Tyytyväisyystaidotko?

Tiistai 7.1.2014 klo 0.06 - Tuula

Tyytyvaisyystaidot ja sitku- mutku elämä

Pohdin syksyllä Facebookin päivityksessäni elämisen tasoja. Mitä me vaadimme ja toivomme elämältämme? Olemmeko edeleen, kaikki tänne heti -tyyppejä tai sitku- ja mutku tyyppejä. Vai löydämmekö onnenkukan lauantaiehtoon kauniista musiikista, kynttilän valosta?
 

Pohdintani siivitti ikään kuin huomaamatta, "uuden" lanseeraatavan ajatuksen "tyytyväisyystaidot" esittelyn. Haluan kysyä: Voinko oppia, voitko sinä  oppia olemaan tytyväinen elämään ja oleviin oloihin, vaikka kaikki ei aina olekaan ihan nappiin mennyt? Nyt en tarkoita akuutteja suruja, ne pitää kohdata ja saa ja pitää surra. Siihen ihmisellä on oikeus kaikessa rauhassa.

Mutta muutoin, ollaanko me liian tyytymättömiä, silloinkin, kun lopulta maailman mittasuhteessa asiat on kohtuullisesti? Tämä tuli mieleen, kun eräs fb -kaveri "heitti huulta", että tänään ei ole valittamista, kun ilmoistakaan ei voi valittaa. Oma oivallukseni tälle päivälle on, taidan "omistaa" tyytyväisyystaidot, koska olen tytyväinen ja iloinen, ainakin enimmäkseen. Se ei ole synonyymi sille, että kaikki ois aina mahdottoman hyvin. Mutta riittävän hyvin ja jos on oppinut, mitä elämä oikeasti on ja ettei se mene aina kaavan mukaan ja voi sisältää syviäkin suruja ja huonoa lähtökohtaa. Mutta juuri siksi taidan tietää syvällisesti, mistä puhun ja on kanttia puhua tästä aiheesta.

Haluan jatkossa puhua tästä tärkeästaä aiheesta ja oivaltamishistoriasta enemmän, siis arkielämän taidoista ja elämänilosta.

Taito onneen ja tyytyväisyyteen saattaa herättää myös kateutta. Tähän palaan myöhemmin.Siihenkö liittyy sanalasku: Se jolla onni on, sen kätkeköön? Palaan teemaan ja muihin teemoihin. Tämä on suurelta osaltaan LIlyn logissa julaisemani teksti.  Se blogi on vasta alussa, sekin.

Helmikuussa pidän Paavalinkirkolla ensimmäisen tapahtumapäivän Tyytyväisyystaidot mahdollisuutena.

Sosiaalinen media vie mennessään, vai viekö?

Maanantai 22.10.2012 - Tuula Paasivirta

Sosiaalinen media vie mennessään, vai viekö?

Huomaan, että olen ollut täältä pois enemmän, kuin paikalla. Facebook on kyllä vienyt aikaa ja juuri nyt olen kirjautunut twitteriin myös. Sosiaalinen media on nykyään entistä isompi osa työtäni.

Tietokone ylipäätään vie valtavassti ajankäytöstä myös minun työssäni. On hyvä pysyä ajan tasalla, mutta on tosi lokosta viettää välillä päivä tai päiviä ilman tietokonetta ja oikeasti tavata ihmisiä.

Tosin on vallan ihanaa skypettää toiselle puolelle maailmaa ja saada tuhansien kilometrien päässä oleva ystävä tuossa tuokiossa kiinni ja nähdä vielä hänen olkkariinsa tai keittiöönsä.

Hurmaava on myös kaksi vuotias Ipana, joka tahtoo skypettää Tuula -tädille, ihanaa, kun ollaan satojen kilometrien päässä.  Kun olin lapsena poissa kotoa piti Isän soittaa minulle käsivälitteillä puhelimella ja puhelua joutui odottamaan. Se on monille jo ihan antiikkia, tuo mainittu aika.

