Saarnan tekemisestä

Torstai 28.2.2008 klo 0.28 - Tuula Paasivirta

Taannoin kysyttiin Hesarin Kesustelupalstalla: Kirjoittavatko kaikki papit todellakin koko saarnansa paperille? Lukevat suunnilleen kaiken paperista?

 Vastailin siihen minäkin jotain ja ajattelin tuosta muokata siitä jutusta tänne pienen tekstin.

Se on niin, että toiset kirjoittavat saarnansa paperille toiset eivät. Itse kirjoitan saarnan A 5 kokoon isolla tekstillä. Iso koko osittain siksi, että olen näkövammainen (ensimmäinen näkövammainen naispastori EVL -kirkossa) Tämä nyt on tekniikkaa, mutta iso koko ja lyhyet kappaleet auttavat siinä, ettei saarna ole niin paperinmakuinen, kun tekstin silmäily käy nopeasti samalla, kun puhun. Olen saanut tavastani puhua melko paljon hyvää palautetta samoin kuin saarnojen sisällöistä. Saarna on oikeastaan saarna vasta pidettynä aidossa tilanteessa.

 Ainakin oma saarnani sisältää kolmenlaista asiaa, joista osa vaatii tekstin olemista paperilla, nimittain faktat Jeesuksen ajalta, raamatun lainaukset. Sovelluksen meidän arkeen voi puhua vapaasti niin halutessaan. Virtuoosipuhujat voivat puhua ilman paperia. Ja jo pidempään pappina olleet, mutta virkaiässä nuoret, ehkä tarvitsevat paperia tuekseen.

Hartaustilaisuukssa saatan puhua ilman paperia useinkin.

 Muu työmäärä, vaikuttaa siihen, kuinka saarnan valmistaa, paljonko on aikaa valmisteluun ja saarnan opetteluun. Oikeastaan koskaan ei ole niin paljon aikaa, kun meille yliopistolla opetettiin, että  saarnan valmistamiseen tulisi olla.  Seurakuntapastorin työmäärä on melkoinen, päivät ovat pitkiä. Saarnan valmistuksen vaikeus on juuri siinä, että seurakuntalaiset ovat kukin yksilöitä omine tarpeineen ja odotuksineen. Saarnan pitäisi antaa jokaiselle jotakin.

Saarnan valmistelussa on tärkeätä, että saarnan pohjana olevan tekstin lukee hyvissä ajoin. Lukee kommenttaareja ja pohtii, mitä evankeliumitekstissä todella sanotaan. Valmistellessä voi lukea eri raamatunkäännöksiä, alkutekstiä jne. Netistäkin nykyään on paljon apua.  Minulle tärkeätä on, että pysyn tekstissä paljon, vaikka muutakin puhun. Tällöin saarnan erityisyys säilyy.

 Joskus on hyvä lukea postilloja ja muuta kirjallisuutta. Opettajani, pastori Kai Vahtola sanoi aikanaan käytällisissä harjoituksissa, että pastorin tulee lukea jatkuvasti sekä tietokirjoja että kaunokirjallisuutta. Tämä siis raamatun lukemisen lisäksi.

Kun saarna on pidetty, mapitan saarnani vuosikerroittain ja kalenterivuosittain kansioon. Joidenkin pappien saarnoja löytyy postilloista, saarnakokoelmista toisten taas SKS:n arkistosta yms. Ei kai ole ohjeita niiden arkistoinnista olemassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saarna, saarnan valmistelu, saarnan kirjoittaminen

Tietokone -ohjelmia ja Ylen TVlupailtaa

Keskiviikko 27.2.2008 klo 0.04 - Tuula Paasivirta

Tänään (Tiistaina) olen ottanut töissä ja kotona mittaa jälleen kerran erilaisista tietokoneohjelmista. Yritän saada profolioita taiteestani aikaiseksi. Kyllä edistyikin hieman tämä hanke.

Toinen hanke on editointi, jossa yhdistän valokuvia ja tekstiä tauluiksi. Tietokone ja nettienglanti on ihan oma maailmansa, kuten monet meistä tiedämme. Pitäisi hallita usean eri alan sanastot ja uudet tekniikat. Kiehtovaakin tämä on. On ilo oppia uutta, kunhan kaikki eri ohjelmat pysyvät hallinnassa ja kun niitä ensin oppii käyttämään.

Ylen TV-lupailta TV 2:lla ei tuonut paljonkaan uutta. Ehkä olisi aika luopua Tv-luvista ja siirtyä muihin ratkaisuihin rahoituspohjassa.

 Television lähetystekniikat muuttuvat niin usein, ainakin tulevaisuudessa.

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yle, TV-luvat, tietokoneohjelmat, netti, kuvaohjelmat, profolio

Etsikkoaika uskontiellä

Sunnuntai 10.2.2008 klo 16.59 - Tuula Paasivirta

Jumala kutsuu ihmistä, etsikkoaika   
Laitampa täne taas yhden Kotimaa -blogini tekstin.

Kun kävin rippikoulua, vanha rovasti puhui meille nuorille etsikkoajoista. Ajoista, jolloin Jumala kutsuu ihmistä ristin tielle.

Toinen kommentti, joka rippikoulusta jäi mieleen on: Synti erottaa sydämen Jumalasta. Se on hyvä määritelmä edelleen.

Näitä, tuttuja ajatuksia jään miettimään. Asioita, joista itsekin pappina toisinaan puhun ihmisille. Oikeastaan, mietin Jumalan kutsua ja johdastusta ihmisen elämässä. Rukous on suuri mahdollisuus, kun ihminen tahtoo lähteä kulkemaan Jumalan osoittamaan suuntaan.

