Kesän kynnyksellä elämä puhkeaa uudeksi

Tiistai 1.5.2007 klo 16.46 - Tuula Paasivirta

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kuitenkin on melko kylmä. Luonto alkaa viheriöidä. Elämä voittaa lyhyen talven jälkeen.  Ilo voittaa mieleeni, kun aurinko hymyilee minulle ja vihdoin on vapaapäivä. Vapaa siitä huolimatta, että työpöydällä on pitkä lista tekemättömiä töitä. Kysymys on mielen vapaudesta ja ettei tarvitse lähteä minnekään.

Iloitsen keväästä, taimista, jotka kasvattavat vartta keittiössäni. Vihdoin tein unelmista totta, nimittäin yritän kasvattaa vihdoinkin rasseja kesäksi parvekkeelle. Niitä oli meillä maalla, kun olin lapsi,  aina keittiön portaiden äärellä kasvamassa. Vieläkin ne ovat minulle  kukista kauneimpia, sireenien ja juhannusruusujen rinnalla.

Tuleva kesä on työntäyteinen seurakuntapappina, silti odotan sitä ja toivon siltä lämpöä ja valoa.  Ja että pääsen piirtämään parvekkeelle ja nauttimaan kauniista parvekkeestani, luonnosta, metsistä ja merestä.

Nainen pappina

Torstai 19.4.2007 klo 9.02 - Tuula Paasivirta

Naisesta pappina 

Minulle pappeudessa olennaista ei ole valta. En ole vallanhaluinen, vaikka olen nainen ja pappi. Kysymys on kutsumuksesta. Aika paksu väite tämä johtajahaluisuus ja etenkin vallanhalu, mikä joillakin on vastuksen syynä. Ei päde ainakaan minuun. Ehkä johon kuhun muuhun henkilöön, mutta miksei nainen voisi johtaa siinä, kun mieskin? Se on taitokysymys, ei sukupuolikysymys.

Minulle papin työ on syvästi kutsumustyötä ja palvelutehtävä. Nyt saan saattaa seurakuntalaistani vauvasta vaariin ja mammaan vaikkapa haudanlepoon. Minulla saattaa olla pitkä ja syvä kontakti perheeseen ja olisi hassua sanoa, etten saa vihkiä, hautaan siunata, vaan heidän pitäisi pyytää itselleen vieras pastori, jonka persoona ei ehkä edes miellytä, joka ei ole sielunhoidollinen. Toki suuri osa miespapeistakin taitaa sielunhoidon jalon taidon.

Uskon syvästi Jumalan johdatukseen ja kun minut on monen mutkan kautta johdatettu papiksi, uskon sen olevan oikea paikka minulle palvella seurakunnassa, sairaalassa jne.

Eikö ole olennaista, että uskoa pidetään esillä, ei se puhuuko ja opettaako mies vai nainen? Eikö olennaista ole kirkon sanoma? Miksi kirkko on syntynyt ja olemassa? Kirkon perustehtävä on pitää esillä pääsiäistapahtumaa, Kristuksen ylösnousemusta, syntien sovitusta .
Sen tehtävä ei ole taistella miehen ja naisen vallasta tai muusta vastaavasta. Kirkon tulee olla heikkojen puolella, muistaa Jeesuksen vuorisaarnan opetukset. Papin tulee olla paitsi asiantuntija teologiassa, lähimmäinen, välittäjä.

Tuula 

Ihmisen sielu, oikeus elämään

Torstai 19.4.2007 klo 1.23 - Tuula Paasivirta

Elämä, ihmisen  oikeus elämään,ihminen, sielullinen olento persoonaltaan ihminen

Viime aikoina Helsingin Sanomissa on ollut pari kirjoitusta ihmisen sielusta ja vakavasti sairaalaan oikeudesta elämään.

 Pyhässä kirjassa sanotaan, että ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho tai tuuli, kun tuuli puhaltaa, ihmistä ei ole enää täällä maan pinnalla. Ruoho kukoistaa hetken, sitten se lakastuu ja kuolee.