Lokakuussa olen opiskellut myös Kirkon sosiaalista mediaa. On hyvä pysyä ajan tasalla, josko sitten vanhanakin pelittäisinäitten koneitten kanssa. MUtta kyllä ihminen on ihminen aina face to face on paree.

Pyhä Kissa ja muita kohtaamisia

Lauantai 15.8.2009 klo 21.37 - Tuula Paasivirta

Pyhä kissa ja muita kohtaamisia maalaispapin päiväkirjasta on pieni viehättävä kirja, joka tänä viikonloppuna on puhutellut minua paljon. 

Eikä vähiten siksi, että kirjoitaja on  elämän koulima kollega. Hän osaa ilmaista mukavasti elämän ja työn tuomia sattumuksia. Tasapuolisesti hän puhuu arjen pienistä asioista, kuin elämää järisyttävistä kokemuksista.

Pappi on ihminen, joka on saanut erityisen kutsumuksen tehtävän. Mietin, että elämä kaupunkipappina on monelta osaltaan erilaista. Maalla pappi tuntee seurakuntansa ja se pappinsa.

Toki kaupungissakin on monelaista sattumusta päivien mittaan. Niistä pitäisi osata kirjoittaa jouhevasti, mutta vaitiolovelvollisuutta rikkomatta. Elämässä parasta on tahaton komiikka, sanalipsahdukset. 

Helatorstaina Kristus nousi taivaaseen

Torstai 21.5.2009 klo 11.41 - Tuula Paasivirta

Tänään vietämme Helatorstaita ja Helsingissä vietään Senaatintorilla suurta hiippakuntamme juhlaa.  Sieltä  tulee ensi sunnuntain TV -jumalanpalvelus.

Mm. Paavalin seurakunnasta tullaan ratikalla Tuomiokirkolle ja jostain tullaan Metrolla jne. Väki kokoontuu yhteen kiittämään Jumalaa.

Radiokirkko tuli tänään Lappeenrannan seurakunnasta. Pidin Kaisa Tuikkasen saarnasta. Jotain tuoretta on hänen ajatuksessaan, että Kristus on ristilläkin syli avoinna. Kärsivä Kristus on meitä varten kärsimyksenkin keskellä. Hän kantaa meidän pahat tekomme. Hänen haavoissaan on meidän kipumme.

 Havoitettu, mutta itse synnitön Kristus nousee ylös taivaaseen, Isän luo ja rukoilee siellä puolestamme.  Hän lähetti luoksemme Pyhän Hengen, Puolustajan, jota Helluntaina juhlistamme.

Kristuksen kädet ovat ristillä kohti Taivasta. Siellä on hänen kotinsa, neidän kotimme. Sinne me olemme matkalla. Läheisen kuollessa toivomme on jälleennäkeminen kerrran Taivaassa.

Maan päällä Kristus oli sidottu aikaan ja paikkaan. Enää hän ei sitä ole.

Lappeenrantalaisen isosen sanoin, me saamme tulla siunaantumaan, siunattaviksi Krstuksen luo. Hän haluaa siunata meitä ja elämäämme. Se on suuri lahja ihmiselle.  

Saarnat nousseet hakutilaston ykköseksi

Maanantai 27.4.2009 klo 23.29 - Tuula Paasivirta

Kiintoisaa näitä sivujani ajatellen, että pitkään ystävyysruno oli pitkään suosituin teksti, jolla sivuilleni tultiin ja löydettiin. Pääsiäisruno on ollut suosittu.

Kertooko tämä jotain ihmisten tarpeesta etsiä runoja, käyttää ja lukea niitä? Silti runokirjat ovat markinaalissa ostotilastoissa. Kuitenkin tiedän ihmisten lukevan runoja.

Tällä hetkellä saarna ja saarnat ovat kivunneet ykköseksi. Kertonee siitä, että pappit käyttävät nettiä tehokkaasti hyväkseen. Vaikka varmasti muutkin lulevat meidän pappien saarnoja netissä. Hyvä niin. Tervetuloa lukemaan.

