Tasa-arvon päivänä

Keskiviikko 19.3.2008 klo 11.24 - Tuula Paasivirta

Tänään vietetään Minna Canthin juhlapäivää ja tasa-arvon päivää. Canth on saanut oman juhlapäivänsä. On liseistä sanoa, että maailman on muuttunut paljon sitten Minnan aikojen, mutta sanon kuitenkin, sillä tottahan se on. Enää naisen ei tarvitse pyytää vapautusta sukupuolestaan opiskellakseen, monet ammatit ovat auenneet naiselle, nainen voi hallinnoida pankkitiliään ihan itse, tehdä sopimuksia, päättää parisuhteestaan jne.

Silti edelleen tasa-arvo on muuan keskustelun aiheista, joka pysyy pinnalla, aina vaan. Miehen ja naisen euro ei ole sama edelleenkään, mies valtaa johtopaikat firmoissa,avoinna on ajoittain kysymys, kuka hoitaa lapset... Näitä kysymyksiä on lopputtomasti.

Olisi kysyttävä, paitsi miehen ja naisen tasa-arvoa, myös eri ihmisryhmien välistä tasa-arvoa. Olisi kysyttävä tärkeä kysymys, tasa-arvo suhteessa mihin ja keihin nähden? Olisi muistettava sukupuolten erilaisuus ja hyväksyttävä se määrättyyn rajaan saakka. Samoin tulisi muistaa, että kaksi naista ovat keskenään erilaisia, samoin 2 miestä. Tasa-arvo ei voi eikä saa olla synonyymi tasapäistämiselle. Täytyy myöntää, etten pane pahakseni miehen avatessa minulle oven jne.

Viime sunnuntain Hesari kirjoitti ansiokkaasti Vircinia Websteristä, CP -vammaisesta keski-ikäisestä naisesta, josta tuli ruotsalaisen sairaalaan ja koko Ruotsin  ensimmäinen ensihoitoon ja päivystystoimintaan erikoistunut erikoislääkäri. Tämä suurestä vastustuksesta huolimatta. Onneksi olkoon hänelle, tälle lahjakkaalle naiselle.

On hyvä kysyä, miksi vastuttettiin? Yllättävää oli, että hän ei tuntunut löytävän tukijoita Ruotsissa. Muualta kyllä.  En ole ikinä kokenut noin suurta vastustusta, kuin Vircinia, opiskellessani eri oppilaitoksissa. Toki minullakin on kokemusta syrjinnästä pienessä mittakaavassa. Sitä ei voi kieltää, siis opiskeluaikana olen joissakin tilanteissa havainnut syrjintää. Se ei ole ihme, koska olen vuosien varrella paljon opiskellut. Olen myös vammaiselle poikkeuksellisessa ammatissa. En täysin ensimmäinen, mutta ensimmäinen näkövammainen nainen tässä ammatissa. Juuri tällä hetkellä teen kylläkin vähintään kolmea erilaista työtä. Olen siis akateeminen sekatyönainen. 

Olen opiskellut psykiatriaa kymmenisen vuotta sitten, joten minullakin on siivun verran kokemusta lääkiksessä opiskelusta. Sinänsä jo teologi on siellä talossa vähän kummajainen. En päässyt enää humaanin Kalle A:n oppiin vaan minulla oli juutalainen professori, joka ei korkeita arvosanoja meille teologeille antanut. Lääketentistä kuten muistakin tenteistä pääsin kumminkin läpi ensi yrittämällä.

Vammaisten työllistymistä tulisi edistää. Moni meistä pystyy ainakin apuvälinein ja pienin muutoksin tekemään yllättävän hyvän  panoksen työelämässä. Yhtä lailla meissä, kuten muissakin ihmisissä on lajakkaita ja vähemmän lahjakkaita. Monet meistä ovat oppineet kompensoimaan vammaansa. Muuan tärkeä asia, jossa vammaisuus muuttuu vahvuudeksi. Vammainen ihminen joutuu suunnittelemaan ja organisoimaan elämäänsä paljon tarkemmin kuin monet vammattomat ihmiset. Tämä organisointi taito on suureksi eduksi työelämässä.