Ihmisen elinpäivät ovat määrätyt. Ihminen on rodultaan nisäkäs, eläin, mutta samalla ainutlaatuinen olento, jolla on fyysinen olemus, henkinen puoli ja vieläpä sanotaan ihmisen olevan sielullinen ja persoonallinen olento.

Dementiassa ihmisen persoonallisuus saattaa kadota sairauden loppuvaiheessa. Tämä on omaisille varsin raskasta. Jotenkin uskon, että sielu ihmisellä säilyy kuoleman porteille saakka ja siten jokainen ihminen, vakavasti sairaskin on oikeutettu elämään. Ihmisellä ei ole oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä. 

 Uskon vakaasti, että sielu erkanee ihmisestä vasta kuoleman yhteydessä.  Ihmistä riisutaan monin, kun hänestä tulee vanha ja sairas. Kuitenkin ihminen sellaisenaan on arvokas ja rakastettava.

Kevätaurinkoinen

Tiistai 3.4.2007 - Tuula Paasivirta

Kevätaurinkoinen

 Pilkisti pikkarainen aurinko,

nyt mä tahdon iloa tuottaa.

Vaan kuljet vielä alhaalla,

häikäisten silmäni arat. 

Silti tahdon ilonvaloa

jakaa tupaan jokaiseen.

 Kulman takaa aamulla

aikaisin pilkistätkin herätellen

uuteen aamuun.

Keskipäivästä muistuttaa

tahdon maan kansaa, sillä

elämä muuttuu, kuin minun

nousuni ja laskuni päivästä toiseen.

Keskipäivästä tahdomme 

iloita me maan asukkaat,

jos tilaa meille annetaan.

Eikä syysrouta meitä pois

kuljeta. 

Niin minä vasta kevään ilo,

tänään olla tahdon, vaikka

matalla pilkistän. Toimin siis päin

vastoin, kuin ihmisen mieli

masentuva.

Ikävää, että valoni mun ihmisen

mielen näyttää niin synkkänä,

vaikka on kasvun aika,

vanha pannaan pois, eikö niin?

Ikävä, että valoni mun, talven

roskaamisen näyttää. 

Siivota ihmisen täytyy maansa

ja mielensä, vastuu on itsestä ja muista.

Kevätillassa valoa tuottaa tahdon,

kuin iloa surun keskelle.

Minun valoni alla kevätvauvat syntyvät.

Muistatko, he saivat alkunsa yöttömänä

yönä Aavasaksalla? 

kestohanki = hankikanto, vai onko?

Keskiviikko 28.3.2007 - Tuula Paasivirta

Kestohanki =hankikanto, vai onko?

Viime viikon Ylen Sanakirja -ohjelmassa käsiteltiin kestohanki sanaa. Sellaista sanaa ei löydy Suomen kielen perussanakirjasta. Toki ymmärsin, mitä sillä tarkoitetaan.  Jäin vain ihmettelemään, miksi ohjelmaan oli otettu tuo muoto kyseisestä sanasta.

Itselleni tutumpi muoto on hankikanto. Se löytyy myös sanakirjasta. Samoin sieltä löytyy sana hankiainen. Lapsena oli hauska kelkotella pitkin peltoja ja joen rantoja sinisellä puukelkalla tai kävellä, kun lumi jalkojen alla kesti ehjänä ja aurinko paistoi.

Onkohan se niin, että lapsuudesta on niin kauan, että  kaikki kaunis muistuu sieltä mieleen, eikä niinkään ikävät asiat. Näistä mukavista asioista eräs tärkeä on lumi. Ja sitähän riitti vielä näin maaliskuussa. Teimme kotipihalla ja koulussa ihania lumilinnoja ja lumikäytäviä.

 Toki lumiukkojakin tehtiin ja porkkanasta nenä ja hiilestä niille sitten nappisilmät valmistettiin, kuten asiaan kuuluu. Suojasäällä lumisotasilla oltiin mekin, niin kuin lapset kautta aikojen.