Tuula 

Lähetystyön 150 -vuotisjuhla

Sunnuntai 18.1.2009 klo 17.41 - Tuula Paasivirta

Tänään 18.1. vietettiin Helsingin Tuomiokirkossa ja Helsingin yliopiston juhlasalissa Suomen Lähetysseuran 150 vuotisjulaa ja samalla koko kirkon lähetystyön 150 -vuotisjuhlaa.

Jumalanpalvelus oli osin ekumeeninen, niin kuin Kansainvälisen rukousviikon  alkuun sopiikin. Juhlassa nähtiin ja kuultiin monien yhteistyökirkkojen edustajien puheenvuorot. Ne olivat itsessään evankeliumin julistusta, teologiaa, todistusta Kristuksesta.

Saimme kuulla hienoa musiikkia, muita esityksiä. Jumalaa voi ja tuleekin ylistää monimuotoisesti.  Ilo oli katsoa lahjakkaita nuoria, jotka ovat antaneet taitonsa Evankeliumin käyttöön.

Oli mukava tavata myös tuttuja ja ystäviä vuosien varrelta. Monia muistoja tulvahti mieleen menneiltä vuosikymmeniltä.  Ja sekin tuli todettua, miten aika kuluu. Lapsista sen huomaa. Nuoruuden ystävien lapset ovat jo aikuisia. Osalla on jo lapsenlapsia.

Lähetystyö on saanut Suomessa kuulua lukuisten sukupolvien elämään. Aikanaan inkeriläinen Martti Rautanen lähti ensimmäisten lähettien koukossa Ambomaalle, kauas Afrikkaan ja maksoi paljon kutsumuksestaan. 

 Matteuksen evankeliumin lopussa on Lähetetys- ja kastekäsky, joka velvoittaa pitämään esillä Kristuksen asiaa. Teksti luetaan aina myös uuden pienokaisen kastetilaisuudessa, koska siihen käskyyn kaste perustuu. 

Menkää siis .. opettakaa ja kastakaa.

Siunaavin ajatuksin ajattelen lähetystyötä ja sen tekijöitä, itse saan olla lähettäjän tehtävässä.

Sinkkutalouden köyhyysloukku, naisetko erityisköyhiä?

Maanantai 15.12.2008 klo 19.02 - Tuula Paasivirta

Tänään oli Helsingin Sanomissa uutinen yksin elävän naisen, sinkun köyhyydestä,  köyhyysloukosta. Ja aivan erityisesti pohdittiin yksin elävän naisen köyhyyttä. Hyvä niin. Hyvä, että aihe nousee agendalle. Yksin asuvien, elävien naisten ja miesten asioita on vaikea saada läpi mediassa, vaikea saada päättäjille läpi ja oikeana asiana esille.

Juttu pohjautui viime viikon keskiviikkona järjestettyyn yleisötilaisuuteen, joka pidettiin Eduskunnan lisärakennuksen auditoriossa.

Kuluvana talvikautena järjestetään 5. kerran luento- ja keskustelusarja köyhyydestä.  Kullakin kerralla on eri teema. Kaksi tilaisuutta on jo ollut.

Olen yhtenä taustajärjestäjänä näissä tilaisuuksissa ja erityisvastuussa tulevan helmikuun keskustelu- ja alustustilaisuudesta, vammaisten köyhyys.

Köyhyys ei ole mediaseksikästä, monien mielestä ei merkityksellistä ja tärkeätä. Kuitenkin se koskettaa lukuisia ihmisiä meidänkin maassamme.

Hesarin jutussa oli joitakin tilastovirheitä, mutta en nyt korjaa niitä tänne. Tilaisuuden päävastuulliset korjaavat kunhan ehtivät.

Ilmeisestui myös aamulehti uutisoi sinkkujen köyhyydestä tänään. 