Samalla mietin Lutherin pohdintoja. Siis Luther vastasi Sidottu ratkaisuvalta kirjoitelmalla tai kirjallaan Erasmus Rotterdamilaisen Diatribi eli tutkielmaan vapaasta ratkaisuvallasta.Edellä mainitut teokset ovat Reformaatioajan vapaata ratkaisuvaltaa koskevassa keskustelussa keskeisimmät teokset.

Olen kyllä aina ajatellut ja ymmärtänyt, että usko on Jumalan lahja. On mysteerio, miksi kaikki ihmiset eivät kulje Jumalan tahdon tietä. Miksi Jumala ei ”pakota” ihmistä tähän, kun hän kuitenkin aikaan saa ja kutsuu uskon tielle. Tässä ymmärtääkseni tulee vastaan ihmisen oman tahdon käytön mahdollisuus, että Jumala ei pakota ihmistä kaidalle tielle, mutta kutsuu ihmistä tälle tielle. Puhutaan etsikkoajoista. Sanotaan, että kutakin meistä kutsutaan muutaman kerran elämän aikana.  Etsikkoajat ovat siis erityisiä aikoja, jolloin Jumala kutsuu ihmistä luokseen ja ristin tien seuraamiseen. Jumala kutsuu ihmistä Vapahtajan seuraan.

Tätä on hyvä pohtia näin paaston aikana. Miksi nykyihminen etääntyy Jumalasta? Miten voisimme puhua sellaista kieltä, jota tavallinen ihminen ymmärtää, mistä on kyse näissä uskontien asioissa?

Hyvää paaston aikaa !

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: etsikkoaika, usko, elämä, Luther, kutsu, Jumalan kutsu

Lapsuusmuistoja

Perjantai 25.1.2008 klo 3.32 - Tuula Paasivirta

Lapsuusmuistoja

Selasin loppuillasta Ylen elävää arkistoa ja löysin sieltä Mamstenin Lasten liikennelaulun. Tuli mieleen monet nostalgiset muistot ja viisas kansakoulunopettaja, joka antoi minulle erityisen tehtävän hankkia nuo sanat luokallemme, vaikka olisi varmaankin ne sanat muutoinkin saanut.

Vanhat laulut ovat osa hyviä koulumuistoja, kuten ihanat lasten kirjat, kertomuksetkin. Luin oma toimisesti paljonkin.  Hyvä niin.

Ilmeisesti sitä alkaa olla vanha, kun muistot ovat nostalgisia, maisemat kauniita, nimittäin silloin ennen. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elävä arkisto, Yle, lasten liikennelaulu

Keskeiset asiat papin ja maallikon elämässä?

Torstai 24.1.2008 klo 14.40 - Tuula Paasivirta

Tämä on julkaistu myös Kotimaa lehden lukijablogissani, mutta pidän asiaa tärkeänä ja laitan myös tänne, koska kaikki lukijat eivät välttämättä käy Kotimaa -lehden sivuilla. Tässä on osa samaa, kun edellisessä tekstissäni.

Keskeiset asiat kirkossa papin ja maallikon elämässä?

  
Tuula Paasivirta   
24.01.2008

Lukiessani lehtiä, tutkiessani nettiä tai seuratessani mediaa kirkon ja sen sanoman näkökulmasta, tulee tunne, että kirkon keskeiset asiat ovat suhde homo- ja lesbo -kysymyksiin ja naispappeuteen. Eikö herätyskellojen pitäisi soida, jos nämä kaksi kysymystä ovat kirkossa sen elämässä tärkeimmät kysymykset? Missä ovat kysymykset uskosta, kristittynä elämisestä, lähetyskäskystä?

Eikö meidän tulisi keskustella enemmän Kirkon keskeisestä olemuksesta, perustasta, uskontunnustuksesta? Missä kysytään, mitä Sinulle merkitsee pääsiäinen, Jeesus syntisen ystävänä ja syntien sovittajana?

Papin keskeinen tehtävä on kertoa armollisesta Vapahtajasta, joka antaa syntimme anteeksi, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja uskoo synnit anteeksi saaneensa, kun ne on hänelle anteeksi annetukseksi julistettu.

Tämä ei estä papilta järjen käyttöä. Jumala on järjen luonut ja sitä käytettäköön. Järjen käyttöön liittyy kyky toimia asiallisesti sielunhoitajana, raamatuntuntemus. Ei tarvitse olla fundamentalisti, vaan voi elää ihmisenä tässä ajassa, unohtamatta raamatun perustotuuksia. Silti on hyvä tuntea ajan antama tieto ihmisestä. On hyvä omata kyky kunnioittaa toista ihmistä Jumalan luomana ihmisenä.

Minulle raamatussa tärkeitä ovat Vanhassa testamentissa Degalogi, kymmenen käskyä, samoin Jesajan ennustukset Messiasta ja Jobin kirja kärsimyksestä ja se mitä juutalaisten historiasta kerrotaan.

Uudessa testamentissa taas Vuorisaarna, Jeesuksen elämä ja puheet ovat kskeisiä asioita. Kaiken kaikkiaan neljä evankeliumia ristiriitaisuuksineen ovat erittäin tärkeitä raamatussa. Sieltä se uskon perusolemus löytyy. Kristus kirkon Herrana. Joulu ja pääsiäinen ovat keskeiset asiat. Golgata on keskeinen paikka kristitylle ihmiselle. Mutta kaikkein keskeisntä on tyhjän haudan ihme. Niitä saa pohtia ja ihmetellä. Ei ole naivia uskoa raamattuun. Mutta uskominen ei merkitse lekalla päähän lyömistä, vaan perusasian esillä pitoa.