 

Tasa-arvon päivänä Kotisivuni täyttää kaksi vuotta

Keskiviikko 19.3.2008 klo 10.55 - Tuula Paasivirta

Tänään Kotisivuni täyttää tasan 2 vuotta. Kaksi vuotta sitten julkaisin pienen alun näille sivuille. Hyvä juhlia sivuja tasa-arvon päivänä.

Näitä sivuja on kiinnostavaa suunnitella ja toteuttaa. Aina oppii uutta. 

Viimeisen puolen vuoden aikana käyntimäärät ovat lisääntyneet täällä huomattavasti.  Koko aikana yksittäisi käyntejä on lähes 22 000 ja sivulatauksia paljonkin enemmän.

Pääsiäisrunoni kahden vuoden takaa  näyttää olevan edelleen näin pääsiäisen alla suosiossa ja samoin kirkolliset värit ja symbolit -sivusto, joka on vielä kesken.

Viime viikonloppuna niin Hesarissa kuin pitkin nettin blogistoja keskusteltiin blogien sisällöista ja merkityksestä. Minullahan tässä on yhdistelmä sekä kotisivut, että blogi. Se tuntuu hyvältä ratkaisulta, ainakin toistaiseksi. Voi toteuttaa monipuolisemmin juttu ja jaotella asioita.

MInusta blogit ovat mielenkiintoinen osa nettiä. Monen tasoisiahan näitä on, mutta sittenhän on valinnan varaa.  

 

 

 

 

 

 

Muuan kommentti, jonka olen Antanut Kotimaa -lehden blogi-alueella

Torstai 13.3.2008

Tämä on tullut puolivahingossa tänne, mutta olkoon nyt täällä. 

Timolle! Kiitos kommentistasi.Puhuit tai kirjoitit hyvin oivaltavasti. Siinä kai on se salaisuus, että tahtoessamme tunnustaa tyhjän ristin ihmeen todeksi, niin juuri se kätkee lopulta sekä naisen että miehen synnit, avuttomuuden ja kärsimyksen, ja sellaisenaan tuo mahdollisuuden iankaikkisuuteen. Meillä ihmisillä vain on niin kummallinen tapa osoitella toinen toistamme sormella ja luetella toinen toistemme syntejä. Kuitenkin meidän pitäisi katsoa, rikkaa, roskaa, hirssiä omassa silmässämme, ei niinkään toistemme silmässä. Tavatan puhua kunnian teologeista ja heille vastakkaisesti ristin teologeista. Vaikka en tiedä onko kunnian teologia enää 'muodissa'? Ylösnousemus on toki se olennaisin asia kristillisessä uskossa. Siitä puhun mielelläni. Jeesus ei jäänyt ristille eikä kuoleman rajan taakse, vaan Hän nousi ylös kuolleista ja on meitä tukemassa ja lohduttamassa juuri tänään. Piispa Huovinen piti erittäin mielenkiintoisen saarnan sunnuntaina Vanhan testamentin tekstistä. 1. Moos.3:14-15. Saarnan teema oli Naisen suku murskaa käärmeen pään. Aika erikoinen teksti, tuo viime sunnuntain VT:n teksti. Sain Huovisen saarnan tänään postissa, kuten muutkin pastorisnaiset tässä hiippakunnassa. Piispa halusi tervehtiä meitä naisia tuolla saarnalla ja piispa Samuel Lehtosen 20 vuotta sitten pappisvihkimyksessä pitämällä saarnalla. Lämmitti mieltäni tuo tervehdys. Saarna oli viisasta pohdintaa syntiinlankeemuksesta ja sen vaikutuksista ihmiseen sekä ihmisen ja Jumalan keskinäiseen suhteeseen. Jos saarna ei vielä ole luettavissa Tuomiokapitulin sivuilla, niin varmaan melko pian kuitenkin siellä. Kiitos toivotuksista. Onnekseni olen saanut lahjaksi kyvyn iloita kulloisistakin tehtävistä. Se on suuri lahja. Oli ikävä kuulla koirasi kuolemasta. Myös eläimet ovat tärkeitä perheenjäseniä ja heitä tulee ikävä, kun he kuolevat. Onhan perheestä olennainen jäsen poissa. Tuula

MIksi kommentoin NMKY:n avioliittokoulutukseen liittyvää uutista

Torstai 6.3.2008 klo 16.36 - Tuula Paasivirta

Vaikka olen vastannut ja perustellut jo suorassa palauteosioissa täällä sivuillani, sitä miksi olen ottanut kantaa NMKY:n parisuhdekoulutusuutiseen, niin laitan aiheesta vielä erillisen blogitekstin selvyyden vuoksi tähän perään.