Itkeä itkevien kanssa

Sunnuntai 28.9.2008 klo 11.40 - Tuula Paasivirta

Äsken päättyi muistojumalanpalvelus Kauhajoella. Yksinkertainen, lohduttava jumalanpalvelus. Itku tuli silmään katsellessani tummiin pukeutuneiden seurakuntalaisten rivistöjä.

Kiitos piispa Simo Peuralle vakavasta, kyselevästä, lohduttavasta saarnasta. Myös virret lohduttivat. Moni kohta itketti, mutta se ei ole pahasta.  Me saamme itkeä, kun sen aika on.

Mietin surun lohduttomuutta, murheen syvyyttä. Sitä ei voi ymmärtää. Lapsen menetys näin straagisesti on jotain niin vavahduttavaa, että pienen ihmisen mieli ei käsitä asiaa.   Koulutoverin, ystävän menetys on myös pysähdyttävää, käsittämätöntä.

Voi vain rukoilla, Jumala auta, lohduta. Ole surevien tukena. Auta meitä olemaan toinen toistemme tukena.

Jumalanpalveluksen perään tulee Kirkon radio-ohjelma Horisontti. Siellä käsitellään lapsiperheiden köyhyyttä ja sitä mitä kirkkomme diakoniatyö voi asiassa tehdä. Hälyyttävää on, että lapsiperheiden hakemukset diakoniatyössä ovat lisääntyneet. Mistä se kertoo??

Ystävyyden arvo, välittäminen, Osanotto

Torstai 25.9.2008 klo 23.38 - Tuula

Kuka kuuntelee köyhää keskustelutilaisuus

Torstai 18.9.2008 klo 23.02 - Tuula Paasivirta

Hei,
Kutsu keskustelemaan ja kuulemaan köyhyydestä Helsingin
kaupungintalolle.

Kuka kuuntelee köyhää?

– keskustelusarjan avaustilaisuus

keskiviikkona 15.10.2008 klo 17–20

Helsingin kaupungintalon auditoriossa, Pohjois-Esplanadi 11–13 (Käynti
Katariinankadulta)

Kuunteleeko Sata-komitea köyhää?

Puheenjohtajana Heikki Hiilamo, yksikön johtaja, Sata-komitean
perusturvajaoston jäsen

Avaus

         Paula Risikko, peruspalveluministeri

Jos perustulo on vastaus, mikä on kysymys?

          Jouko Karjalainen, tutkija

Perustulo - mitä se ratkaisisi vai ratkaisisiko mitään?

          kaksi puheenvuoroa köyhyydestä

Perustulollako ehkäisevään sosiaalipolitiikkaan?

          Marja Pajukoski, lakimies

Onko perustulo Sata-komitean asialistalla?

          Elli Aaltonen, sosiaalineuvos, Sata-komitean jäsen

Ihmisarvo ja perustulo

          Katariina Mylläri, diakoniasihteeri


Keskustelua

Järjestävät: Tiede, taide ja köyhä kansa ry, Elämäntapaliitto ry,
Stakes, KDY, Camera Obs, Helsingin sosiaaliviraston Eteläinen
sosiaaliasema, Helsingin sosiaaliviraston Työhönohjaus, Suoja-Pirtti
ry.

Sanan taitoa - sanaleikkejä - sananlaskuja - runoja

Sunnuntai 17.8.2008 klo 13.02 - Tuula Paasivirta

Eilen avasin radion vähän vaille 12. Tällöin radiosta Ylen ykkösen kanalla tulee päivittäin päivän mietelauseita kuuluttajatoimittajan lukemana. Juttu oli jo alkanut, joten en tiennyt heti mistä tekstit olivat hyvin tuttuja, osa sellaisia, joita itsekin käytän.

Tällainen on mm. "Anteeksi maalaisuuteni, huomenna menen kaupunkiin." Minä tosin olen käyttänyt alkuosaa vain. Kiinnostuneena kuuntelin, mistä nämä lausahdukset olivat. Kävi ilmi, että olivat ikivanhasta, 1940 -luvulla julkaistusta kirjasta. Hämäläisiä sananparsia. Ilmankos tuntuivat tutuilta, hämäläistytölle.