Papin keskeiset tehtävät ovat sakramenttien jakaminen, syntien anteeksi julisminen (Jumalan palvelijana ) sielunhoito sekä oman työnanatajan ja työtehtävän tuomat lukuisat tehtävät. Esimerkiksi seurakuntapastorin tehtävissä riittää työ poikineen ja ne on tehtävä hyvin.

Kirkon opissa Vähä Katekismus riittää hyvin pitkälle tavalliselle ihmiselle. Toki en kiellä maallikkoa lukemasta isoa katekismusta ja iloitsen, että meidän kirkossamme  maallikkokin voi lukea raamattua omalla kielellään.     Meidän pappien lienee syytä lukea enemmän opillisia kirjoja ja rukoilla niiden äärellä ja etsiä sitä, miten sanoman voi kirkastaa ja miten voi elää aidosti yhtä aikaa pappina ja ihmisenä, sydän taivaassa ja jalat maassa. Sekä muistaen, että samaan sydämeen mahtuu usko ja järki.

Mutta vain vähän on tarpeen, jotta sana ja sagramentit toteutuvat. Kun ilosanoma on kerrottu, synnit julistettu anteeksi ja ehtoollinen annettu ja vastaanotettu, ollaan jo pitkällä. Kun ihminen on osoittanut halunsa uskoa, pysyä tällä tiellä. Viime sunnuntain aiheena oli "Ansaitsematon armo". Armo tulee ihmiselle Jumalan tahdosta, ei ihmisen ansioista. Ihmisen tehtävä on vastaanottaa armo. Jumala ei pakota. Ihmisellä on vapaa tahto. Ihmisellä on lupa epäillä, kuten Tuomas epäili aikanaan. Siinä on jotain rehellistä. Se kertoo, että pohdinta on meneillään, asiat eivät ole yhden tekeviä.

Jos palaan papin ja kirkon tehtäviin vielä.Toki myös sielunhoito, keskustelu ovat tärkeitä ja keskeisiä asioita papin työssä. Niin pitää ollakin. Siinäkin pitää olla järki mukana, kuuntelemisen taito, suuret korvat, rukoileva mieli, toki myös ymmärrys ihmisestä, hänen erilaisista tarpeistaan, kyky ohjata eteenpäin, kun omat taidot ja tiedot eivät riitä.

Maallikolle tärkeitä ovat usko Kristukseen syntien sovittajana, ehtoollinen, seurakunta. Minulle sopii hyvin maallikko toimimaan papin rinnalla tietyissä tehtävissä. Se elävöittää seurakuntaa. Myös vammaiset ja sairaat voivat olla toteuttajia, ei vain kohteita.  Helsingin Tuomasmessussa usein eräs kehitysvammainen on iloisesti antamassa kirjoja tulijoille. Se on upeaa. Olen iloinen, että hänet on otettu mukaan. Kristuksen kuva on kaikissa ihmisissä. Tähän liittyy sekin, että maalikot eivät voi olla vain kohteita seurakunnassa, vaan täysivaltaisia jäseniä.

Uskon keskeisyydestä vielä. En usko, että Jeesus viimeisellä tuomiolla kysyy sinulta, toimiko Jumalan palvelijana nainen vai mies (= hän joka kertoi hyvän sanoman papin tai maallikon asemassa sinulle, vaan uskoitko todeksi sen,mitä sinulle julistettiin Kristuksesta ja Kristuksen nimeen? Ei sekään ole olennaista oletko hetero vai homo, vaan, mikä on suhteesi uskon peruskysymykseen.) 

Näin ollen kysynkin, miksi askartelemme epäolennaisuuksien kanssa jatkuvasti? Ne eivät ole pelastuskysymyksiä. Näin ainakin olen uskoni ymmärtänyt.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maallikko, lappi, usko, keskeiset asiat, kirkko, usko, elämä

Mikä on kirkossa ja sen sanomassa keskeistä?

Keskiviikko 23.1.2008 klo 17.10 - Tuula Paasivirta

Mikä on kirkossa ja sen sanomassa keskeistä?

Kun lukee lehtiä, tutkii mediaa kirkon ja sen sanoman näkökulmasta, tulee tunne, että kirkon keskeiset asiat ovat suhde homo- ja lesbo kysymyksiin ja naispappeuteen.

Missä on kysymykset kirkon keskeisestä opista ja opinkappaleista? Missä kysytään, mitä Sinulle merkitsee pääsiäinen, Jeesus syntisen ystävänä ja syntien sovittajana?

Papin keskeinen tehtävä on kertoa armollisesta Vapahtajasta, joka antaa syntimme anteeksi, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja uskoo synnit anteeksi saaneensa, kun ne on hänelle anteeksi annetukseksi julistettu.

Vanhassa testamentissa Degalogi, kymmenen käskyä ovat tärkeitä, samoin Jesajan ennustukset Messiasta ja Jobin kirja kärsimyksestä.

Uudessa testamentissa taas Vuorisaarna, Jeesuksen elämä ja puheet ovat kskeisiä asioita. Kaiken kaikkiaan neljä evankeliumia ristiriitaisuuksineen ovat erittäin tärkeitä.

Kirkon opissa Vähä Katekismus riittää hyvin pitkälle tavalliselle ihmiselle, papin lienee syytä lukea enemmän opillisia kirjoja.

Mutta vain vähän on tarpeen, jotta sana ja sagramentit toteutuvat. Kun ilosanoma on kerrottu, synnit julistettu anteeksi ja ehtoollinen annettu ja vastaanotettu, ollaan jo pitkällä.

Toki myös sielunhoito, keskustelu ovat tärkeitä ja keskeisiä asioita papin työssä.