 Koska olen tätä aihetta omalla nimelläni kommentoinut paitsi täällä henkilökohtaisten kotisivujeni blogissa, niin olen kommentoinut sitä samoin arkumentein Kotimaa lehden uutisen perässä olevassa keskusteluosioissa. 

ystävällisesti Tuula

 

Muutos tekstissä ja muuta kommentoitavaa

Torstai 6.3.2008 klo 14.23 - Tuula Paasivirta

Korjasin hieman naispappeus kirjoitukseni teologista osuutta, sen jatko-osassa.

NMKY on vetänyt nykyisen avioliittokoulutusmateriaalinsa pois nettisivuiltaan ja kirjamateriaaliaa ei enää jaeta.

Lue uutinen www.kotimaa.fi sivuilta. 

 

 

NMKYN AVIOLIITTOKOULUTUKSESTA NOUSSUT KOHU

Keskiviikko 5.3.2008 klo 18.27 - Tuula Paasivirta

Tällä viikolla on uutisoitu NMKY:N (Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys) yhdessä Tikkurilan seurakunnan kanssa järjestämästä parisuhdekoulutuksesta. Koska ko. koulutuksesta on valitettu ja tehty aloitteita on asia tutkittavana, ja sitä käsitellään paikallisessa seurakuntaneuvostossa tämän kuun lopulla. 

 Olen kirkollisen Kotimaa lehden (http://www.kotimaa.fi/kotimaa/) sivuilla olevaan uutiseen, joka käsitteli Naisasialiitto Unionin asiaan liittyvää uutista, perään kirjoittanut alla olevan lukija kannanoton. Julkaisen sen myös täällä kotiblogissani, koska asia on tärkeä. 

Kiitos Tikkurilan aloitteentekijälle Sari Roman-Lagerspetzin ja naisasialiitto Unionille aloitteista ja kannanotoista NMKY:n parisuhdekoulutukseen liittyen. 

Korostan, etten ole kyseistä koulutusmateriaalia nähnyt ja olen julkisen sanan sekä muutamien keskustelujen varassa. Olen huolestunut naista alistavasta asenteesta mainitussa koulutuksessa.

Nyky avioliitossa voi lähtökohtana olla vain ja ainostaan tasa-arvo ja toinen toisensa kunnioittaminen. Se mitä olen lukenut sieltä täältä tästä puheena olevasta asiasta, on huolestuttavaa.

Erityisen suurta huolta tunnen, jos koulutuksessa oikeasti kehotetaan naista kestämään väkivaltaa. Sille pitää sanoa piste ja olla nollatoleranssi. Toki meillä Suomessa on paljon henkistä, hengellistä ja fyysistä väkivaltaa ihmissuhteissa, mutta seurakunnan antama avioliittokoulutus ei voi eikä saa tukea perhe- ja parisuhdeväkivaltaa. Vaan tulee tukea kehitystä, joka johtaa sen vähenemiseen ja poistamiseen parisuhteissa ja suhteessa lapsiin.

Olen pappina ja kriisityöntekijänä syvästi huolissani tästä asiasta. Olen myös iloinen, että perheasian johtaja Martti Esko korostaa tasa-arvoa ja muita lakeja, joita meidän tulee noudattaa.

Sinänsä tiedän, että suuressa osassa seurakuntia ja kristillisiä järjestöjä tehdään hyvää ja arvokasta parisuhdetyötä.  Mutta ylilyöntejä ei tule sallia tälläkään sektorilla.
Tuula Paasivirta
pastori, kriisityöntekijä
 

Naispappeja 20 vuotta Suomessa

Keskiviikko 5.3.2008 klo 17.17 - Tuula Paasivirta

Huomenna torstaina tulee 20 vuotta, ensimmäisten naisten pappisvihkimyksestä täällä Suomessa. Silloin 20 vuotta sitten tämä juhla oli suuri kirkkohistoriallinen juhla.