Tänään sunnuntaina myös Helsingin Sanomat käsittelee jollain tasolla sananparsia, sanontoja, ajatelmia. Jutussa kerrotaan myös joidenkin arkipäivän sanontojen alkuperä jne.

Juuri tällä hetkellä toimittaja Lisa Enckell haastattelee runoilija, kirjailija Raakel Liehua. Kiinnostava juttu. Se taustoittaa hyvin hänen tuotantonsa syntyä ja lähtökohtia. Toimittaja on "lukenut läksynsä" eli on tehnyt hyvin taustatyön. Hän saa haastateltavan kertomaan mielenkiintoisia asioita elämästään ja tuotannostaan.Ohjelma tulee uusintana tiistaina 19.8. klo 14 jälkeen Ylen ykkösestä. 

Runous on kiinnostavaa, samoin ajatelmat, sananparret ovat kiinnostavia juttuja. Ne luovat ja tuovat elämää tässä ja nyt. Ne inspiroivat, muuttavat ajattelua, lohduttavat ja paljon muuta.

Tekniikkaa moneen junaan

Keskiviikko 11.6.2008 klo 20.20 - Tuula Paasivirta

Viime päivät ovat sisältäneet paljon uutta tietotekniikkaa sekä uutta että vanhaa. Tänään olen opiskellut profolion tekoa ohjelmalla, joka jo on ollut käytössäni hetken aikaa. Tänään siitä selvisi monta asiaa. Profolio on sähköinen portfolio.

Voisi luulla, että olen ATK-ammattilainen enkä vain pappi ja toimittaja. Tosin osan taiteestani teen tietokoneella. Kaikenlaisia ohjelmia olen opetellut käyttämään.

Myös näkövammaisten uusia kuuntelutekniikoita saan olla testaamassa. Tällä hetkellä kuuntelen kirjoja ns. internetin yli. Olen testiryhmän jäsen. Eli kirjota ei lähetetä kotiin vaan ne haetaan internetsivulta ja kuuluvat hyvin.  Toinen testi on kone ääniset kirjat. Näkövammaiset kuuntelevat muutoinnkin puhesyntetisaattoreita.

Videopätkiä opettelen myös käsittelemään tietokoneella. Kiinnostavaa.

Eilen huomasin, että Facebook toimii viimein Suomeksi. Ei tietenkään kaikki siellä.

Eräs työni on nettiauttaminen. Se vaatii myös teknisiä taitoja.

Myös televisiossa on uutta tekniikkaa, jotta elämä ei käy tylsäksi. Kuvien käsittely Corellilla on vielä uutta. 

 Kauhun tasapaino on vakaa. Mutta ihmisen täytyy olla ennakkoluuloton, muutoin ei pysy ajassa kiinni.

Vammaiset ja kirkko I

Maanantai 2.6.2008 klo 15.11 - Tuula Paasivirta

Tulin käymään kotona ja postinjakaja oli pudottanut luukustani uuni tuoreen Crux -lehden. Se on Kirkollisen Aki -liiton jäsenlehti. (Akavan kirkolliset ammattiliitot). Lehdessä on juttuni  Vastaanottajasta toimijaksi. Kirkko Kaikille.

Samasta aiheesta kirjoitin myös Diakonia -lehdessä tässä menneenä keväänä. Molemmissa aiheena oli erityisesti näkövammaiset, koska juttu pohjautuu pieneen käytännön tutkimukseeni. Cruxin juttu on vähän laajempi kuin Diakonialehden juttu.

Aihe on tärkeä, sillä mikäli Kirkko Kaikille (Kirkon Diakonia- ja yhteiskuntatyön ohjelma) ei toteudu, niin ei toteudu evankeliumikaan täydelleen todeksi kirkossamme.

Tässä hiljan kuulin, että näkövammaisten pistevirsikirjoja ei pidetä esillä kirkoissa, koska ovat kuulemma niin rumia. Hatara perustelu. No tosiasia on, että niitä ei edes ole kaikissa seurakunnissa olemassa.