Maallikolle tärkeitä ovat usko Kristukseen syntien sovittajana, ehtoollinen, seurakunta jne.

En usko, että Jeesus viimeisellä tuomiolla kysyy sinulta, toimiko Jumalan palvelijana nainen vai mies (= hän joka kertoi hyvän sanoman papin tai maallikon asemassa, vaan uskoitko todeksi sen,mitä sinulle julistettiin Kristuksesta ja Kristuksen nimeen?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirkko, sanoma, keskinen, olennainen, pelastus, armo, iankaikkisuus, usko

Loppiaistunnelmia

Sunnuntai 6.1.2008 klo 23.44 - Tuula Paasivirta

Loppiaistunnelmia

Tänään on lähes tulkoon jouluajan loppu, Itämaan tietäjiäkin on tänään muisteltu.   (Vanha joulu, kuten tavattiin sanoa).

Olin tänään myös Paavalin seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden juhlassa. Mikä mukavinta, paikalla oli myös perheenjäseniä. Enää ei voi puhua pikkujoulusta, mutta sitä vastavasta työpaikan juhlasta voi puhua. 

Tunnelma oli mukava, söimme hyvin ja kanttorimme Sanna-Maarit Hakkarainen perheineen musisoi upeasti.

Esimiehemme Jorma oli nähnyt paljon vaivaa, kun hän halusi sanoa, jokaiselle meistä jotain positiivista ja hän oli miettinyt kotikirjastonsa äärellä, mikä kirja tai levy sopisi hänen laajasta kirjastostaan meidän kunkin työ- tai elämäntilanteeseen.

Hän oli nähnyt paljon vaivaa. Se oli hienoa. Tosin omalla kohdallani oli hieman jännitystä, kun hän oli yllättäen ottanut lainauksen täältä blogistani tuohon tilanteeseen. En edes tiennyt hänen täällä käyneen. Sinänsä on hauskaa kuulla aina jossain tilanteessa, että on tätä luettu. Tosin eipä ole juolahtanut mieleen, että tätä siteerattas jossain. No blogihan on nimenomaan julkinen juttu.

Tänään olen pohtinut näkövammaisten kanssa virsien kuuluttamista jumalanpalveluksissa. Sitä toivotaan, mutta eihän se tahdo mennä läpi meidän pappien ja kanttorien maailmassa. Sokea tai heikkonäköinen ei näe virsitaululle.

Olen muutenkin lähiaikoina paneutumassa eri tavoin vammaisten huomioon ottamiseen jumalanpalveluksissa.

Toinen juttu mitä pohdin on näkövammaiset taiteen harrastajina. Siitä olen kirjoittamassa lehtijuttua.

Tuula

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Loppiainen, Itämaan tietäjät, juhla, työ, yllätyksiä, näkövammaisasiaa, suunnitelmia

Usko. toivo ja Rakkaus kampanja alkoi

Perjantai 16.11.2007 klo 23.00 - Tuula Paasivirta

Usko, toivo ja rakkaus -kampanja avattiin tänään.

http://uskotoivorakkaus.fi/

 

Tässä kampanja tunnus. Kampanja alkoi tänään. Kohderyhmä on nuoret aikuiset. Mutta Isä Jumala rakastaa meitä kaikkia. Toisaalta kampanjassa on aina oltava jokin ensijainen kohdeyleisö.

Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, toivo, rakkaus. kampanja, alku, Helsinki

Kristittynä elämisestä

Tiistai 6.11.2007 klo 16.58 - Tuula Paasivirta

Olen viime aikoina pohtinut, mitä on elää kristittynä länsimaisena ihmisenä ja teologina. Malleja on monia. Mikä niistä on oikea ja minulle sopiva? Mitä sitten, jos naapuri kokee ja ajattelee toisin?Onko siitä minulle haittaa tai hyötyä? Saako olla naivi, pitääkökö olla aina järkevä, perusteleva? Tai oikeammin haittaako se, jos kuulostaa välillä vähän naivilta? Miksi elämä vaikuttaa toisinaan Valintamyymälältä?

Elämme moniarvoisessa maailmassa. Mutta onko elämä sittenkään mikään Valintamyymälä? Eikö minun pitäisi ottaa kantaa maailmaan ja  sen luomiin  kysmyksiin? Eikö tekoni ja ajatteluni ole aina kannanotto? Valitessani jotain, jätän valitsematta toisen asian, teon tai tavaran. Jossain mielessä elämä muistuttaa valintamyymälää ulkoisesti ja joskus sisäisestikin. Mutta valinnan tehtyään, ei toivottavasti tarvitse soutaa edestakaisin. Vaikka en suosittele laput silmillä kulkemista, senkään jälkeen, kun valinta on tehty isojen ja pienten kysymysten kohdalla.

Olen kristitty, keski-ikäinen nainen. Elän suhteellisen vapaassa maassa. Maassa, jossa on uskonvapaus. Hyvä niin. Pohjimmiltani uskon, että ihminen, jolla on elämänkatsomos tai maailmankatsomus on onnellisempi, kuin hän jolla sitä ei ole. Se tuo elämään merkityksen ja tarkoituksen. Tässä ei kuitenkaan ole kyse hukkuvan tarttumisesta oljenkorteen. Ei ollenkaan, omasta vapaasta tahdostani, olen valinnut sen kutsumuksen, jonka koen oikeaksi. Kristityn elämässäkin on epäilyn ajat. Eiköhän melkein jokainen löydä itsensä epäilevän Tuomaan paikalta ajoittain. Uskon, että meille sallitaan sekin vaihe elämässämme, syystä tai toisesta.

