuoden kirkon Yhteisvastuukeräys.
Yhteisvastuukeräyksellä 2007 turvataan ehjä lapsen mieli.

Monilla psyykkisesti sairastuvilla on perheensä ja hyvä niin, mutta lapsi saattaa tarvita perheen ulkopuolisten aikuisten tukea, jäsentääkseen omalle ikäkaudelleen sopivina annoksina perheen uuden tilanteen. Jomman kumman vanhemman sairastuessa perheen tilanne ja tasapaino muuttuu.

 Lapsi tarvitsee tietoa itselleen sopivin annoksin ja tietoa siitä ennen kaikkea, että ei ole hänen syynsä, jos isä tai äiti sairastuu.

Yhteisvastuukeräys 2007 auttaa suomalaisia ja perulaisia lapsia, joiden vanhemmilla on mielenterveyden ongelmia. Keräyksellä autetaan perheitä katkaisemaan ongelmien periytymisen kierre. Keräys käynnistyi sunnuntaina 4.2.2007.

Aihe on hyvin tärkeä, voit olla auttamassa perulaisia lapsia tai suomalaisia lapsia, joiden vanhemmat ovat sairastuneer psyykkisesti. Suomessa näille lapsille rakennetaan nettiin auttamisväylä Mielenterveyden keskusliiton kautta ja Perussa rakennetaan heille sopivia järjestelmiä.

alla olevan linkin kautta saat lisää tietoa ja saat osallistumisvinkkejä. 

 http://www.yhteisvastuu.fi/

Suosittelen osallistumaan yhteisvastuullisesti. Sinua tarvitaan näissä talkoissa.

Tuula