Toisaalta runsas viikko sitten Äänekosken seurakunnassa oli Lapuan hiippakunnan näkövammaisten kirkkopyhä. Virsiä ei oltu painettu pisteillä. Perusteluna tähän oli: Olemme valinneet tuttuja virsiä laulettavaksi, ette tarvitse kirjoja. Voi, että olen vihainen. Näkövammaisille kohdennetussa tilaisuudessa näkövammaisia ei kohdella tasaveroisesti.

 Mitä tämä viestittää, kun Kirkossakaan ei ote vammaisia huomioon tasaveroisesti, niin ei kai muidenkaan tarvitse ottaa??? Miten voidaan ajatella muualla tasa-arvon totetuvan, kun ei se toteudu kirkossa? Usein kysymys on hyvin pienistä asioista.

Miten sen evankeliumin voisi välittää toisin, kun käytännön asiat toimisivat. Kun ihmisen saisi kokea, juuri sinua me odotimme. Olet tervetullut. Sinut ja sinun tarpeesi on huomioitu.

Suomi pronssiotteluun

Lauantai 17.5.2008 klo 2.43 - Tuula Paasivirta

Harmillinen takaisku Suomen jääkiekolle, vaikka onhan sekin hyvä saavutus, että pääsee pronssiotteluun. Suomi vain on tottunut menestynään. Olemme pieni maa ja siinä suhteessa hyvin menestyneet. 

Menestyksen makuun päästessä, mikään ei riitä. Eikö se ole tyypillistä ihmiselle laajemminkin?

Tuo ottelu on ainoa, jonka ehdin katsoa kokonaan, mutta ei syntynyt sellaista jännittävää fiilistä, kuin monessa muussa ottelussa.  Johtuiko siitä, että Suomen peli on vähän hukassa?

Nyt pitäisi nollata tilanne ja huomenna, oikeammin tänään, on jännittävä prossiottetu. Eikös se ole taas kerran Pohjolan maaottelu?

Taiderintamalta

Maanantai 12.5.2008 klo 21.17 - Tuula Paasivirta

Tänään meitä oli kuuntelemassa pieni porukka Eija Paasun kuvailutulkkausta näyttelystäni.  Täytyy sanoa, että on se hienoa, kun sen osaa. Eija kuvasi taulujani valoisasti, lämmöllä ja tarkasti. Pidin kuulemastani. Sain itsekin uutta omista töistäni.

Seuraava kuvailutulkkaus näyttelyssäni on 21.5. klo 15.15.

Avajaissa kävi muutamia sukulaisia, ystäviä, työtovereita ja tuttuja. Mukava, haastava päivä.  Mutta kyllä viime tiistaina olin väsynyt, mutta onnellinen.

Näyttely on tuonut kiinnostusta ja uusia yhteyksiä.   Tänään pyydettiin näyttelyä Taiteiden yöhön, erääseen seurakuntaan. Kyse on pari viikon näyttelystä.  Mutta siitä myöhemmin.

Kirkko ja kaupunki -lehteen tulee pieni juttu ensi viikolla. Toimittaja oli mukana tänään näyttelyssä.  Invalidityö -lehteen ehtii myös pieni mainos tai sponsaus.

Ilouutinen, Kirjaani saa nyt Kotisataman nettikaupasta

Torstai 1.5.2008 klo 19.39 - Tuula Paasivirta

Googletin äsken huvikseni omalla nimelläni. Joskus teen huviseni ja mielenkiinnosta näin, sillä netistä löytyy tietojani monilta sivuilta.

Tänään paljastui kaksikin kiinnostavaa asiaa. Näyttelyni löytyi, joiltakin menovinkki -listoilta. Se on hyvä juttu. Galleria on lähettänyt tiedotetta lehdistölle. Gallerian tiedotteeseen ei ehtinyt kuvailutulkkaus asia, joten olen itsekin lähettänyt tiedotusvälineille informaatioita näyttelystäni.