Enkä jonkun mielestä on naivia ja lapsellista, uskoa Jumalaan. Tosiasiaksi jää, että melkein kaikilla ihmisillä ja kansakunnilla, heimoilla on jokin Jumala. Vain hyvin pieni osa ihmisistä on ateisteja. Osa uskoo luonnonjumaliin, osa Luoja -Jumalaan ja siihen, että kaiken takana on joku, joka on luonut maailman ja sen elämän. Tosiasiassa, kaiken takana täytyy olla vain yksi ainoa Jumala.

Vanhassa testamentissa puhutaan Jumalan kuvaksi luodusta ihmisestä. Tuo ihminen ei aina ole totellut Luojaansa, vaan jo varhaisessa vaiheessa harhautui omille teilleen. Jumala halusi takaisin rikkoutuneen yhteyden ja päätti antaa ihmiselle mahdollisuuden lähettämällä Sovittajan, oman poikansa. Eikö ole aika loogista, että rikkoutuneet välit tarvitsevat Sovittajan?

Tuo Sovittaja, Vapahtaja on Jumalan Poika Jeesus Kristus. Golgatalla tapahtui jotain suurta ja mahtavaa, ainutlaatuista. Uskossa on kysymys hyvin pelkistetysti tästä tapahtumasta ja sen seurauksista. Uskonko Jeesukseen Jumalan Poikana? Uskonko Häneen syntien sovittajana? Uskonko kuoleman jälkeiseen elämään?

Ei ollut oikeastaan tarkoitus tehdä, mitään käännytyskertomusta. Kristinuskossa on  pohjimmiltaan kyse siitä, että en tarvitse tikapuita taivaaseen, sillä yhteys taivaaseen on Jeesus, joka on, niin halutessamme pääsylippu taivaaseen. Hän sovittaa meidän syntimme ja on Puolustajamme.

Messussa eli ehtoollisjumalanpalveluksessa on  kohokohtana ehtoollinen ja kaikissa jumalanpalveluksissa on toinen hieno asia syntien tunnustaminen, mutta papin näkökulmasta on merkittävää saada olla Jumalan palvelijan asemassa ja välittää synninpäästö, julistaa synnit anteeksi.

Koen olevani etuoikeutettu saadessani elää kristittynä naisena, kutsumustyössäni pappina ja paimenena. Teologia on hieno, mutta vaikea alue. Siinä riittää tutkimista ja pohtimista. Käytännön työssä ei voi olla koskaan kaikille mieliksi. Tärkeintä on olla käytettävissä lähimmäisenä ja ihmisenä. Etsiä yhdessä oikeaa tietä kristittynä toisen ihmisen kanssa. Mitä muuta voimme tehdä?

Vähemmän tärkeäksi koen vänkäämisen siitä, mikä on oikeaa kristillisyyttä ja mikä ei. Kun pelkitetysti uskoo Kolmiyhteiseen Jumalaan, kuten edellä kirjoitin, se on olennaisinta. Se on siinä. On armoa, jos osaa elää oikein ja välittää oikeaa elämää ja elämäntapaa muille ihmisille Kaste- ja lähetyskäskyn mukaisesti.

Teologina saan olla pyhien kysymysten äärellä ja oppia kollegoilta ja myös seurakuntalaisilta uutta.

Näin tällä kertaa pohdin, ehkä vähän naivisti ja pateettisesti, mutta todesti.

Tuula Paasivirta

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristittynä eläminen, perusasiat, sovinto, sovitus, Golgata

Kotimaan lukijablogipalstan kanssa vielä ongelmia.

Maanantai 5.11.2007 klo 19.42 - Tuula Paasivirta

Kotimaan lukijablogipalstan kanssa vielä ongelmia.

 Kotimaa -lehden lukijablogisti paksta on uusiutunut. Sinne on tehty uusi alusta ja on tarkoitus, että iyse päivitämme blogiamme. Mutta se ei oikein minun kohdallani vielä toimi.

En ole vielä saanut verkkotoimittajalta vastausta, mistä on kyse ja milloin ongelma ratkeaa. Toivon, että ongelma ratkeaa mahdollisimman pian.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotimaa -lehti, lukijablogi, ongelmat, verkkolehti

Ikonit hartauselämässä ja hiljaisuuden viljelyssä I

Keskiviikko 24.10.2007 klo 0.33 - Tuula Paasivirta

Ikonit hartauselämässä ja hiljaisuuden viljelyssä I

Ikonit ovat alunperin ortodoksikirkon hartauselämään liittytteitä uskonnollisia, pyhiä kuvia. Eikä vain kuvia, vaan hartauselämän aktiivisia välineitä. Olet varmaan nähnyt ortodoksin suutelevan Jumalan äidin ikonia? Ortodoksit korostavat ikonien merkitystä Jumalanpalvelus- ja hartauselämässä käyttöesineinä ja kuitenkin pyhinä esineinä.

Ikonien aiheet ovat Jumalaan, raamattutuun liittyviä, värit määriteltyjä jne.  Olen havainnut ns. murrettuja kuvia ja kiiltäviä kuvia. Minulle ikonin roisuus on tärkeä asia. Vierastan ylenmääräistä prameutta ikoneissa.

Itselleni rakkain ikoni on kolminaisuus ikoni, Isää, Poikaa ja Pyhää Hemkeä kuvastava ikoni. Sen pinta on rosoinen ja silti se on täydellinen Pyhä kolminaisuus.

Meillä luterilaisillakin ikonit ovat lisänneet suosioitaan, vaikka niillä ei meidän kirkoissamme virallista asemaa olekkaan. Luulen, että hiljaisuuden liikeen suosion kasvu, on niiden suosioita lisännyt. Ne auttavat esim. rukouselämässä keskittymään ja luovat pyhyyttä kotiinkin.