Katselin äsken Yle Areenalta lyhyttä pätkää tästä tapahtumasta. On se ollut suuri juhla. Tasa-arvo pääsi toteutumaan kirkossamme vihdoinkin.  Ajattelen, heitä, jotka silloin vihittiin papeiksi. Heillä ei aina ollut helppoa. Monenlaisia uhkauksia tuli ja oli tuolloin. Toki uhkauksia saattaa tulla yhä edelleen, vaikka ei samassa mittakaavassa, onneksi. Naispastorin puhelinvastaajat täytettiin tuolloin monenlaisilla uhkauksilla. Ikävää postia tuli postiluukusta. Kaikkea tapahtunutta ei ilkeä edes kirjoittaa tätän blogiin.

Ihmettelen, kuitenkin, kuinka syvästi kristitityt ihmiset voivat olla, niin ilkeitä ja pahansuopia toinen toisilleen. Onneksi itse olen kokenut vain siedettävän lievää syrjintää naiseuteni ja pappeuteni vuoksi. Tai mikä nyt sitten on minkin asian mittapuussa lievää.

Sitä en muistanut, että ainakin Helsingin vihkimyksessä oli poliisejakin turvana, jotta tilaisuus saatiin toimitettua. Kuitenkin, onneksi aika oli kypsä naisen papiksi vihkimiselle ja se totetui tuolloin 20 vuotta sitten.

Piispa Eero Huovinen sanoi tänään keskiviikkona aamukahvilla:
"Olen kiitollinen ammattitaitoisista, sitoutuneista naisista, jotka ovat ottaneet kutsumuksensa vakavasti."  Helsingin hiippakunnassa on 20 vuoden aikana vihitty 414 henkilöä pappisvirkaan. 

Emeritus arkkipiispa J.Vikström puhui siitä, kuinka  nainen ja mies yhdessä ovat Jumalan kuva. Vikström jatkaa pohdintaansa ja sanoo, että naiset ovat kirkon voimavara jo olemassaolollaan. Sillä, että nainen ja mies ovat yhdessä alttarilla, on perustansa luomiskertomuksessa ja siten kristillisessä ihmiskäsityksessä.
Kirkon tiedotuskeskuksen mukaan Vikström painotti vielä.
"Yhdessä mies ja nainen ovat Jumalan kuva", painotti Vikström.

 katso jatkosivu

Lue lisää »

Tekijänoikeusasioista

Maanantai 3.3.2008 - Tuula Paasivirta

Olen tänään selvittänyt tekijänoikeuslakia ja tekijänoikeusasioita eri reittejä. Kiinnostava ja tärkeä, mutta samalla vaikea ja monimutkainen asia.

Asia kiinnostaa minua, koska olen kirjoittava ja kuvaava ihminen. Olen myös törmännyt tilanteeseen, jossa eräs henkilö on siirtänyt omaan blogiinsa sellaista tekstiä, jonka minä olen julkaissut Kotimaa -lehden lukijablogistipalstalla. Hän sanoo, että Tuula Paasivirta kirjoittaa hänen blogipalstallaan, vaikka en ole koskaan antanut hänelle lupaa julkaista tekstiäni hänen blogissaan. No onneksi oli edes nimi mainittu, että teksti on minun eikä hänen. Tämä tekstini käyttö omin luvin selvisi, kun googletin omalla nimelläni, täällä netissä

Olen tänään soitellut tekijänoikeusjärjestöihin, kysellen yleisiä asioita ja henkilökohtaisia asioitani. Eri järjestöihin liittytään eri periaatteilla ja toimintatavat ovat erilaisia. Toisissa annetaan välitysoikeudetkin ko. järjestölle. 

No tekijänoikeuder kuuluvat minulle kaikkeen mitä tuotan ja teen, kuulun järjestöön tai en. Hyvä niin. Tämä usein unohtuu, kun täällä metissä liikutaan ja eletään. Eräs kollega käyttää paljon runoja kotisivuillaan.  Se on hiuksen hienoa, missä menee sitaattioikeuden raja. Siitaattaioikeus on olemassa, jos sitä, asianyhteydessä tarvitaan, mutta kokonaista runoa ei saisi lainata, ilman kirjailijan lupaa.

Sain paljon ensikäden tietoa ja ja vinkkejä. Samalla totesin, että järjestöjä on paljon ja momma on kallista. Sabastossa vahditaan tätä nettiäkin sen verran, kun kyetään.

Lain lukeminen ja uudistusten seuraaminen ovat tärkeitä, jotta pysyy ajantasalla.