Mutta suuri iloinen yllätys oli, että Kotisataman  nettikauppaan on otettu runokirjaani myyntiin.

 http://www.kotisatama.net/kauppa/

 Suora linkki kirjaani oli niin pitkä etten sitä tänne laittanut. Kirja löytyy nimelläni Kotisataman nettikaupasta. Ylläolevasta linkistä pääset tähän nettikauppaan.

Joten sieltäkin sitä runokirjaani saa nyt ostaa. En ole vielä käynyt uusitussa myymälässä, enkä tiedä saako kirjaa myös myymälästä suoraan ostettua. Jossain vaiheessa Helsingin myymälästä on tulossa nettikaupan noutopiste.

Todella mukavaa, kun KirjaKotimaa ei myy enää kuin omia kirjojaan.

Sillisalaattia näin Vappuna

Torstai 1.5.2008 klo 12.03 - Tuula Paasivirta

Näin Vapun kunniaksi voisi vähän kertoilla sillisaattia eli vähän sieltä ja täältä kuulumisia.

Pääasiassa viime päivät ovat kuluneet taidenäyttelyäni valmistellen. Kiinnostavaa puuhaa, mutta aina tulee yllätyksiä vastaan, kun ensimmäistä kertaa valmistelee taidenäyttelyä. Ihmiselämä on niin perin inhimmistä. 

En kuitenkaan kirjoita toistaiseksi tänne hauskoista saati ikävistä kommelluksistani juurikaan, koska olen kirjoittamassa lehtijuttua kulttuurilehti Kajastukseen taidenäyttelyyn  valmistautumisesta. 

Eipä silti, ei minulle kovin ikäviä kommelluksia toistaiseksi ole tapahtunutkaan. Ikävin lienee se, että en ollut yhtä tiedotetta lukenut tarpeeksi tarkkaan ja omissa yhteystiedoissani oli pari hassua kömmähdystä. Sen se tekee, kun myöhään iltayöstä valmistelee asioita.

Hauskinta on ollut keksiä nimiä tauluille. Jossin vaiheessa tuntui, että mielikuvitus loppuu, vaikka aluksi nimiä syntyi oikein hyvin.

On todella ollut ilo viettää Vappua upeassa säässä täällä Helsingissä. Nyt ei voi ainakaan valittaa sään suhteen. Tänään  on myös kristiillinen juhla eli Helatorstai. Viimeksi vuonna 1913 oli Vappu ja Helatorstai samana päivänä.

Vammaissivustoon ensimmäinen artikkeli luotu

Torstai 10.4.2008 klo 23.43 - Tuula Paasivirta

Olen luonut nyt ensimmäisen artikkelin vammaisivustoon, jotta Diakonia -lehden lukijat löytävät jotain katetta, että täältä löytyy lisää luettavaa nimenomaan aiheesta jumalanpalvelukset ja näkövammaiset.

Onhan blogissani vammaisuutta käsitetteleviä tekstejä siellä täällä. Aina uuden osion tuottaminen vie oman aikansa.

Tasa-arvon päivänä

Keskiviikko 19.3.2008 klo 11.24 - Tuula Paasivirta

Tänään vietetään Minna Canthin juhlapäivää ja tasa-arvon päivää. Canth on saanut oman juhlapäivänsä. On liseistä sanoa, että maailman on muuttunut paljon sitten Minnan aikojen, mutta sanon kuitenkin, sillä tottahan se on. Enää naisen ei tarvitse pyytää vapautusta sukupuolestaan opiskellakseen, monet ammatit ovat auenneet naiselle, nainen voi hallinnoida pankkitiliään ihan itse, tehdä sopimuksia, päättää parisuhteestaan jne.

Silti edelleen tasa-arvo on muuan keskustelun aiheista, joka pysyy pinnalla, aina vaan. Miehen ja naisen euro ei ole sama edelleenkään, mies valtaa johtopaikat firmoissa,avoinna on ajoittain kysymys, kuka hoitaa lapset... Näitä kysymyksiä on lopputtomasti.