Tällä hetkellä tässä työpöytäni liepeillä on minulle viime aikoina rakkaaksi tullut maalauksen kopio, Tuhlaajapojan paluu. Se ei ehkä niinkään ole ikoni, kuin maalaus. Meillä läntisessä, protestanttisessä maailmassa on kirkollisia maalauksia hengellisistä aiheista. Ne kertovat oman tarinansa kulloisestakin tilanteesta taiteilijan tulkitsemana.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ikonit, hartauselämä, koti, retriitti, hiljaisuus, kirkko, luterilaiset, ortodoksit

Hakupalveluun liittynyt ongelma korjattu

Lauantai 20.10.2007 klo 2.17 - Tuula Paasivirta

Hakupalveluuni liittyvä ongelma korjattu

 Enää ei "lisäotsikko"-ongelmaa ole hakupalvelussani näillä sivuilla. Hakukoneeseen, hakupalveluun liittyvä ongelma on korjattu.

Siis sellainen, että aiemmin tällä viikolla, hakupalvelua käyttäessä, näkyviin tuli turhia ja vääriä otsisikoita, kuten verkkokauppa.

 Joka jutussa tuntuu helposti olevan lastentauteja.

Tuula

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hakupalvelu, vika korjattu

SIVUILLENI LISÄÄ UUSIA PALVELUITA

Lauantai 20.10.2007 klo 2.10 - Tuula Paasivirta

Nyt uusia blogeihini liittyviä palveluita tarjolla sivujeni oikeanpuoleisissa laatikoissa.

Sieltä löytyy mm. blogin arkisto, blogin avainsanat ja uusimmat kommentit blogeihini. Tosin etusivulla avainsanat eivät sisällä läheskään kaikkia käytettyjä avainsanoja, usein vain ensin käytetyn. Kaikki käytetyt hakusanat löyvät siirtyessäsi "siirry arkistoon"-linkin kautta eteenpäin. Siellä näkyy myös kirjoitusten määrät kuukausittain. Ja pääsee helposti vanhoihin kirjoituksiin käsiksi. 

Tervetuloa kokeilemaan uusia palveluita ja kommentoimaan niitä ja tietysti muitakin kirjoituksia. Mistä aiheesta haluaisit kuulla kommentteja, lukea? Tosin en kuvittele osaavani kirjoittaa kaikesta mahdollisesta eikä minulla voi olla mielipidettä asioihin, joista en tiedä tai joita en ymmärrä.

Palautetta voi antaa myös palaute -sivun kautta.

Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: blogeihin, hakulistat, uudet palvelut, palaute

Uusi palvelu käytössäsi, hakupalvelu ja hakukone

Tiistai 16.10.2007 klo 17.13 - Tuula Paasivirta

16.10.2007 Uusi palvelu käytössäsi:HAKUPALVELU.

Tänään on kotisivulleni liitetty uusi palvelu, hakupalvelu, hakukone. Se on toistaiseksi sijoitettu sivujeni yläpalkkiin, oikealle puolelle. Saatan vaihtaa sen paikkaa jossain vaiheessa.

Voit hakea sanoja ja asioita sekä näistä blogeistani, että kotisivuiltani samanaikaisesti. Tällä hetkellä hakujen tulokset tulevat osastoittain näkyviin. Jossain tilanteissa saattaa ilmaantua myös otsikoita, joita minulla ei ole käytössä esim. verkkokauppa. Katson, mitä sille voi tehdä. Mutta ei niiden alle ilmaannu mitään hakutuloksia, kun sellaista palvelua ei ole olemassakaan.

 Palveluntuottajani asiakkaista moni toimii verkkokauppan parissa. Myynhän minäkin tarvittaessa kirjojani ja palveluitani, mutta se ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä verkkokauppaa.

Katson saanko itse muutettua asian ja miltä näyttää, jos hakutulokset tulevat esiin peräkkäin ilman sivun otsikkoa. Otan mielelläni vastaan palautetta palaute sivun kautta. Se tulee suoraan minulle. Sehän löytyy  tavallisten sivujeni palkeisesta vasemmalta ja on 12. palkki.  Toki tämän blogitekstini perään ilmestyy automaattisesti kommenttilaatikko, johon voi jättää viestin kaikkien muidenkin nähtäväksi.

Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hakupalvelu kotisivuillani, uusi palvelu, hakukone

Kirkollisista symboleista kirkkovuoteen

Maanantai 24.9.2007 klo 20.01 - Tuula Paasivirta

Kirkollisista symboleista kirkkovuoteen

Olin tänään työhöni liittyen kertomassa  kirkollisten värien merkityksestä, symboleista eräässä ryhmässä ja sain idean perustaa tänne kotisivuilleni palstan, jossa kirjoitan näistä asioista. Tulee itsellekin hyvää kertausta. Toinen mahdollisuus olisi kirjoittaa näissä blogiteksteissä näistäkin aiheesta.

Kirkossa on käytössä lukuisia symboleja, eleita, värejä jne. Eivätkä kirkossa kävijät läheskään aina tiedä niiden merkitystä. Tämä aihepiiri tulee lähelle paitsi työtäni, myös lähelle nykyisiä opintojani, jotka liittyvät kirkon jumalanpalveluselämään laajasti ajateltuna.

Keskiajalla, jolloin lukutaito ei ollut kaikkien ihmisten arkipäiväinen taito, monissa kirkoissa  oli raamatunkertomus -aiheisia kuvakertomuksia kirkkomaalauksina. Näistä ihmiset pääsivät selville raamatun keskeisistä kertomuksista.