Kuitenkin tuo ensin mainittu hankikanto oli jotain aivan riemullista ja erityistä. Silloin oikaistiin kouluunkin naapurin pellon poikki.

Surusilmä -runon synty

Maanantai 5.3.2007 klo 9.57 - Tuula Paasivirta

Surusilmä -runon synty

Kuolema on aina arvaamaton, yllättävä, lopullinen, silloinkin kun sitä osataan odottaa ja toivoa. Äkillinen, "salama kirkkaalta taivaalta" -kuolema on usein todella järkyttävä, elämän perusturvaa muuttava, niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin.

Surusilmä

Sunnuntai 4.3.2007 klo 22.39 - Tuula Paasivirta

SURUSILMÄ

Istuit hautakivellä,

katsoit kaukaisuuteen.

Missä rakkaani?

Pilvien tuolla puolen?

Hän kaipasi ylös,

korkeuteen.

Kerroit rakkaastasi.

Kuuntelin tyynenä,

tarinaasi elämän

raitamatolla.

Rakkaasi lähti

juhannusyönä 

pilvein tuolle puolen.

Sinä ja minä,

hänen haudallaan.

Pohdimme elämää,

rakkautta.

Maton raidat punaiset ja

harmaat vuorottelivat,

kunnes musta raita

suli kuolemaan.

Hänen mattonsa valmis.

Sinun mattosi musta raita

harmaan keltaiseksi muuttuu.

Suru asuu silmissäsi.

Sinä olet surusilmä.

Rakkaasi ui ulapalle.

Rakkaasi ui pilvien

tuolle puolen.

Sieltä hän vilkuttaa,

mun hyvä nyt on.

Älkää surko mua.

Ahdistus loppui.

Sinun silmiisi muutti suru,

hautakivellä istut,

nyyhkien tarinaasi kerrot.

Piti olla häät, vaan nyt

hautajaiset tulivat

rakkaallesi. 

Tuula

Elämää arjessa ja julkisuudessa

Lauantai 10.2.2007 klo 2.26 - Tuula Paasivirta

Elämää arjessa ja julkisuudessa

 Useimpien meidän elämä on silkkaa arkea. Ja niin on lopulta hyvä. Arjen keskeltä löytyy ne valopilkut, hienot hetket. Viivähdys hyvän kirjan äärellä, kynttilä palaa pöydällä. Jokin työ tuli valmiiksi, kaunis kukka ikkunalla, pihalla ja aurinko paistaa, lapsen hymy.

Jonkun tehtävänä on tuottaa meille taidetta, kulttuuria ja suurimmat tarat ovat sitten julkimoita. Mutta uskotaan tai älkää, harvan julkisuuden ihmisenkään elämä on pelkkää glamouria. Kyllä arki omalla tavallaan koskee heitä myös. 

  Hampaat on pestävä, lapsille annettava ruokaa, pyykin pesun voi ehkä ostaa, jos on hyvät tulot. Taiteilijalla tosin on harvoin hyvät tulot.

Julkisuutta koskee myös ikävät lainalaisuudet; nimittäin tekemisiäsi tarkkaillaan suurennuslasilla. Jonain päivänä löydät itsesi ehkä lööpeistä ja se ei läheskään aina ole kovin riemullista. 

Tai on tietysti ihmisiä, joilla on pyrkyä julkisuuteen mitä erilaisemmista syistä. Toisaalta katsottaessa esim. netistä iltapäivälehtien kestojulkkiksia, tulee monia heistä sääli (esim. Matti Nykänen, "pääministerin morsian", monet USAn näyttelijät, laulajat). Osalle näistä ihmisitä elämä on julkisuuden takana kovaa, alkoholia huumeita. Onko se onnellista?

 Jatkuu jatkosivulla

Lue lisää »

Hyvää uutta vuotta - pohdintaa vuoden vaihteessa

Sunnuntai 31.12.2006 klo 2.17 - Tuula

Hyvää uutta vuotta!