Olisi kysyttävä, paitsi miehen ja naisen tasa-arvoa, myös eri ihmisryhmien välistä tasa-arvoa. Olisi kysyttävä tärkeä kysymys, tasa-arvo suhteessa mihin ja keihin nähden? Olisi muistettava sukupuolten erilaisuus ja hyväksyttävä se määrättyyn rajaan saakka. Samoin tulisi muistaa, että kaksi naista ovat keskenään erilaisia, samoin 2 miestä. Tasa-arvo ei voi eikä saa olla synonyymi tasapäistämiselle. Täytyy myöntää, etten pane pahakseni miehen avatessa minulle oven jne.

Viime sunnuntain Hesari kirjoitti ansiokkaasti Vircinia Websteristä, CP -vammaisesta keski-ikäisestä naisesta, josta tuli ruotsalaisen sairaalaan ja koko Ruotsin  ensimmäinen ensihoitoon ja päivystystoimintaan erikoistunut erikoislääkäri. Tämä suurestä vastustuksesta huolimatta. Onneksi olkoon hänelle, tälle lahjakkaalle naiselle.

On hyvä kysyä, miksi vastuttettiin? Yllättävää oli, että hän ei tuntunut löytävän tukijoita Ruotsissa. Muualta kyllä.  En ole ikinä kokenut noin suurta vastustusta, kuin Vircinia, opiskellessani eri oppilaitoksissa. Toki minullakin on kokemusta syrjinnästä pienessä mittakaavassa. Sitä ei voi kieltää, siis opiskeluaikana olen joissakin tilanteissa havainnut syrjintää. Se ei ole ihme, koska olen vuosien varrella paljon opiskellut. Olen myös vammaiselle poikkeuksellisessa ammatissa. En täysin ensimmäinen, mutta ensimmäinen näkövammainen nainen tässä ammatissa. Juuri tällä hetkellä teen kylläkin vähintään kolmea erilaista työtä. Olen siis akateeminen sekatyönainen. 

Olen opiskellut psykiatriaa kymmenisen vuotta sitten, joten minullakin on siivun verran kokemusta lääkiksessä opiskelusta. Sinänsä jo teologi on siellä talossa vähän kummajainen. En päässyt enää humaanin Kalle A:n oppiin vaan minulla oli juutalainen professori, joka ei korkeita arvosanoja meille teologeille antanut. Lääketentistä kuten muistakin tenteistä pääsin kumminkin läpi ensi yrittämällä.

Vammaisten työllistymistä tulisi edistää. Moni meistä pystyy ainakin apuvälinein ja pienin muutoksin tekemään yllättävän hyvän  panoksen työelämässä. Yhtä lailla meissä, kuten muissakin ihmisissä on lajakkaita ja vähemmän lahjakkaita. Monet meistä ovat oppineet kompensoimaan vammaansa. Muuan tärkeä asia, jossa vammaisuus muuttuu vahvuudeksi. Vammainen ihminen joutuu suunnittelemaan ja organisoimaan elämäänsä paljon tarkemmin kuin monet vammattomat ihmiset. Tämä organisointi taito on suureksi eduksi työelämässä.

MIksi kommentoin NMKY:n avioliittokoulutukseen liittyvää uutista

Torstai 6.3.2008 klo 16.36 - Tuula Paasivirta

Vaikka olen vastannut ja perustellut jo suorassa palauteosioissa täällä sivuillani, sitä miksi olen ottanut kantaa NMKY:n parisuhdekoulutusuutiseen, niin laitan aiheesta vielä erillisen blogitekstin selvyyden vuoksi tähän perään.

 Koska olen tätä aihetta omalla nimelläni kommentoinut paitsi täällä henkilökohtaisten kotisivujeni blogissa, niin olen kommentoinut sitä samoin arkumentein Kotimaa lehden uutisen perässä olevassa keskusteluosioissa. 

ystävällisesti Tuula