Sain hiljattain itselleni työkäyttöön raamatunaiheisia kuvia. Näitä kuvia on ollut mustavalkoisena vanhoissa perheraamatuissa ja värillisinä koulujen uskontokirjoissa ja pyhäkoulukuvina. Niitä on mukava käyttää. Kuvat on laminoitu, joten ne säilyvät hyvinä.

Uusimmista kirkoista, symboleistaan ja kuvistaan puhuttelevempia  kirkkoja on Tampereen 100 -vuotias kirkko. Se on täynnä Hugo Simbergin maalauksia. Olen tänä vuonna ehtinyt käydä kyseisessä kirkossa jo pari kertaa. Kuuluisin näistä maalauksista on Langennut enkeli, jota kaksi pientä poikaa kuljettaa paareilla.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirkkovuosi, symbolit, kirkko, kuvat, kirkolliset värit, elekieli kirkossa, Hugo Simberg

Vammaisten viime aikaisia kohtaloita

Perjantai 7.9.2007 klo 12.11 - Tuula Paasivirta

Vammaisten viime aikaisia kohtaloita.

Surullisena ja järkyttyneenä olen viime päivinä lukenut lehtiä ja seurannut uutisia. Yhtään insuliinisurmaa ei pitäisi tapahtua tietenkään. Toivompa, että ovat yksittäisiä tapahtumia, mutta mieleen hiipii epäilys aivan muusta.

Sairaaloihin ja hoitolaitoksiin liittyvä vyyhti on monimutkainen. Tähän liittyvät uupuneet ja ehkä psyykeltään sairastuneet hoitajat, vaikea hoitoiset potilaat, vähäinen henkilökunta, ainaiset sijaiset, vähäinen perehdytys, huono palkka, huonot työolot jne loputtomiin.

Yleinen arvostuksen puute on arkea. Tilanteita,jossa laitoksessa hoidettavia ei arvosteta ainutlaatuisina ihmisinä ovat loputtomia. Jopa arkkiatri Risto Pelkonen puhui elokuisessa ajankohtaisohjelmassa  "niistä ihmisistä", kun olisi pitänyt puhua "heistä".

Pääsemmekö ikinä siihen, että ihmiselämä on oikeasti arvokas asia, eikä vain juhlapuheiden sanahelinässä, vaan arjessa ja aikuisen oikeasti?

Jos kunnan sosiaalityöntekijä sanoo vakavalla naamalla, että ainoa hyvä vammainen on kuollut vammainen, niin miten hän voi hoitaa hyvin vammaisten asioita. Vammaispalveluiden pitäisi kompensoida vammaiselle ja hänen perheelleen, vamman tuomia haittoja sekä tuottaa elämään laatua. Mutta onko näin?

 

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: vammaisuus, elämä, ihmisoikeudet

Lasten suusta

Tiistai 7.8.2007 klo 0.30 - Tuula Paasivirta

Lasten suusta

 

Olin maanantai-iltana ostoksilla Helsingin keskustan tavaratalossa ja pois lähtiessäni tilasin taksia tavaratalon taksintilauspuhelimesta. Lopetettuani puhelun, arviolta 3-4 vuotias tyttönen kulki isänsä kanssa ohitseni ylös portaisiin ja tokaisi minulle:

- Eikö sinulla ole omaa puhelinta, kun siitä soitat?

- (minä vastaan) Tilasin taksin. lisään vielä hetken päästä:

- Tästä puhelimesta voi tilata vain taksin.

Isän ja tytön jatkaessa matkaansa ja minun kiiruhtaessa taksilleni, lapsen isä jäi selittämään taksintilausta.

 

---

Kaksi vuotias kummipoikani oli leikkinyt autoilla, oltuaan äidin ja siskon kanssa minulla kylässä, ja hän oli tuumannut, että Tuula kummin taksi tuli ja oikein 6 Tuulaa oli tullut taksista ulos.

Niin, että lienen tärkeäkin nuorelle miehelle?

--

Tuula  

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puhelin, totuus, lasten suusta

"Taiteilijaesittelyni" Tarutallissa

Torstai 21.6.2007 klo 11.25 - Tuula Paasivirta

"Taiteilijaesittelyni" Tarutallissa 

 Tarutalli on lopuillaan oleva Eu -rahoitteinen projekti, joka pyrkii tukemaan vammaistaiteilijoita, nuoria taiteilijoita sekä maanhan- muuttaja -taiteilijoita. Alla ensin linkki minun esittelyyni ja sen jälkeen  olen liittänyt esittelytekstini ko. sivulla.

 
 
"Olen helsinkiläinen runoilijan alku, fyysistä ikää on kertynyt
keski-ikäisyyden verran. Olen kirjoittanut pienen ikäni lehtiin, nettiin ja
julkaissut runokirjan Elämää vuodenkierrossa vuonna 2006. Runojani on
julkaistu lukuisissa lehdissä ja nettisivuilla.

Ensimmäisen kuvataidenäyttelyn pidin syksyllä 2006. Seuraava on tulossa 2008
Kynnys G:ssa ja mahdollisesti Kynnys K:ssa. Valokuviani on julkaistu
lehtijuttujeni yhteydessä ja jonkin verran muutoinkin. Viime syksynä
osallistuin ensimmäiseen valokuvauskilpailuun. Vielä ei tullut menestystä..
mutta ehkä joskus.

Taiteessa mottoni on: ihminen voi ja osaa. Olen tullut siihen tulokseen,
että taide on katsojan silmässä, korvassa, kosketuksessa, mielessä. Tällä en
tarkoita ollenkaan väheksyä huipputaiteilijoidemme ansioita. Mutta
taiteilija tekee taiteensa yleisölle ja yleisö tekee siitä taiteen,
riemullisen tai kiistellyn.