Yksi vuosi on taas kääntynyt kohti loppuaan. Toivottavasti tuleva vuosi tuo jotain hyvää ja rauhaisaa tullessaan.

Ainakin pahaa tekee katsella Saddamin teloituskuvia.  Ottamatta kantaa itse teloitukseen, niin en tiedä pitäisikö netissä näyttää moisia kuvia.  En hyväksy kuolemantuomioita sinänsä. Enkä usko, että tästäkään hyvää seuraa.  Aina maailmasta löytyy uusia Sadam Husseneita, jotka ottavat vallan.

Jo vanhan testamentin ajoilta saakka on, etenkin lähi-idässä, sodittu yhtenään.  Olisi ihanaa, kun joskus uusi vuosi pääsisi alkamaan, siten ettei maailmassa  olisi käynnissä yhtään sotaa.

Lienee toiveajattelua.  Ihminen on jotenkin itsekäs olento. Se lienee meissä kaikissa jonkinlainen osa meitä. Valitettavaa, mutta totta.

Paukuttelijat ovat paukutelleet jo puoli viikkoa. Ensi yönä taitaa olla todellinen paukutteluyö. Koirat ja kissat pelkää, niin kuin aina.

Toivon ja rukoilen, ettei kukaan menettäisi näköään näissä kekkereissä, mutta se lienee liian hurskas toive. Joka uusi vuosi, joku pääsee näkövammaisten kirjoihin. Ikävä kyllä.  Eihän sitä kukaan toivo.

Uuden vuoden lupauksia en tee, koska  en kuitenkaan pidä niitä.

 KAIKESTA HUOLIMATTA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2007

Tuula Paasivirta

Melkein ahdistuneena, vaikka hitusen ymmärränkin

Keskiviikko 20.12.2006 klo 10.16 - Tuula Paasivirta

Netistä luettua: Kolmen lapsen äiti ei luovu väkivaltaisesta suhteesta.

Iltapäivälehden lööppi  tuo esille jälleen väkivallan kasvot monella tavalla. Kolmen lapsen äiti ei luovu väkivaltaisesta suhteesta lasten takia. Vaikka juuri heidän vuokseen hänen tulisi luopua suhteesta.

 Toki ymmärrän, senkin että pelko menettää lapset isälle erossa on kova, mutta pystyykö hän puolustamaan ja suojaamaan lapsia isän väkivallalta? Saako hän ja perhe muuta apua?  Pitäisikö lastensuojelun puuttua, jos kukaan ei kykene suojaamaan lapsia?

Mikä on totuus juuri tässä perheessä, mikä iltapäivälehtien myyntiä lisäävää lisäväriä? Ei niin etteikö väkivaltaa ole kyseisessä perheessä. Se voi olla pahempaakin, kun lehdesssä kerrotaan, valitettavasti. 

Ahdistus, alistuminen on syvä, jos odotetaan mielummin Paula B:n kohtaloa, jolloin oma arvokas ja tärkeä elämä on kadonnut. Tällöin lapset täysorpoja, käytännössä; äiti kuollut ja isä vankilassa.

 Kuka auttaa äitiä tässä ja nyt pohtimaan näitä asioita? Mistä hän saa lepoa ja voimia? Miten perhe selviää joulun yli?  Ilmoittaako kaikki vähänkin isommat tai pienemmät väkivallan teot poliisille, lääkärille?

Helppoja vastauksia ei ole. Sitä en luulekaan.  Mutta jotain pitäisi löytää.

Mitä on taustalla hänellä, joka pahoinpitelee entisen esimiehen? Mitä muuta kuin epäonnistunut työsuhde.

Tuula Paasivirta

Itsenäisyys

Torstai 7.12.2006 klo 4.52 - Tuula

Itsenäisyydestä

Itsenäisyyttä juhlittiin torstaina. Hieno juttu.  Vaikka kuulostaa kliseeltä, niin arvostan itsenäisyyttä syvästi. Isäni oli sotainvalidi. Hänen veljensä eli setäni kuoli sotasairaalassa 6.12.1942 sodassa saamiinsa vammoihin, sellaiisin, jotka tänään pystyttäisiin parantamaan.

Katson aina itsenäisyyspäivänä tuntemattoman sotilaan mikäli mahdollista TV:stä. Edvid Laineen tuntematon on se ainoa oikea.

Pukuloistoakin tuli katsottua, mutta minua kiinnostaa eniten haastattelut, joita toimittajat tekevät. Kaipasisn vähän Mannerheim ristin ritari Iisalon tai vastaavan haasttelua.

On iloa asua vapaassa maassa, siis siitä huolimatta, että kuulumme EU:n.  Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ja enemmän sitä arvostaa.

Se ei ole itsestään selvää. Se on kalliisti hankittu. Kuka meistä nykyihmisistä osaa edes kuvitella, mitä on rämpiä soilla, lumessa ja pakkasessa.

Me olemme saaneet pitää kauniin äidinkielemme. Kielen, joka ei ole maailman helpoimpia, mutta meille puhujilleen ja taitajilleen rakas kieli.

Tuula 

Välitilitystä sukupolvien ketjussa

Lauantai 30.9.2006 klo 13.20 - Tuula

Hei,

Tänään pitkästä aikaa on melkein vapaa-päivä. Se on suuri ylellisyys. Hieman huomista työpäivää on kuitenkin valmisteltava.

Sateinen syyspäivä antaa luvan lukea ja vain olla. Elämän keskipäivä tekee mietteliääksi. Mitä odotan elämältäni ja tulevaisuudeltani? Mikä on tekemisen ja kokemisen arvoista?  Ainakin ystävät ja sukulaiset ovat tärkeitä. Samoin työ ja siihen liittyvät ihmiset.

Sanotaan, että ikä parkitsee nahkaa. Näyttää pitävän paikkansa.  Tämä vapauttaa elämään tässä ja nyt. Elämän rajallisuuden ymmärtää entistä paremmin.

 Elämän myötä- ja vastamäet tuovat suhteellisuudentajua. Enää ei hätkähdä elämän ilmiöitä samalla tavoin kuin nuorempana. 

 Toivon, että voisimme kaikki elää sovussa keskenämme. Erityisesti toivon, että kunnioittaisimme lapsia ja nuoria. Heiltä olen paljon oppinut seuratessani ympäristöni ja lähipiirini lapsia.

Rippikoululaiset ovat opettaneet paljon nuoren ihmisen ajattelusta. Se on hienoa, sillä me eri sukupolvet tarvitsemme toisiamme.  

Jatkuu sivulla 2

Lue lisää »

Syyskuun kuulaus

Maanantai 11.9.2006 klo 10.32 - Tuula

Kuulas syyskuu

Kuulas syyskuu

-syntymäkuu -

uusi alku elämän.

Se niin riemukas,

uusi alku elämän.

Suunnitelma

syyskuun,

auringon puna

siirtyi luo omenan.

Uusi alku elämän.

Syyskuu

harrastukset kertautuu,

touhukas on

lapsi syyskuun.

Uusi alku elämän.

Tuula

Sammalhämärän reunalla

Maanantai 28.8.2006 klo 23.42 - Tuula

Sammalhämärän reunalla

Sammalhämärä hiipi hiljaa

luo elokuun.

Pimeä maitomaisuus pyrki

luo elokuun.

Kuutamolla tyttö kurottui,

tahtoi suudelman elokuulla.

Sammalhämärässä tyttö

turvan saa, sillä ei näe

vanhemmat pojan simasuuta.

Sammalpehmeä tuo turvan

myös Simo siilille.

Sammalpehmeä kolhut vie

luona elokuun.

Simo Siili hämärään maitoon

putosi, sillä ei ollut rajaa juoman,

ilman maitomaisuuden.

elon aika

Tiistai 1.8.2006 klo 15.47 - Tuula

Elon aika

Suomen kielen hauskuus on sanojen monimerkityksellisyydessä.

Tänään on alkanut elon aika, onhan elon aika, mutta mikä on sato tänä vuonna, kun taivaan Herra ei vettä suonut ole.

Elon aikaan liittyy myös monitoimimies Aarre Elon muistelmia: Elon aika. Kiinnostava kirja tuon moniottelijan elämän taipalleelta. 

Suosittelen kirjaa. Elon ajan päähenkilön tapasin kerran taksijonossa, niin, että tämä kansakunnan AArre etuili minua Helsingin Rautatieaseman taksijonossa eli pyyhälsi taksiin liikuntavammaisen henkilön ohi ja edesta taksin takapenkille. Sanoin herralle, että herra etuili.  Hän ei reagoinut mitenkään.

Aarre Elo osaa suomen kielenhauskuudet suveriinisti.

Muutenkin suosittelen elämänkertojen ja muistelmien lukemista.

Tuula

Liisukka

Lauantai 22.7.2006 klo 18.14 - Tuula

Liisukka

Liisukka kulki kohti suoraa tietä.

Mihin mahtoi olla matka?

Tiesikö tuo itsekään.

Elämä sittenkin armaamaton.

yllättäen astuu mutka matkaan,

risteys arvaamaton.

Juuri kun suoruus

pisti haukottelemaan,

niin tylsää oli elo.

Kappas nuori mies ja

toinenkin käveli vastaan,

pitäisikö valita?

Ihania tavallaan,

mutta holisti on Kaipo ja

liehettelijä taas on Kille.

Jatkuu jatkosivulla ...

Lue lisää »

Soneran palvelimella ongelmia

Maanantai 17.7.2006 klo 23.07 - Tuula Paasivirta

SONERALLA ONGELMIA OSAN IP -OSOITTEIDENSA KANSSA.

Hei,

Olen joutunut Soneran aiheuttamaan mottiin. Viime perjantaista saakka on ollut ongelmia päästä Soneran laajakaistaa tai muuta Soneran palvelinta tai yhteysreittiä käyttäen IP -osoitteisiin, jotka alkavat 213. Vikaa kuulemma korjataan ja minulle annettiin ohjeita kierto mahdollissuksista. Ja nyt olen täällä.

Tuula Paasivirta

Pohdintaa Martti Lingqvistin elämäkerran äärellä

Lauantai 8.7.2006 klo 22.25 - Tuula Paasivirta

Martti Lindqvistin elämäkerran äärellä

Kesä kuumalla siivoamista ja teologista pohdintaa. Olen lukenut tänään Heikki Tervosen kirjoittamaa kirjaa edesmenneestä eetikosta Martti Lindqvististä. Martti Lindqvist - matkalaukkueetikko - .

Viisas, älykäs mies, joka oli aikaansa edellä. Syvällinen ajattelija, ymmärtäjä heikkojen puolustaja, joka kohtasi matkansa pään runsas 2 vuotta sitten työmatkallan Tansaniassa.

Kirja haastaa pohtimaan omaa teologiaa, arvoja ja työtapoja. Toisaalta tunnen jotain hengenheimolaisuutta Marttia kohtaan, koska usko on minulle hyvin syvällinen ja merkityksellinen asia ja toisalta elän arkisesti jalat maassa, ymmärtäen ja pohtien elämää ja ihmisyyttä monesta näkökulmasta.

Ihminen on vastuussa monista asioista toisaalta Jumalalle, mutta myös toiselle ihmiselle ja toisesta ihmisestä. Hän ei voi paeta Jumalan selän taakse, eikä uskoon ja syvään hengellisyyteen.

Jatkuu

Lue lisää »

huhtikuun vilkaisu

Tiistai 25.4.2006 klo 23.41 - Tuula Paasivirta

HUHTIKUUN VILKAISU

valitettavasti kirjoitus katosi tallennusvaiheessa, ekä sitä ole enää muualla, kun bittiavaruudessa.

Jouluruno

Sunnuntai 19.3.2006 klo 16.56 - Tuula Paasivirta