Toinen motto on suoraan A. Ansion taiteesta: "Elämä tekee taiteilijaksi".
Niinhän se on ainakin meillä keskiverto taiteilijoilla, jotka joskus teemme
taidetta omaksi iloksi ja joskus toisten ilahduttamiseksi ja vielä
saadaksemme suolaa leivän päälle.

Mutta lyhyesti, elämä on ollut rikasta, innostavaa, tuskaista, uskallusta,
rajojen rikkomista, uskoa kristillisessä mielessä ja uskoa omaan itseen ja
kykyihin. Siitä syntyy jotain, jos on syntyäkseen.

Synnyinlahjaksi tuli myös fyysisiä rajoitteita, joita vammoiksi kutsutaan.
Tämä näkyy myös taiteessani tavalla ja toisella, etenkin kuvataiteessani,
kuvien rosoisuudessa, toisaalta rohkeudessa tehdä kuitenkin omia juttuja.

Haaveilen kuvanäyttelystäni, runoista ja valokuvauksesta sekä runoilloista.
Eiköhän siinä ole suunnitelmaa lähiajaksi. Kun taiteella ei tässä maassa elä
kovin helpolla, niin teen mielelläni myös pastorin, toimittaja ja
kriisityöntekijän töitä. Voit katsoa tarkemmin Taide CV:stäni tietoja
minusta."


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: esittely, taide, kuvataide, runous, kirjoittaminen, vammaistaide

Matkalla Suomessa -tieliikenteen kiemurat

Maanantai 28.5.2007 klo 22.58 - Tuula Paasivirta

Matkalla  Suomessa - tieliikenteen kiemurat.

Istuin tänään kollegan autossa, matkalla Helsingistä Tampereelle. Vettä satoi todella rankasti. Usea auto kilpaili keskenään keskellä rankkasadetta. Kammottavaa.

Tuli mieleen, jos joku ei välitä omasta hengestään, voisi vähän välittää ja miettiä, että jollekin toiselle henkikulta voi olla kalliimpi, kuin itselle.

Jos vettä tulee kuin myöhemmin naisten viikolla odotetaan tulevan, niin on sulaa tyhmyyttä kiilata, kilpailla, ajaa ylinopeutta moottoritiellä tai muullakaan tiellä. Suosittelen tilalle käsitteitä tilannenopeus ja parempi tilannehallinta. Ja suosittelen unohtamaan uhmakkaat ohittamiset yms.

Enpä ollut itse ratin takana - myönnän - mutta kyllä pelkääjän paikalta näkee myös kaikenlaista, sitäkin mitä ei aina edes haluaisi nähdä.

Rekkoja oli paljon liikenteessä ja vesi lensi tuulilasiin todella korkeasti lainehtien, kun rekka ohitti meidät. Hyvä, kun näimme sen verran, että vielä olemme tiellä, emmekä tien penkalla tai ojassa.

Tampereella jalankulkijat päästettiin paremmin kadun yli, kuin Helsingissä.

Kotiin Helsinkiin saimme ajaa leppeän kesäsään vallitessa, auringonpaisteessa.

Tuula 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka, Suomi, tieliikenne, vaara, hurjastelu, ylinopeus, vesiliirto, kilpailu

Kuka on arvokas? Kellä on oikeus olla?

Tiistai 22.5.2007 klo 18.22 - Tuula Paasivirta

 Kuka on arvokas, kellä on oikeus olla olemassa?

Olen miettinyt maailman menoa viime aikoina monesta näkökulmasta. Mitkä on meidän kunkin arvostukset arjessa? Miksi, me niin helposti ali-arviomme sairasta ja ns. erilaista ihmistä?

Mikä on se illuusio, että me olemme hyviä ja parempia kuin nuo muut? Kuitenkin aidon oikeasti, kuka tahansa voi sairastua, läheinen voi sairastua milloin vain. Kenen tahansa elämä voi koska tahansa kapeutua pitkäaikaissairaalan vuoteeseen. Kuka tahansa voi sokeutua jne.

Silti sairas ja vammainen on ihminen, persoona loppuun saakka, viimeiseen henkäisyyn saakka.  Näin ollen sekin on merkityksellistä, miten yhteiskunta kohtaa sairaan, heikon,  "epäonnistuneen" ihmisen. Kuka muuten määrittele, sen kuka on epäonnistunut?

 Miten yhteiskunta eli me suhtaudumme toisen ihmisen avun tarpeeseen, tarvitsevuuteen? Annetaanko tarvittava viranomais- palvelu ystävällisesti ja asiallisesti vai epäystävällisesti?  Ystävällinen asenne ei vie rahaa, mutta tuo iloa elämään. Vapaaehtoisapu on usein ystävällistä, onneksi.

On muistettava sekin, että monet meistä kykenemme olemme oman elämämme subjekteja. Ja siihen tulisi pyrkiä, että mahdollisimman moni ihminen saisi todella olla oman elämänsä subjekti. Ei meidän aina tarvitse olla palvelujen kohteita tai muuhun asiaan nähden objekteja.

 Voimme käydä töissä, tuottaa taidetta tai vain olla lähimmäisiä, isiä, äitejä, veljiä siskoja. Olla ihmisiä omassa ympäristössämme. Elämä on vuorovaikutusta, kahden suuntaista liikettä, monen suuntaista liikettä. Tapa olla vuorovaikutuksessa tulee ymmärtää laajasti.

Tuula Paasivirta 

 

 

 

 

 

 

 

 

3 kommenttia . Avainsanat: Ihmisen arvo, elämä, sairaus, terveys, lähimmäisyys, vammaisuus

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »